Toiminnot
Sivusto
Pieni, vuotava vene ja myrskyävä meri ovat huono yhdistelmä, mutta sisun ja rukouksen voimalla Sadiri pääsi rantaan hengissä. Rannalla oli muitakin huono-onnisia, nimittäin lähellä olevan kylän päälliköksi myöhemmin paljastunut Shin henkihieverissä myrkystä. Shiniä Sadiri oli juuri tullut haastamaan kaksintaisteluun, mutta sattuneesta syystä se sai jäädä. Mutaista rinnettä ylös kylään, vartijat apuun. Kylässä asuu epäluuloista väkeä: hengenpelastajaakaan ei noin vain lasketa sisään ja Sadiri joutui jättämään nuijansa porteille ja sai seurakseen kaksi vartijaa. Ei kuitenkaan niin pahaa ettei jotain hyvääkin: Lughanin juhlan valmistelut olivat käynnissä ja pari päivää vatsassa möyrinyt nälkä talttui lopulta tuhdeilla voileivillä. Seurakseen Sadiri sai toisen ulkopuolisen, Ragayn. Ja mikäpä siinä syödessä kun päällikkökin alkoi osoittaa toipumisen merkkejä Ragayn mukanaan tuomien yrttien ansiosta. Seurasi kuulustelua, kiusallisia kysymyksiä risaisesta hääpuvusta ja merimatkasta sekä hurjia kertomuksia Pohjanväestä. Muitakin outoja olentoja oli nähnyt, ainakin Ragayn mukaan. Juhla oli tervetullut näitä tunnelmia keventämään. Paljon kummallista, kiehtovaa väkeä, hyvää ruokaa ja sahtia. Sudenpäässä tavanomainen tapa purra painiottelussa sai aikaan kiusallisen tilanteen, kun Sadiri puraisi palan vastustajansa korvasta. Tilanne ratkesi parhain päin ja Sadiri päätyi tyhjentämään viinileiliä Ragayn kanssa, joka kovasti esitteli tälle noitatemppujaan. Korvavaurioinen mieskään ei kantanut kaunaa. Ilta olisi ollut täydellinen ilman Pohjanväen läheisyydestä muistuttanutta lumisadetta kesken keskikesän juhlan.
Shinin syrjäyttämisen ja kylästä lähdön jälkeen kolmikko vietti pari viikkoa metsässä vaeltaen johonkin. Nälkä, kylmyys ja väsymys vaivasivat. Meren läheisyys alkoi tuntua, ja pian vastaan tuli kottero, jossa asui erakoitunut kalastaja. Hetken neuvottelun jälkeen kalastaja, joka ei suostunut majoittamaan ryhmää, suostui neuvomaan tien läheiseen kylään ja viemään kulkijat vielä joen yli, jos saisi jotain palkakseen. Veitsi vaihtoi omistajaa ja matka jatkui joen ylikahdella kalalla varustettuna. Vastassa oli lopulta hiljainen kylä. Ovea avaamaan tullut rouva oli epäluuloinen, mutta päästi ryhmän sisään. Ateriaa odoteltiin kiusallisessa hiljaisuudessa. Talossa asuva pikkutyttö oli kovin kiinnostunut Sadirin nuijasta. Kun keskustelua lopulta syntyi, selvisi että kylässä odotettiin veronkantoa, jossa jokaisesta talosta vietiin vahvin ihminen. Jäljellä oli enää lapsia ja vanhuksia, joten kun kerran kylään tuli vieraita niin miksi ei annettaisi heitä veronkerääjälle. Ja kun veronkanto oli vain parin tunnin päässä, ei paon mahdollisuutta ollut. Shin kehitti suunnitelman, jolla noin kymmenhenkinen sotilasjoukko voitaisiin piestä. Jokainen meni yhteen tyhjillään olevaan taloon ja valmistautui yllätyshyökkäykseen sotilaiden tullessa tutkimaan taloa. Suunnitelma olisi toiminut, elleivät sotilaat olisi osoittautuneet epäkuolleiksi. Sadiri ja taloon livahtanut, pienellä puukolla varustautunut tyttö peittosivat juuri ja juuri yhden sotilaan, jonka tyttö tunnisti isäkseen. [Mitä Shin ja Ragay tekivät? Mulla ei ole tarkkaa mielikuvaa.] Pahasti haavoittunutta Ragayta retuutettiin pitkin pihaa ja Sadiri teki parhaansa pelastaakseen hänet. Yritys johti siihen, että Sadirilla oli hetken kuluttua keihäs kyljessään ja kirves keskellä rintakehää. Kuoleman sijaan seurasi ylistyminen ja auringon kirkkaus täytti kylänraitin. Ragay päätti ettei halunnut kuolla ja katsoi pois. [Tähän tarkka sanamuoto, kiitos. .;)] Kolmen vangin ylistyminen ajoi sotilaat tiehensä ja samoin teki niiden johtaja, valkoiseen naamioon pukeutunut nainen. Selvisi, että nainen oli vienyt kyläläisten haudoista jotakin heille kuuluvaa, jonka takia he eivät voineet lähteä kylästään. Seuraavaksi suunnaksi siis tuli Valkoisen Naamion asuinsija.
