Vampir: Miami - Andrew, osa 20

Eddie Firetribe

Päätimme palata hotelille ja miettiä miten etenisimme tässä uudessa ongelmatilanteessa. Hotelli oli nimitetty Elysiumiksi, joten vaatisi paljon uhkarohkeutta ja suoranaista typeryyttä hyökätä kimppuumme siellä. Abigail onnistui saaman minut hieman huolestuneeksi, tällä seitsemän roskalla. Voisiko tuon narsistisen pikkutytön puheissa olla sittenkin osa totuutta? Abigail, Schultz ja Beckinsale olivat tutkineet näitä muinaisia ennustuksia yhdessä. Olen itse tavannut Beckinsalen aikaisemmin ja tiedän, että hän on akateemisesti lahjakas ja arvostettu tutkija. Hän ei sekaantuisi tällaiseen aivan turhan takia. Toisaalta Kenin auto oli turmeltu hotellin edustalla spray-maalilla. Kartialaiset sodanlietsojat? Päätin jäädä hotelille nukkumaan sillä tunsin oloni turvattomaksi.

Seuraavana iltana tunsin itseni vielä hämmentyneeksi. Kuka uskaltaisi haastaa meidän valta-asemamme? Kukaan täysissä mielenvoimissaan oleva ei siihen tehtävään aivan vähäisin resurssein uskaltautuisi. Onko Miamiin saapunut murhanhimoinen kultti, joka ei välitä omasta turvallisuudestaan? Abigail oli yön aikana saanut päähänsä, että paras vaihtoehto on kommunikoida henkien kanssa. Ajatus ei lämmittänyt minua. Muistin Manaaja-elokuvan ja en haluaisi nähdä vastaavia tapauksia oikeassa elämässä. Abigailia tunnetusti on mahdotonta käännyttää mielijohteistaan ja Ken on kiedottu siskonsa pikkusormen ympärille. Päädyimme kommunikoimaan kuolleen epäkohteliaan Saksalaisen kanssa, joka oli kaiken lisäksi hyvin epäkohtelias. Emme tulleet hullua hurskaammaksi. Illan järkevin ajatus tuli taas minun suunnaltani ja päätimme lähteä Schultzin asunnolle. Schultz asui kaupungin osassa, jossa en aikaisemmin ole käynyt. Kaikkialla pyöri afroamerikkalaisia, aggressiivisen näköisiä nuoria miehiä ja yleinen elintaso ei vaikuttanut kovin korkealta. Paikallinen poliisi partio ilmeisesti myös huomasi, että Kenin auto ei sopinut ympäristöön. Urhoollisesti hyppäsin pois autosta Schultzin asuinseudun luona, kun Ken ja Abigail ohjastivat poliiseja hieman eteenpäin. Huomasin pian, että olin tehnyt pienen virhearvioinnin. En sopinut maastoon 1000 dollarin puvussani. Nielaisin palan kurkustani ja välittämättä epäsovinnaisista huudoista lähdin suuntaamaan itsevarmasti kujalle, jota kautta epäilin pääseväni Schultzin asunnolle. Toivoin näyttäväni huumeidenvälittäjältä, jotta paikalliset eivät uskaltaisi tulla keskustelemaan kanssani. Kuja haisi virtsalta ja kaikkialla oli hyvin roskaista. Aloin irrottamaan lautoja läheisestä ikkunasta, kun kuulin ääniä kujan suulta. Kaksi afroamerikkalaista miestä seisoskeli siellä ja puhuttelivat minua. En saanut täysin selvää heidän aksentistaan, mutta housun taskusta kaivettu ase kertoi heidän aikeistaan. He halusivat ryöstää minut! Tunsin lievää epämukavuutta, sillä en ole joutunut tälläisin tilanteisiin aikaisemmin. Nostin kädet ylös ja tunsin veren kohisevan korvissani. Keniä Ja Abigailia ei näkynyt missään. Tunsin suurta toivottomuutta. Voisin surmata nämä ihmiset, mutta en halunnut luotia nahkaani. Se ei tunnu hyvältä, vaikka en siihen voi enää kuolla. Onneksi näin valokiilojen pyyhkivän kujan suuta. Toivottavasti se olisi Ken ja Abigail! Tartuin toista miehistä kädestä ja juoksin yliluonnollisen nopeasti pakoon kujalta. Olin onnekas Ken ja Abigail olivat saapuneet. Juoksin takapenkille ja pyysin Keniä kiihdyttämään nopeasti pois. Valitettavasti eräs näistä nuorista afroamerikkalaisista avasi tulen kohti Kenin autoa. Annoin Kenille hänen pumppuhaulikkonsa, jotta hän voisi neuvotella paikallisten kanssa. Abigail esti verilöylyn syntymisen ja päätimme palata takaisin myöhemmin paremmin varustautuneina.