Tehtävä: Valkoinen jumala

Aika: 26/10/1999-29/10/1999

Paikka: Krasnojarsk

Johtaja: A. Popovich

Osallistujat: L. Karpenkova, Z. Krabava, A. Popovich

Tilanne: Argos-säätiöön on otettu yhteyttä Irkutskissa sijaitsevasta sotilassairaalasta, jossa potilaana ollut Z. Krabava on juuri herännyt sekavassa mielentilassa. Oheessa Irkutskista faksattu ote Z. Krabavan matkapäiväkirjasta:

Ryhmän tehtävä on matkustaa Irkutskiin, noutaa Z. Krabava ja selvittää, mitä Z. Krabavalle tapahtui hänen oman tehtävänsä aikana.

Tapahtumien kulku:

Tehtävä alkoi, kun A. Popovich ja L. Karpenkova olivat kahdenkeskisessä neuvottelussa todenneet ryhmän selkeästi hyötyvän psykoterapeutin läsnäolosta. Merkille pantakoon, että erityisesti A. Popovichsin vireystaso ja mieliala ovat psykoterapeutin ansiosta kohonneet.

Yllämainitut henkilöt saivat tiedon Z.Krabavan kohtalokkaista seikkailuista. Mielessään huoli ryhmätoverin kohtalosta, suuntasivat A. Popovich ja L. Karpenkova kohti arktista Irkutskia. V. Marachail jätettiin yhteisellä päätöksellä parantelemaan henkistä ja fyysistä vointiaan.

Z. Krabava jäljitettiin Irkutskilaiseen sotilassairaalaan, jossa majuri Kiseljov raportoi Z. Krabavan löytyneen läheltä Vanavaran kauppa-asemaa. Z. Krabava oli kärsinyt raateluvammoista ja hänen oikeassa kädessään oli 2. asteen palovamma. Z. Krabava oli myös selvästi kärsinyt muistinmenetyksestä, koska hänellä ei ollut kunnollista käsitystä siitä, miten hän oli joutunut keskelle tundraa haavoittuneena. Epäilyksenä oli, että M. Gorovadey olisi kuollut alueelle. Tämän Argos-säätiön jäsenen poismenoa kunnioitettiin hiljaisella hetkellä. Z. Krabava ei halunnut hyväksyä M. Gorovadeyn poistumista keskuudestamme. L. Karpenkova ja A. Povovich päättivät pitää neuvottelun kuinka edetä tilanteessa. Neuvottelun aikana emotionaalinen Z. Krabava jäi yksin huoneeseensa, jolloin hänen voimansa riistäytyivät käsistä ja sairaalan lämpötila alkoi laskea hälyttävän nopeasti. A. Popovich mursi oven, mutta A. Krabava oli jo särkenyt ikkunan ja levitoi keskellä huonetta hohkaen kylmyyttä. Jäinen tuuli repi läsnä olevien ihoa ja Z. Krabavan ääni kaikui korvissa kuin ikirouta. Z. Krabava huusi epäinhimillisellä äänellään valkoisen kuoleman lähestymisestä ja vajosi maahan. Välittämättä omasta turvallisuudestaan A. Povovich ryntäsi tarkastamaan hauraan ryhmätoverinsa vointia.