Ylistymisestään juuri ja juuri toennut kolmikko suuntasi pois kylästä vain törmätäkseen kalastaja Magoon, joka neuvoi heidät alunperin kylälle. Tämä kyseli aikeista ja suunnitelmista ja lupaili, että voisi neuvoa helpon reitin Veronkantajan linnakkeeseen sekä Ensimmäisellä Ajalla haudatun Auringon ylistämän leposijalle. Mago ei kuitenkaan onnistunut vakuuttamaan olemuksellaan, joten kolmikko päätyi suuntaamaan takaisin kylään ja yrittämään löytää hautaa itse.
Apu löytyi tien varresta, jossa perässä hiipinyt Pikku Kettu oli lymynnyt. Tyttö tiesi haudan sijainnin ja vei Sadirin, Ragayn ja Shinin sinne. Perillä oli valtava hautakammio, johon moni oli yrittänyt murtautua huonoin tuloksin, koska vain Auringon ylistämä voisi sen avata. Ovien takaa avautui loistelias hautakammio, jossa lepäsi mies joka Ensimmäisellä Ajalla oli ollut Sadirin aiemman henkilöitymän veli. Paikka sai muistot kokonaisen kylän teurastamisesta tulvimaan Sadirin mieleen ja vetämään tämän hiljaiseksi. Taas yksi muisto, josta ei voi olla ylpeä.
Kammion ihmettelyn keskeyttivät ulosvievästä käytävästä kuuluneet askeleet. Niiden aiheuttajaksi selvisi Mago, joka kantoi kaunaa torjutusta tarjouksestaan. Seurasi tappelu, josta Mago lopulta livahti pakoon. Trio päätti ottaa suunnakseen Veronkantajan linnakkeen ja päätyi palaamaan yöksi kylään. Sadirilla oli mukanaan veljensä ase ja panssari, joilla hän menneisyydessä oli luvannut kostaa tämän kuoleman.
Aamulla alkoi matka ulapalle, josta löytyi kuin löytyikin linnake – tai ainakin sen rauniot. Pian kävi selväksi, ettei matka Tuonen maille onnistuisi päivänvalossa. Ainut mitä oli tehtävissä oli kartoittaa maasto ja tulla yöllä takaisin. Ikävä kyllä yön tullessa paikka oli kohonnut oikeaan kokoonsa eivätkä aiemmat suunnitelmat onnistuneet ilmaan veteen menemistä. Vesi taas kätki pintansa alle hirveitä lonkeroisia olentoja, jotka mielellään vetävät varomattomat mukanaan pohjaan. Shin melkein koki tämän kohtalon jouduttuaan ison, ruman kalan vatsaan. Kala kohtasi loppunsa Shinin ruosteisen miekan myötä ja Shin pääsi uimaan pintaan. Matka jatkui viemärissä kohti linnan syövereitä. Virta oli täynnään aaveita, jotka kurkottivat eläviä kohti syyttävä ilme silmissään. Ragaylle ja Shinille oli selvää, että siinä oli oikeastaan kaikki mihin ne pystyivät. Sadiri sen sijaan oli vakuuttunut niiden kyvystä hukutta ihminen ja oli panikoimalla hukuttaa koko seurueen. Shin pelasti tilanteen rauhoittamalla Sadirin ja seurueen onnistui päästä pois veden varasta.
