Paikkoja

Heldren

171 asukkaan vierailijoihin suopeasti suhtautuva kylänen eteläisessä Taldorissa. Kylän asukkailla on yleisesti ottaen paha tapa juoruilla paljon, lähinnä kylän tavernassa Hopeakärpässä, joten jutut leviävät nopeasti kyläyhteisön sisällä. Kylän päänä toimii tällä hetkellä kylänvaltuutettu Ionnia Teppen, keski-ikäinen nainen jonka suku on ollut hallinnollisesti aktiivinen parin sukupolven ajan, ja joka on lähinnä titteliä vaille kylän pormestari. Kylästä löytyy muutamia palveluita: seppä, sekatavarakauppa, apteekki, parturi-hammaslääkäri-kirurgi, taverna, talli, Erastilin temppeli, sorvaamo, saha, teurastamo ja kätilö. Suurin osa kylän asukkaista on maanviljelijöitä ja metsästäjiä, jotka kauppaavat tuotteitaan valtakunnan pohjoisosiin sekä etelän Zimariin asepalvelukseen matkalla olijoille.

Waldsby

Irrisenin itälaidalla, lähellä Kuurametsää (Hoarwood) sijaitseva pikkukylä, joka irriseniläistyylin mukaan rakennetuista tönöistään huolimatta on pohjapiirrokseltaan kuin aavemainen kopio Heldrenistä. Asukkaat elävät paikallisen Talvinoidan pelossa eivätkä juuri vaikuta ulkomaalaisia nähneen.

Kalpea Torni

Waldsbyn Talvinoidan koti: maidonvalkeasta jäästä maagisin keinoin rakennettu torni. Ei vaikuta sisältävän portaita.

Kalaleiri

Lumikruunun ulkopuolelle muodostunut slummi. Koostuu lähinnä ulfeenikalastajista, joilla ei ole pääsyä itse kaupunkiin. Salakuljetuksen mekka.

Lumikruunu

Irrisenin pääkaupunki (n. 24 900 asukasta), jota hallitsevat Baba Yagasta periytyvät jadwigat, joiden ylimystöä ovat Talvinoidat, maagisia voimia omaavat naiset. Ei-jadwigat ovat toisen luokan kansalaisia, ja ulfeenitalonpoikien yläpuolella ovat jopa ei-humanoidit kuten lumisudet, peikot ja jäähiidet. Kaupungin vartiosto, Rautavartiosto, ei poikkeuksellista kyllä ole uskollinen Irrisenin ja kaupungin hallitsijalle, vaan itselleen Baba Yagalle.

Baba Yagan tanssiva maja

Kahdella valtaisalla kananjalalla kävelevä, nokalla varustettu mökki, jolla on kyky liikkua käskyjen mukaan niin mekaanisesti kuin maagisestikin. Muuttaa sisäisesti muotoaan ulkoisesta sijainnistaan riippuen - mahdollisesti hyvinkin radikaalisti.

Vurnirn

Iobarian koillislaidalla sijaitsevan Kaviometsän uumenissa sijaitseva kentauri"kaupunki" - muut rodut kutsuvat sitä kaupungiksi, kentaurit itse vain kokoontumispaikaksi. Vurnirnissä ei ole kuin joitain pysyviä asukkaita, pääasiassa kentaurien kokoontumispaikalla yksinkertaisia ammatteja harjoittavia "kaksijalkaisia", jotka eivät vaella kentauriheimojen mukana. Pohjoisen heimot vuorottelevat vuoden mittaan Vurnirnin ylläpitäjinä, pitäen alueen asukasluvun yleensä lähellä viittätuhatta minä tahansa vuodenaikana, ja tarjoavat läpikulkeville pienemmille heimoille turvaa ja organisaatiota heidän hoitaessaan asioitaan. Vurnirniin saavutaan tapaamaan sukulaisia, käymään kauppaa ja solmimaan suhteita. (Kentauriheimoista lisätietoa Henkilöt-sivulla.)