Z. Krabava ja L. Karpenkova siirrettiin hoitoon uuteen huoneeseen. Z. Krapava raportoi muille saaneensa näyn siitä, että hän oli vankina jään ja metallin keskellä, josta ilmeisesti M. Gorovadeyn vapautti hänet. A. Popovich päätti lähteä varustelemaan maastoautoa, mutta kääntyessään sairaalaan käytävälle, hän huomasi jotain outoa tapahtuneen. Sairaala näytti hylätyltä, valot rätisivät, valkoinen maali lohkeili seinistä ja ruostuneet putket tippuivat ummehtunutta vettä. Muut ryhmän jäsenet yhtyivät A. Popovichin huomioon elinympäristön muutoksesta. Astraalimatkustusta ei ilmeisesti ollut tapahtunut, mutta jonkinlainen siirtymä. Ryhmä päätti siirtyä ulkoilmaan ottamaan tilanteesta selvää. Z. Krabava huomioi ryhmän siirtyneen Vanavaran kauppa-asemalle. A. Popovich muisti samassa, että hänen ja L. Karpenkovan maastoauto oli sammunut n. 5 kilometrin päähän Vanavarasta. Z. Krabavan oma maastoauto oli läheisellä bensapumpulla. Tuntemattomasta syystä matkasta Vanavaraan oli hävinnyt muistikuvia. Ryhmä ei ehtinyt jäädä pohtimaan tätä pulmaa pidempään paikallisten asukkaiden lähestyessä ryhmää. A. Popovichin lukuisista kehoituksista huolimatta kyseiset henkilöt (n. 10-20 kpl) eivät suostuneet pysähtymään ja esittämään asiaansa. A. Popovich ampui ensimmäisen etenijän jalkaan varoituslaukauksen. Etenijä ei huutanut tuskasta, vaan kampesi itsensä pystyyn ja jatkoi etenemistä muiden mukana. A. Popovich ampui kuolettavan laukauksen etenijän päähän, mutta kohde ei suostunut kuolemaan. Z. Krabavan maastoauto ei käynnistynyt, mutta hänen johdollaan ryhmä pakeni kauppa-aseman postiasemalle teljeten sen sisäänkäynnit.

Postiaseman sisällä havaittiin liikettä. A. Popovichin harhauttaessa kohdetta Z. Krabava riisti tämän aseen. A. Popovich menetti tulitaistelussa isovarpaansa. Tuntematon maastopukuinen mies menetti muutaman hampaan ja hänen leukaperänsä murtuivat. Z. Krabavan jäätävän kuulustelun kohteena kohde paljasti olevansa GRU:n alaisen Erikoisosasto 8:n (Spesialni Viedotstvo 8 tai SV-8) jäsen, jonka yksikön tehtävänä oli vartioida Operaatio: Valkoista jumalaa. Ilmeisesti M. Gorovadey oli ollut amerikkalaista termiä käyttäen ”playboy”, joka oli houkutellut pahaa-aavistamattoman Z. Krabavan pauloihinsa. Erikoissosasto 8 vaikuttaa olevan sisäministeriön alainen salainen yksikkö, joka toimii samalla kentällä kuin Argos-säätiö. Epäkuolleiden jääkansalaisten piirittäessä postiasemaa ryhmä laati suunnitelman. Aamun koittaessa olisi tarkoitus suunnata kohti tutkimuslaitosta, jota vangiksi otettu sotilas (Kersantti Ilya Dektaryev) oli ollut vartioimassa. Kaikki mahdollisen tieto kerättäisiin mukaan, jonka jälkeen ryhmä poistuisi kohti sivistyneempiä seutuja. Aamun koittaessa ja katujen tyhjentyessä kuolleista maastoauto kammettiin käyntiin ja suunta kävi kohti tutkimuslaitosta.

Lopputulos:

Ryhmä palaa kokonaisena takaisin Pietariin.

L. Karpenkovan lisäys tapahtumiin 30/11/1999:

A. Popovichin kuvailemat siirtymät ajassa ja paikassa voivat olla myös mm. vahvan hermokaasun aiheuttamia. Yhtälailla on mahdollista, että yllättävä altistuminen Tunguskan sähkömagneettiselle säteilylle saa aikaan hallusinaatioita. Koska itse tunsin valtavaa uupumusta ja kevyitä muistikatkoksia läpi projektin - vaikka fyysinen kuntoni tunnetusti on todistetusti erinomainen - vaadin täydellisiä terveystarkastuksia jokaiselle projektiin osallistuneelle henkilölle. Haluaisin tässä yhteydessä myös huomioida, että Z. Krabavan verta on säilötty irkutskilaiseen sotilasairaalaan, jossa veressä huomioitiin jotain omituista. Tulevien tutkimusten kannalta on olennaista, että majuri Krabavan verinäytteet toimitetaan säätiön haltuun.

Mitä tulee M. Gorovadeyn tapaukseen, on vain oletettavaa että myös Argos -säätiön sisään on soluttautunut vakoojia. Psykologiset testit ja proofilin seuranta olisivat suositeltavia tämän kaltaisten ikävien välikohtausten välttämiseksi. Tässä valossa haluaisin erityisesti kiinnittää huomiota V. Marachailin viimeaikaiseen käytökseen sekä mahdollisuuteen siitä, ettei Marachail välttämättä ole se henkilö joksi häntä luullaan.