Tervehdys Ystäväni Olympé

Kirjoitan tätä kirjettä koska koen tarvetta pistää asioita ylös ja keskustella niistä kanssasi. Toivottavasti voit hyvin vaikka elomme on muuttumassa yhä vaarallisemmaksi.

Jo ennen kuin sain tehdävän tuoda Chelsea Arcin Libertakselle huomasin että siirtokunnassa olivat asiat muuttumassa. En siinä vaiheessa tiennyt vielä mihin suuntaan, enkä ole varma tiedänkö vieläkään. Koin että siirtokuntalaiset olivat tulleet pisteeseen jossa yksi elämän tai siirtokunnan vaihe oli ohi.

Siirtokuntalaisten Chelsean kanssa käymät keskustelu ja hänen vierailunsa jälkeinen ilmapiiri vahvisti tämän. Libertas on muuttunut. Tämä havainto saa minut mietteliääksi ja surulliseksi. Huomaan olevani varsin epävarma tulevaisuudesta. Omastani ja Libertaksen ihmisten.

En näe että voimme enään ikinä palata siihen mikä oli. Libertas kokeili eristyneisyyttä ja utopiaa mutta se ei tainnut olla tarpeeksi. Ei se ollut minulle, eikä se näytä olevan muillekkaan.

Haluasin kuitenkin että se henki ja ideaali jolla Libertas perustettiin säilyisi ja siirtyisi eteenpäin. Siirtokuntalaiset ja ehkä koko maailma tarvitsee sitä vaikka heidän on sitä vaikea nähdä. Oma tarinani tässä kaikessa alkoi sillä että vastustin aseettomien alusten ampumista. Libertasilaiset eivät saa sitä nyt tehdä myöskään tai kaikki on ollut turhaa. Komarrin auttaminen tai kosto ei anna oikeutta siihen.

Pyydän sinua Olympé auttamaan luotsaamaan siirtokuntalaisia moraalisesti. Auttamaan heitä näkemään, että siviilikohteiden silmitön tuhoaminen ei ole ratkaisu vaikka sillä haluttaisiin hyvää.

Ystäväsi
Norman Omaha