A Brief Gazetteer of Triaxus

Triaxus, liikanimeltään Vaeltaja, on kutakuinkin Golarionin kokoinen ja samankaltaisella painovoimalla varustettu planeetta. Sen voimakkaasti ellipsinmuotoinen kiertorata vie sen kesäkaudellaan lähemmäksi Aurinkoa kuin Castrovel ja talvikaudellaan lähes kaukaisen Apostaen luo, kaasujättiläisten tuolle puolen. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa Triaxuksen vuodenajat kestävät noin kolmesataa vuotta parinkymmenen vuoden mittaisilla transitiokausilla. Vuonna AR 4713 Triaxus elää hyvin vahvasti talvikauttaan.

Triaxuksen pääasiallinen rotu kantaa nimeä triaxialainen (vaiht. triaxiaani): hoikan, jäntevän rakenteensa ja suippojen korviensa verran he muistuttavat haltioita, mutta etenkin talvikauden triaxialaiset poikkeavat näistä olennoista siinä määrin, että heidän vartaloitaan peittää paksu, vaalea karvapeite. Triaxialaiset ovat kehittyneet kaksijakoisen ekologiansa varjossa tarkkaavaisiksi, viisaiksi ja kestäviksi, mutta heidän vähään sopeutuneet metabolisminsa eivät kehitä suuria määriä lihasmassaa. Suurin osa triaxialaisista on yli 180-senttisiä ja he painavat pituuteensa nähden huomattavasti vähemmän kuin ihmiset - harva triaxialainen on lähelläkään satakiloinen. Triaxialaisten suipot korvat ovat leveät, hapsureunaiset, ja liikkuvat äänen tarkentamiseksi. Talvikauden triaxialaisilla on myöskin huomattavan kapeat silmät, joita suojaa kylmältä ja lumisokeudelta tiheä turkki. Kesäkauden triaxialaiset ovat lähes täysin karvattomia (heillä muun muuassa ei ole hiuksia) ja jokseenkin tummaihoisia, ja heillä on huomattavasti suuremmat silmät kuin talvikauden triaxialaisilla. Ennen vuodenaikojen vaihdosta alkaa syntyä ns. transitiokauden triaxialaisia, joita siirtyessä talvikaudesta kesäkauteen pidetään siunauksina ja kesästä talveen palatessa taas kirouksina. Heillä esiintyy sekalaisesti molempien triaxialaistyyppien piirteitä, ja heillä on usein kyky aistia tulevaa säätä ja sopeutua muuttuviin sääolosuhteisiin helposti. Mielenkiintoista kyllä myös Triaxukselta pois muuttaneiden triaxialaisten kehityssykli noudattelee heidän kotiplaneettansa rytmiä - Castrovelin ikuisen kesän viidakoissakin Triaxuksen talvikauden aikana syntynyt triaxialainen on karvapeitteinen.

Toinen huomattava Triaxuksen uniikeista roduista on dragonkin. Dragonkinit ovat tosilohikäärmeitä muistuttavia, mutta huomattavan pienikokoisiksi jääviä olentoja, joilla ei ole muita luontaisia maagisia voimia kuin hengityshyökkäys. Dragonkinien alkuperä on hämärän peitossa: jotkut väittävät niitä eri tosilohikäärmerotujen risteytyksistä seuranneiksi mutanteiksi, jotkut taas tosilohikäärmeistä taantuneiksi primitiivisemmiksi muodoiksi, ja jotkut jopa kehtaavat väittää näiden periytyvän tosilohikäärmeiden ja humanoidien liitoista. Mikä totuus sitten lieneekään, se todennäköisesti tässä vaiheessa on mahdotonta selvittää. Dragonkinit elävät mielellään humanoidien keskuudessa ja solmivat näiden kanssa yhteistyöliittoja tai jopa platonisia romanttisia suhteita - vaikka ilkeämieliset tahot usein väittävätkin tälläisten liittojen olevan aika ajoin myös fyysisiä, yhtään fyysistä suhdetta humanoidin ja dragonkinin välillä ei ole todennettu. (Sitä vastoin triaxialaisten keskuudessa esiintyy niin yleisesti lohikäärmeenperimästä johtuvia maagisia voimia, että jonkinlaista sekoittumista tosilohikäärmeiden kanssa on varmaankin aikoinaan tapahtunut. Asiasta ei juuri puhuta.) Dragonkinejä löytyy kaikissa samoissa väreissä kuin kromaattisia ja metallisia tosilohikäärmeitäkin, mutta väri tuntuu indikoivan dragonkinissa vain hänen energiaresistanssiaan ja hengitysaseensa tyyppiä, eikä alignmentia kuten tosilohikäärmeillä. Kaikenväriset dragonkinit voivat lisääntyä keskenään, ja vanhempien väri ei vaikuta jälkikasvun väriin millään tavalla.

