Musharib

Eleasis- kuun 9. päivä, ote Yadis Arrakiksen päiväkirjasta

Saavuimme eilen Nyanzaruun, tänään kaupunki suree hautajaisissa, sillä Waukeenin ylipapitar on menehtynyt. Vaikak Rin ja Liera näyttävät jollakin tavalla surevan papittaren kuolemaa, en löydä sisltäni surun tunnetta. Yksi uusi ruumis lihamyllyyn.

Kauppiasprinssi Wakangan luona kerroimme kaiken Omusta, oraakkelista, Acererakista ja suunnitelmistamme. Olemme yhtä mieltä siinä, että emme enään halua marssia koko viidakon läpi etelään, vaan hankimme laivan jolla pääsemme etelään kohti Nangalorea. Kyselin työnantajamme Syndra Silvainin vointia, ja hän kuulemma oli lepäämässä. Hänen tilansa ei ole paranemassa, ja aika on loppumassa.

Hajaannuimme tekemään valmisteluja. Minä, Alarak ja Liera lähdimme etsimään satamasta laivaa, joka lähtisi kohti etelää- tai olisi valmis viemään meidät. Onni oli puolellamme. Pronssipegasuksen perämies Grigg Rudell (Luskanin poikia, damn) esitteli meidät laivan kapteenille, Ortimay Nopea-ja-Tummalle. Olin kuullut maahisesta ja tämän laivasta vuosia sitten Luskanissa, ja hän oli Luskanin kapteeneista vähiten epäluotettavima. Matkustushinnan lisäksi meidän tarvitsisi maksaa tribuuttia "meren jumalalle"- paikalliselle hirviölle nimeltä Aremag joka vaanii Chultinlahden syvyyksissä. Myöhemmin päätimme valita Pronssipegasuksen kyydiksemme.

Rakas oppaamme Azaka erosi meistä, hyvissä merkeissä, ja Alarak aloitti uusien oppaiden haastattelun. Hänen johdollaan teimme päätöksemme- yhden oppaan sijaan palkkasimme kaksi. Eku, paikallinen nainen joka haluaa puhdistaa temppeleitä ja raunioita pahuudesta ja jonka palkasta osa menee hyväntekeväisyyteen, sekä Musharib- niminen albiinokääpiö joka haluaa että autamme häntä löytämään "Moradinin hansikkaan" kääpiökaivannosta. Rin vaikutti kiinnostuneelta tästä hansikkaasta. Molemmat vaikuttavat asiansa omaavilta oppailta, ja ehkä he ovat ainakin puheliaampia kuin Azaka.

Kävin myös tapaamassa paikallisia Kouran Ritarikunnan jäseniä, ja kerroin huonot uutiset Koston leiristä. Suru oli murskaava, ja jotenkin tilanne paheni vielä. He palkitsivat minut jalokivillä.

Huomenna lähdemme matkaan kohti Pakolaisten lahtea.

Eleasis-kuun 10. päivä, ote Yadis Arrakiksen päiväkirjasta.

Jumalat toimivat outoja teitä pitkin.

Nousimme aamusta Pronssipegasuksen kyytiin, ja kapteeni Ortimay muistutti meitä Aremagin lunnaista. Pian näimmekin hrvittävän louhikonnan, suunnattoman hirviön jonka selkä nousi merestä kuin saari, ja jonka vanavedessä ui laumoittain haikaloja, valmiin raatelemaan jokaisen kitupiikin kappaleiksi Aremagin vihan jälkeen. Sillä hetkellä tiesin miten Ilmater oli johtanut minut tähän hetkeen. Nousin kokkaan, ja Aremagin lunnaiksi maksettiin jalokivet, jotka olin saanut kiitokseksi kauheimpien uutisten tuomisesta. Louhikonna oli tyytyväinen.

Muutama jalokivi on vielä jäljellä. Odotan Ilmaterin merkkiä niiden kohtalon suhteen.

Kahden päivän päästä saavumme Nsi'n Erämaan laitamille, josta matkaamme Nangaloreen hakemaan orkideaa jonka avulla Kir-Sabaalin lintumiehet auttavat meitä löytämään Omun. Kyllä sielä jossain joku tarvitsee jalokiviä varmasti.

Chultin Lahden Suuri Jumala