Arodus 3-5

Tapahtumat jotka johtivat tämän luvun kirjoittamiseen ovat olleet erityisen monimutkaiset ja jokseenkin tuskaiset. Matkamme kohti Sargavaa ja Elederin satamaa oli kulunut mainiosti. Meri-ilma teki hyvää minulle, joskin en voi sanoa samaa matkakumppanistani Arhysista Matkustajat ovat olleet mielenkiintoisia, joskin he eivät ole aivan samalla viivalla kanssani. Maahinen Gelik tietää paljon, mutta puhuu aivan liikaa eikä ymmärrä kunnolla ketä puhuttelee. Mutta hemaiseva neiti Nevah on taasen ollut välillä hauskaa juttuseuraa. Ruoka on ollut aliarvoista, eikä kapteeni Kovacks pahemmin perusta juttelusta vaan ulkoistaa nämä asiat perämiehelle.

Mutta kaikki alkoi mennä alamäkeen kun ruokakello kutsui meidät taas päivälliselle. Terillon vetinen soppa odotti meitä taas, mutta samalla saimme palanpainikkeeksi vahvaa olutta, sillä matka alkoi olla lopuillaan. Gelik jakoi taas turhaa informaatiota, kun taasen Arhys jatkoi tiedusteluaan Ametrinelta tämän...haltiaisuudesta. En ole aivan varma mistä Arhysin mielenkiinto kumpuaa, mutta ei sillä ole merkitystä. Mutta tässä kohtaa ilta otti synkän käänteen, kun yksi toisensä jälkeen kaikki kaatuivat kuin myrkytettyinä maahan. ITse jaksoin viime voimillani nousta ylös, ja kuulin kapteenin huutoja. Valitettavasti tässä kohtaa oma tajuntani katosi.

Seuraavan kerran olin tajuissani rannalla, kun jokin rapumainen skorpioni kävi päälleni. Keräsin itseni ja yhdessä Ametrinen ja Arhyksen kanssa tapoimme nämä ravut- vaikkakin mokomat ehtivät pistää hännillään aika pahasti. Rannalta löytyi myöskin muita matkustajia- Sasha, Gelik, Aerys, Ishirou ja vanki Jask. Yhdessä aloimme pohtia miten jouduimme tähän pisteeseen. Ennen kuin Gelik alkoi selittämään turhanpäiväisyyksiä, otin komennon ja aloin antamaan vahvoja komentoja selviytymisemme suhteen. Konsultoituani Arhyksen kanssa siirryimme varjoon puiden alle. Olimme jonkinlaisella saarella, mutta missä ja miten tähän tilanteeseen loppujen lopuksi päädyimme oli meille arvoitus. Jenivere oli karilla parinsadan metrin päässä merellä, eikä rannalla ole merkkejä muista kulkijoista. Minä, Arhys ja Ametrine lähdimme etsimään makeaa vettä sillä muuten näännymme janoon, ja muut jäivät laittamaan pystyyn jonkinäköistä leiriä.

Emme löytäneet vettä, mutta toisesta, paljon vanhemmasta hylystä löysimme viinipulloja. Otimme mitä saimme, ja palasimme takaisin. Onni suosi meitä, ja paahtava kuumuus vaihtui sateeseen josta keräsimme osan pulloihin ja Aerysin nahkatakista tehtyyn vesikuoppaan. Näillä selvisimme tästä päivästä, mutta tarvitsemme nopean ja pitemmän kaavan ratkaisun pian. Sade tuhosi myös mahdollisuuden tuleen, joten yö oli kylmä ja hyttyset häiritsivät alati. Ametrine päätteli, että vuoroveden ansiosta pääsisimme Jeniverelle helposti aamulla laskuveden aikaan. Johtamaani tutkimusryhmään kuului Arhysin ja Ametrinen lisäksi Aerys ja Gelik. Pääsimme paatille ilman vaikeuksia, ja tapettuamme siellä asustaneen jättiläisravun, aloitimme tavaroiden pelastamisen. Löysin haarniskani, kilpeni ja loput tavaroistani hytistäni moitteettomassa kunnossa. Myös muiden varusteet löytyivät, mutta myöskin löysimme perämies Deversin ja kokki Terillon ruumiit- ensimmäiset kuolonuhrit Jeniveren viimeisellä matkalla. Ametrine löysi kapteenin lokikirjan, ja kirja kertoi pelottavia totuuksia. Ilmeisesti arvon kapteeni ei ole täysin järjissään, ja viimeistään viime päivien aikana on hänen herkkä mielensä hajonnut lopullisesti kateuden ja obsession vimmassa. Ienan osuus tähän on olennainen, sillä kapteeni halusi perustaa kodin Ieanan kanssa Salakuljettajain Säilälle, saarelle jolla nyt olemme. Otin lokin talteen ennen kuin useampi ehtisi lukea sen ja paniikki nousta. Keräsimme omaisuutemme sekä muita tykötarpeita ja palasimme rannalle. Aloitimme leirin rakennuksen, ja sillävälin Arhys ja Ametrine lähtivät etsimään makean veden lähdettä metsästä. Useamman tunnin päästä he palasivat, ja olivatkin löytäneet sellaisen. Päätimme kuitenkin levätä vielä yön täällä ja matkata huomenna katsastamaan paikan uudestaan. Jask kertoi hieman elämästään ja kuinka hän oli lähtenyt Sargavasta tultuaan petetyksi, lavastetuksi ja oli paennut Corentyniin. Hänet oltiin napattu ja lähetetty Sargavaan tuomittavaksi. Uskoo ken haluaa.

Aamusta aloimme tekemään lähtöä, ja kärsimättömäksi kasvanut neiti Nevah halusi lähteä mukaamme. Siirsin vetovastuun Ishiroulle, joka vaikutti tasapainoiselta ja varmalta pitämään muita silmällä. Arhys puhui miehelle kuitenkin pitempään, ja Ishirou tuntui avautuvan hänelle jostain. He treenasivat hetken, ja Ishirou vaikutti osaavalta tässäkin. Lopulta lähdimme matkaan, ja tapeltuamme isojen hämähäkkien kanssa löysimme leiripaikan. Avoin näkymä merelle, kukkula ja lähde. Täydellinen paikka. Palasimme takaisin, ja päätimme että aamusta palaisimme koko porukalla uuteen leiripaikkaan. Gelik kertoi minulle illasta hänen menneisyydestään tiennäyttäjänä, ja kuinka hän häpäisi järjestön (mikä sinänsä ei yllätä) ja päätyi laivalle paetessaan virkavaltaa. Hän halajaa jotain aarrelaivaa joka mahdollistaisi paluun normaaliuteen. Sanoin pitäväni hänen salaisuutensa omanani, ja maahinen vaikutti kiitolliselta.

Oudot unet ovat riivanneet minua. En vielä ymmärrä niiden merkitystä, mutta en aio niiden hallita minua.