Muita yleisiä tai verrattain yleisiä rotuja Triaxuksessa ovat maahiset (jotka tällä planeetalla ovat kehittäneet selittämättömän kyvyn välttää Valkaistuminen), Castrovelistä muuttaneet tai diplomaatteina toimivat haltiat, ihmissusia muistuttavat adletit, valtamerien syvyyksiä kansoittavat runoilijavalaat, kammottavat intellect devourerit ja neh-thalggut, ja muiden planeettojen vierailevat matkalaiset, kuten rottakansa ja kasathat. Suurin osa planeetan eläimistöstä on suurikokoista ja vaarallista, lähtien monijalkaisista wollipedeistä (jotka vastaavat lähinnä härkää) ja kirvesnokkaa muistuttavista lumilinnuista aina vemerakeihin, kokogiakeihin, ja myrskyaaveisiin saakka.

Sankarit ovat saapuneet Rintamavuoriston alueelle, jota hallinnoi Taivaantulen Mandaatiksi kutsuttu sotilaallinen liittouma. Mandaatin perustivat aikoinaan triaxialaiset yhteistyössä toisen Triaxuksen merkittävän rodun kanssa - metallilohikäärmeiden rodun. Nämä lohikäärmeet ovat jo vuosisatoja sitten poistuneet planeetalta, jättäen Triaxukselle vain kourallisen hyviä lohikäärmeitä, joista puhutaan enemmän huhuissa ja legendoissa kuin todenperäisissä dokumenteissä, sekä keskinäisiä territoriokahinoitaan Traakkimailla näennäisen ikuisesti jatkavat kromaattiset lohikäärmeet. Taivaantulen Mandaatin sotilasvoimat, joita kutsutaan Lohikäärmelegioonaksi, kuitenkin edelleen taistelevat Rintamavuoristossa Traakkimaiden barbaariheimoja vastaan. Mandaatilla on sotilaallinen perinne ja loistavat puolustusasemat puolellaan, Traakkimailla taas lukumäärältään suuret barbaariheimot ja niitä valtaansa ottavat kromaattiset tosilohikäärmeet. Traakkimailla ei ole yhteistä johtajaa, ja yleensä Mandaatti puolustaa Rintamavuoriston tuolla puolen lepääviä Liittoutuneita Territorioita vain hajanaisia hyökkäyksiä vastaan.

Muualla Triaxuksessa on enemmän sivistystä kuin Rintamavuoriston sotatantereilla. Liittoutuneet Territoriot ovat Rintamavuorten näkökulmasta täynnä avuttomia pelkureita ("itämaalainen" on yleinen perjoratiivi joukkojen keskuudessa), mutta Mandaatin rivisotilaatkin myöntävät aika ajoin kaipaavansa sivistyneemmille seuduille. Liittoutuneisiin Territorioihin kuuluu satoja pieniä itsehallintoalueita: näistä suurimmat ovat ratsuväestään tunnettu tasankovaltio Aylok, kesäkaudella Uchoraen viidakosta vampyyripetojen uhalla rikkautensa metsästävä Kamora, jossa jokainen aikuinen, vanhus ja lapsi kantaa asetta, Tietäjän Paratiisiksi kutsuttu Preita sekä Zo, Tuhannen Laivan Satama, jonka kauppapaikoilta voi löytää lähes mitä tahansa. Näiden lisäksi sivilisaatiota löytyy Liittoutuneiden Territorioiden eteläpuolisen meren Sephorian saaristosta, jonka asukkaat elävät eriskummallisissa heimokulttuureissa, sekä lounaassa sijaitsevasta Ningin Kuolemattomasta Vasalliherravaltiosta, jonka monimutkaiset poliittiset rakenteet nielaisevat hetkessä sisälleen varomattoman.