Tie ulos tunnelista piti sisällään epäkuolleiden hyökkäyksen, kirkuvia kallosoihtuja ja vei kahdeksalle oviaukolle. Oikeaa aukkoa pähkäillessä paikalle saapui vanha nainen, joka tiesi kiusallisen paljon vieraistaan. Oikeaa suuntaa kysyttäessä hän ilkikurisesti vihjaisi kertoneensa sen jo ja käveli pois. Suunta löytyi seuraamalla yhteen aukkoon tulvivaa hyönteisten ja toukkien merta. Tulva johti vankiselleille, jossa Shin kohtasi pohjanväen hyökkäyksessä kuolleen soturinsa aaveen, tai ainakin jotain sellaiseksi itseään väittävää. Aaveiden vapauttaminen vankiloistaan osoittautui huonoksi ajatukseksi, ne kun janosivat elävien lämpöä. Kuitenkin Shinin auktoriteettiä oli vielä sen verran jäljellä, että kolmikon onnistui jatkaa matkaa rauhassa. Tie vie kummallisen, kieppuvan ja keinuvan tilan läpi huoneeseen, jossa Veronkantaja oli jo tovin odottanut. Tämä sulojaan häpeämätön olento kertoi olevansa se, jonka Sadiri joskus oli tuntenut veljenään. Aikanaan he olivat muodostaneet täydellisen piirin, ja nyt tämä entinen Auringon ylistämä tarjosi tuoreille ylistyneille mainetta, valtaa ja kunniaa sekä liittoa Pohjanväkeä vastaan. Mutta eihän tällaisen tarjouksen hyväksyminen näin pahansuovilta olennoilta voi olla oikein. Eihän?
Sadiri, Ragay ja Shin heräsivät voimakkaan unensa jälkeen Raiv Elarin hautakammiosta. Ilmassa leijui kiekko, joka muutti muotoaan kullanhohteiseksi Pikku Ketuksi, joka kertoi muistaneensa todellisen olemuksensa Kohtaloiden Pyöränä ja lupasi palvella ylistettyjä. Tyttö muuttui kiekoksi ja kiekko päätyi Ragaylle. Koska kiekko mahdollisti nopean liikkumisen paikasta toiseen, päädyttiin sitä käyttämään matkaan Auringonlahteen. Sinne päädyttiin, tarkemmin keskelle temppeliä jonne miehillä ei ole mitään asiaa. Vartijat vastasivat tämän mukaisesti, mutta lopettivat tajutessaan olevansa tekemisissä Ylistettyjen kanssa.
Ragayn pyynnöstä kolmikko vietiin tapaamaan Taivaannuolta. Tämän luona vanhat vaatteet vaihtuivat uusiin, uuden arvon mukaisiin. Käytiin keskusteluja vanhan kuninkaan tulevasta kuolemasta. Keskustelun päätteeksi Sadiri huomasi lupautuneensa tavoittelemaan kuningattaren paikkaa.
Illalla oli edessä vanhan kuninkaan kuolemanrituaalien seuraaminen sekä aamuun asti jatkunut juhla. Aamuinen reissu Taivaannuolen luo sinne jääneitä varusteita hakemaan päätyi siihen, että välttääkseen Taivaannuolen sänkyyn joutumisen Sadiri lupasi palata asiaan kruunamisensa jälkeen, koska ei muka ollut vielä valmis. Pihalla odotti lauma jumalia ja muuta väkeä, jotka olivat tulleet tapaamaan Ylistettyjä ja vahvistamaan vanhat valansa heidän kanssaan. Paikalla olivat viherhiuksiset mukaan lukien ukko joka hakkasi Sadiria kepillä, Verihammas, Sikunare, kaikki. Ragay päätyi tekemään omia sopimuksiaan nokkimisjärjestyksestä närkästyneen Kuunkajon kanssa. Sadirin seikkailut vastakkaisen sukupuolen parissa jatkuivat yöllä, kun Yasay, sulhaskandidaatti vuosien takaa, yllättäen kiipesi sisään ikkunasta eikä alkuhämmennyksestä huolimatta ollut tappoaikeissa. Samaan aikaan Ragaylla oli oma tapaamisensa Kuunkajon kanssa.
Seuraavana aamuna Sadiri ilmoitti häntä tapaamaan tulleille kruununhavittelijoille, että tappelu siitä oli turhaa koska kruunu oli hänen - ja soppa oli valmis. Turhaksi osoittautuneen salamurhanodotuksen jälkeen Shin paineli yksin Auringonkeihään klaanin luo, peittosi parisenkymmentä vartijaa ja ilmoitti säikähtäneelle klaanille haluavansa kuninkaan arvomerkit, jotta voisi kruunata uuden kuningattaren. Klaanin edustaja ilmoitti varovasti, että ne annettaisiin vain jos niillä kruunattaisiin Auringonkeihään Sadiri. Ja näin tapahtui.
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped
