Vampir: Miami - Ryan avautuu, osa 3

Pekka Hänninen

Vietimme syleilyn jälkeisen yön Dulcinean kanssa elämäni viimeisessä hytissä puhuen asioista. Mielentilani hyppi ihmetyksen, innostuksen ja pelon välillä, kuin hulluksi tullut vietäriukko. Aina kun meinasin romahtaa, oli Dulcinea siinä rauhoittavana ja vakaana. Seuraavat viikot vietimme hänen villassaan. Opin jatkuvasti uusia asioita uudesta itsestäni. Kuulin Longinuksesta ja hänen kirouksestaan. Kuulin Pyhän keihään seurakunnasta. Opin liikkumaan nopeammin ja käyttämään majesteettista auraani ihmisten manipuloimiseksi. Pian aloitimme metsästämisen yhdessä.

Viiden viikon jälkeen menimme ensimmäiseen messuun. Koin ensimmäisen kohtaamiseni muiden metsästäjien kanssa. Abigail oli yksi heistä. Marc oli ottanut hänet omakseen. Pystyin vain suurin ponnistuksin seisomaan muun seurakunnan edessä ja katsomaan silmiin kastajaani, kun minut hyväksyttiin Lancea Sanctumiin. Samassa messussa kadonnut lapsi James tuomittiin Ruhtinaan toimesta verijahtiin. Riitti oli brutaaliuudessan kammottava. Vaikka Dulcinea oli kertonut luonteestamme, en ollut ymmärtänyt sanojen merkitystä, en ennenkuin todistin metsästäjien toiminnan omin silmin.