Zina (Zinaida) Krabava

Taustatarina

Äidin tyttärelleen antama nimi. Zinaida on feminiinimuoto Zeuksesta ja viittasi äidin mielestä sopivalla tavalla lapsen jumalalliseen alkuperään. Zina ei aina tiedä, miten suhtautua nimeensä. Varsinkin sen lyhennetty muoto muistuttaa äidistä kipeällä tavalla. Liikanimen viimeinen osa lienee kavereiden keskuudessa käytössä. Bielya kun tuntuu viittaavan naisen aina (mahdollisuuksien mukaan) valkeaan vaateparteen. Isännimi: Äidillä oli miesystävä Anton, jonka nimestä tuli Zinan isännimi (Antonova). Isännimen puute olisi venäläisellä varsin kummallista. ;) Kuka Anton sitten oli ja mitä hänelle tapahtui? Kaksisataa vuotta myöhemmin varmaankin irrelevanttia. -Navdi

Kirjoitan näitä auki tarinaksi pikkuhiljaa. Toistaiseksi erittäin luonnosvaiheessa.

• Pakkasukon tytär kasvoi äitinsä kodissa pohjoisessa, n. 200 vuotta sitten.
• Surmasi epähuomiossa äitinsä kylmään.
• Surusta suunniltaan vaelteli aroilla ja palasi lopulta takaisin kotimökkiinsä.
• Rakensi mökin ympärille lumesta ja jäästä palatsin.
• Houkutteli luokseen miehiä ja poikia ja surmasi heidät.
• Kyseessä oli ehtymätön rakkauden- ja lämmönkaipuu, jota ei koskaan saanut tyydytetyksi. Valitsi nimenomaan miehiä kostaessaan tiedostamattomasti isälleen äitinsä ja omaa kohtaloaan.
• Tarinat julmasta, miehiä viettelevästä Lumikuningattaresta saivat alkunsa.
• Eli pohjoisessa näihin päiviin saakka kunnes näki unessa enteen miehestä, johon rakastui.
• Lähti etelään etsimään unessa nähtyä rakastettua.
• Menetti tajuntansa matkalla tottumattomana lämpimään ilmastoon.
• Joutui KGB:n käsiin, yritti käyttää voimiaan paetakseen mutta epäonnistui.
• Koki jonkinasteisen aivopesun tms. jonka tuloksena vakuuttui siitä että työskentely organisaatiolle toisi pelastuksen/ anteeksiannon/ todellisen rakkauden (tätä täytyy vielä työstää).
• Toimi palkkatappajana, oli täydellinen ase. Sydämen pysähtyminen jäätymisen seurauksena kun oli ruumiinavauksissa hankala jäljittää jään sulettua nopeasti suudelman loppumisen jälkeen. Ajoittain ruumiinavaajat vain ihmettelivät sisäelinten normaalia alhaisempaa lämpötilää.
• Rakastui Alyoshaan tunnistettuaan tämän unessa näkemäkseen mieheksi.
• Suhde ei niin sanotusti "ottanut tulta" sillä fyysistä läheisyyttä oli vaikeaa saavuttaa.
• Oli myös tekemisissä Dzievonan kanssa liittyen johonkin tehtävään, jonka aikana joutui surmaamaan jonkin seurapiireissä pyörineen kaksoisagentin. (kehitän tarinaa tähän)
• Neuvostoliiton ja osaston hajotessa pakeni Pohjoiseen ja vaelsi siellä valkean petolinnun hahmoisena vuosikausia.
• Saapui/kutsuttiin takaisin syystä x.

[...]

Muutamia lumihiutaleita putoili, ja yksi niistä, selvästi muita isompi, laskeutui yhden kukkalaatikon reunalle. Tämä hiutale suurenemistaan suureni, kunnes se lopulta oli naisen muotoinen, kokonaan valkoisiin puettu ja näytti siltä kuin miljoonat lumihiutaleet olisivat liittyneet yhteen. Hän oli puhdas ja kaunis, mutta jäästä tehty, hohtelevasta, kimaltelevasta jäästä. kuitenkin hän oli elossa ja hänen silmänsä kiiluivat kuin tähdet, mutta hänen katseessaan ei ollut rauhaa tai lepoa. Hän nyökkäsi ikkunaa kohden ja heilautti kättään. Pikku poika säikähti ja hyppäsi pois tuolilta, jolla oli seissyt katselemassa ulos. Samalla hetkellä hänestä näytti kuin suuri lintu olisi lentänyt ikkunan editse.

[...]

Lumihiutaleet suurenivat kunnes ne muistuttivat suuria valkoisia kanoja. Äkkiä ne siirtyivät syrjään, suuri reki pysähtyi ja henkilö, joka oli ajanut sitä nousi ylös. Turkikset ja viitta, jotka olivat kokonaan lumesta tehdyt, putosivat alas ja hän näki naisen, pitkän ja valkean. Se oli Lumikuningatar.

"Me olemme ajaneet hyvin", hän sanoi. "Mutta miksi sinä täriset? Tässä, kietoudu lämpimään turkkiini." Sitten hän istutti pojan viereensä rekeen ja kun hän kietoi turkin tämän ylle pojasta tuntui niin kuin hän olisi uponnut lumikinokseen.

"Yhäkö sinulla on kylmä?" Hän kysyi, suudellen poikaa otsalle. Suudelma oli jäätä hyytävämpi. Se lävisti hänen sydämensä, joka oli jo lähes muuttunut jääkimpaleeksi. Hän tunsi kuolevansa, mutta vain hetken: pian kaikki oli taas hyvin, eikä hän enää huomannut kylmää ympärillään.

Kelkkani! Älä unohda kelkkaani, ajatteli poika, kunnes huomasi että se oli sidottu tiukasti yhden valkoisen kanan selkään. Lumikuningatar suuteli Kaita taas, ja tällä kertaa hän unohti pikku Gerdan, isoäitinsä ja kaiken kotiinsa liittyvän. "Nyt ei enää suudelmia", kuningatar sanoi, "tai suutelen sinut kuoliaaksi." Kai katsoi häntä ja piti häntä äärettömän kauniina, hän ei voinut kuvitella viehättävämpiä tai älykkäämpiä kasvoja. Hän ei enää näyttänyt jäästä tehdyltä kuten silloin kun Kai oli nähnyt hänet ikkunasta. Ja hän hymyili niin, että Kaista tuntui ettei tiennyt vielä hänestä lähimainkaan tarpeeksi. ja he lensivät ylös, ylös mustan pilven myötä, kun myrsky ulvoi niin kuin olisi laulanut vanhoja lauluja. He lensivät ylitse metsien ja järvien, meren ja maan, heidän allaan ärjyi villi tuuli, sudet ulvoivat ja lumi halkeili, heidän yllään lensi mustia, kirkuvia variksia ja kaiken yläpuolella loisti kirkas kuu. Ja niin Kai matkasi läpi pitkän talviyön ja päivän koittaessa hän nukahti Lumikuningattaren jalkoihin.

[...]

Tarina englanniksi löytyy kokonaisuudessaan sivustolta: http://www.surlalunefairytales.com/index.html Huomio The Snow Queenin annotations-osastolla (Täytynee yrittää etsiä tuo Kurosawa-leffa): I should kiss you to death: In Andersen's tale The Ice Maiden (1861) this creature is described as "a vengeful, supernatural being which lives in the glaciers and icy lakes of Switzerland" where she attracts men and boys, kissing them to death (Lederer: 1986, 28). A parallel, far in time and context, can be tracked considering Akira Kurosawa's movie Yume (Dreams 1990), where, in the third episode, a female winter demon try to suck the life of a group of alpinists surprised by a furious blizzard. FM