peliraportti No niin. Viimeinkin pääsin kokeilemaan tätä peliä oikeastaan hetken mielijohteesta. Olimme syömässä Vilin ja Outin kanssa ja suunnitelmissa oli hakea pullo viiniä ja mennä johonkin puistoon istuskelemaan. Ehdotin siinä sitten, että jos menisimme heille ja pelaisimme Merirosvopeliä (tm). Etenkin, jos heillä oli rommia. No, rommiahan löytyi. Neljättä pelaajaa emme saaneet mukaan, joten päätimme kokeilla kolmestaan.

Pelistä löytyi avuttomat sääntöviritelmät netistä, mutta onneksi niiden selittämiseen meni vain pari minuuttia (Vili ja Outi olivat mukana edellisessä testipelissä, joka ei ollut kaikin osin onnistunut. Silloin peli oli monelta osin aika poikkeava tähän nykyiseen versioon verrattuna). Tärkeintä oli kuitenkin, että sieltä löytyi selitykset jokaiselle korttipelin maalle ja Karibian kartta.

Pelin mekaniikka tiivistettynä: pelissä tulee haasteita, joiden vaikeustaso on 1-13. Kädestä tulee pelata samaa maata kortteja, joiden yhteisarvo on vähintään yhtä iso kuin haasteen suuruus. Jokainen maa vastaa eri ominaisuutta (esim. pata vastaa tuuria). Pelataan kortteja ja kerrotaan kuinka haaste ratkaistaan kyseisellä ominaisuudella.

Sääntöjen kertauksen jälkeen oli aika tehdä hahmot. Jokainen nosti viisi korttia ja korkeimman yhteenlasketun isoimman hertan ja padan omistava pelaaja olisi kapteeni, seuraava perämies ja kolmas puosu. Korttien noston jälkeen hahmoille keksittiin nimi ja kuvaus. Tässä meni yhteensä ehkä vähän yli viisi minuuttia.

Hahmot:

James Gordon (Sope)

  • kapteeni
  • pitkä ryhdikäs Errol Flynn -komea
  • aina tyyni ja rauhallinen (kuin britti siirtomaiden villejä kohtaan)

Koukkunokka-Cat (Outi)

  • perämies
  • pieni mutta pippurinen, kova vasen koukku

Pitkä-Jacques Bonnet

  • puosu
  • vain 170 pitkä, ehkä lempinimi johtui jostain muusta
  • kova vipeltäjä
  • naisia joka satamassa

Hahmonluonnin jälkeen kerroin kuinka pelissä nostetaan aina käännekortti kun peli alkaa hidastua. Jokainen nostaa kortin vuorollaan, alustaa kohtauksen ja tuo mukaan sivuhahmot (muutkin toi näitä aina tarpeen tullen toisten kohtauksiin). Tämä olisi kaivannut ehkä vähän ennakko-ohjeistusta, mutta peli oli ensimmäistä kertaa tällaista mullekin. Jokainen kortin maa vastasi aina jotain erilaista käännettä (esim hertta jotain sosiaalista käännettä).

Itse peliin:

Meillä ei ollut peliin aloituskohtausta, mutta Vili keksi tarinaa, jossa Windsorin suvun kaunis Helena olisi lähtenyt Englannista kohti Antiguaa.

Tästä sanoit muistaakseni jotain suutaan: "tarinasta pitäisi olla sellainen piene pätkä tai synopsis, kuten tv-ohjelmista on lehdissä." Minisuta tämä oli aivan nekoraks tapa kertoa siitä, mitä tämä peli tulee (ainakin) pitämään sisällään. --V
Joo. Tuon voisi sisällyttää ohjeisiinkin. -sope

Peli alkoikin kohtauksesta, jossa juopunut sotilas selitti Port Royalissa hahmoille "kultaakin kalliimmasta Helenasta", joka oli todella matkalla salaisesti Ranskan lipun alla uivalla laivalla kohti Antiguaa. Laivan nimeksi saatiin urkittua Mary, lordi Windsorin vaimon mukaan. Kultaakin kalliimman mainitseminen herätti hahmojen mielenkiinnon. Pitkä-Jacques palasi pöytään ja kapteeni Gordon joutui tunnustamaan, että hänellä ei ollut tällä hetkellä laivaa. Laiva oli kuulemma uponnut Isabelin takia. Don Pedro (Isabelin isä) oli upottanut laivan Santiagon de Cuban edustalla. Catin ja Jacquesin tiedustellessa syytä, kertoi Gordon heidän ryypänneen kuukauden Port Royalissa, jolloin hän oli etsinyt uuden miehistön. Hän selitti jotain epämääräistä Isabelista. Gordon kuitenkin vakuutteli, että Jacques ja Cat olivat hänen parhaat ystävänsä, ja nyt oli aika lähteä kohti Antiguaa. Jonkin oudon sattuman kautta pöytään tuli kieron näköinen lähes hampaaton mies, joka kyseli että oliko tosi ettei heillä ollut laivaa. Hänellä olisi kuulemma satamassa hieno laiva, jonka he saisivat, jos pelastaisivat hänen tyttärensä vankilasta. Tytär olisi kuulemma donPedr….Dona Bella, niin juuri. ”Hieman” epäilyttävä mies poistui ja Gordon käski Pitkän perään. Pitkä seurasi miestä johonkin kartanoon, jossa hän otti valeasun pois ja alla olikin itse don Pedro! Pitkä riensi kertomaan asiasta. Hahmot tuumasivat, että kyseessä täytyy olla ansa, mutta he päättivätkin viedä don Pedron laivan hänen nenänsä edestä.

Hahmot hipsivät muina miehinä satamaan, jossa Gordon syöksi pingotetulla köydellä komean kaljaasin vartiomiehet mereen. Puosu laski purjeet nopeasti ja kolmen hengen miehistö pääsi helposti isolla sotalaivalla merille. Hispaniolan ja Kuuban välivesillä he kuitenkin huomasivat ankkurissa ollessaan, että kolme isoa sotalaivaa tuli heitä kohti. Kapteeni Gordonilla oli kuitenkin juoni. Muu miehistö pukeutui kalastajan asuihin ja veti Ranskan lipun mastoon. Gordon hakkasi keulakuvan irti, peitti laivan nimikyltin ja sipaisi hieman ruutia naamaansa. Espanjalaisten saapuessa vierelle puhui hän huonoa ranskaa ja viittilöi jonkin laivan menneen kohti Antiguaa. Don Pedron sotalaivat häipyivätkin niille teilleen ovelan juonen purressa. Loppumatkasta selviydyttiin ilman huolia. Mitä nyt kerran laiva meinasi upota karille ajettuaan. Tortugassa laiva ajettiin satamaan ja annettiin satamapojalle rahaa, että laiva vietäisiin telakalle.

Tortugassa kun oltiin, niin totta kai se meni ryyppäykseksi. Aamulla Jacques heräsi paniikissa. Jessica oli saanut selvää, että hänellä oli suhde Jessican kaksoissisko Jennyn kanssa ja hänelle tuli tukalat oltavat. Asiaa pahensi vielä se, että laivaa ei näkynyt missään. Hän ryntäsi äkkiä tavernaan ja etsi Catin huoneen käsiinsä. Catia ei kuulemma kiinnostanut Pitkän naishuolet ja laivan katoamista hän ei ottanut kuuleviin korviinsa. Painuessaan takaisin nukkumaan sängyn toiselta laidalta kömysi pystyyn kapteeni Gordon. Häkellyttyään huomatessaan kenen sängyssä oli nukkunut, hän hipsi vähin äänin pois ja kohti tavernan alakertaa. Alakerrassa oli käynnissä todella rankka tappelu, jonka Gordon kuitenkin keskeytti luvaten jokaiselle paikan hänen miehistössään. Tappelu loppuikin kuin veitsellä leikaten ja viimein miehistö oli kasassa. Jacques saapui paikalle ja kertoi, että heillä ei ole laivaa, mutta kapteenin mukaan se ei olisi ongelma. Jacques kävi herättämässä Catin uudestaan, ja koko porukka suuntasi kohti satamaa. Gordon käveli suoraan komeimman fregatin kannelle ja kertoi sen olevan heidän laivansa nyt. Paikalla oleva miehistö ei vastustellut, vaan he suostuivat uuden kapteenin alaisuuteen.

Viimein päästiin suuntaamaan kohti Antiguaa laivan kanssa, jossa oli miehistöä. Hispaniolan puolessa välissä huomattiin, että laivan ruokavarastot ovat vähissä. Ei auttanut kuin ankkuroida, ja lähteä saarelle etsimään kyllä, josta saisi ruokaa. Hahmojen mieletön onni ei tuntunut laantuvan, koska juuri sillä kohdalla oli pieni kylä, jossa oli juhlat. Rosvot kävivät vähin äänin hakemassa uskomattomia määriä ruokaa. Laivalla miehistö oli huomannut, että ruumassa on jänis. Ja vielä nainen. Ankkuri laskettiin saman tien, koska olisi erityisen vaarallista purjehtia nainen laivalla. Nuori neito esittäytyi Mary Windsoriksi, mutta hahmojen onneksi hän ei ollut Helenan äiti, vaan joku muu samanniminen neito. Neito väitti, että hän ei olisi ainoa nainen laivalla, vaan puosun hytissä olisi kolme lisää. Kapteenin tarkistaessa naisia ei kuitenkaan näkynyt. Nainen kyseli kovin kapteeni Hickinsin perään, joka oli hänen rakastajansa. Cat kertoi, että saarella oli juhlat, joissa Hickins odotti häntä, jolloin huonoa onnea tuottava nainen saatiin viimein poistettua laivalta. Kukaan ei uskaltanut kertoa Catille, että hän on nainen, joten hän ei tätä huonoa onnea tuonut.

Avomerellä huomattiin, että rommi on lopussa ja miehistö oli jo kapinan partaalla. Gordon huomasi kuitenkin kaukoputkellaan lähellä purjehtivan hollantilaisen kauppa-aluksen, jolta voisi saada rommia. Pahaksi onneksi laivan mastossa komeili hullun kapteeni Mortonin papukaijan luurankolippu. Jostain syystä Morton ei kuitenkaan ampunut tykeillään hahmojen laivaa ja merirosvot pääsivät ihan Mortonin laivan vierelle. Cat heilautti itsensä Mortonin laivaan mekko päällään. Tästä kauhistuneena Morton lupasi kaiken romminsa, jotta tämä huonoa onnea tuottava otus poistuisi hänen laivaltaan. Morton varoitteli vielä punaisesta valaasta ja keltaisesta miehestä, jotka olivat kuulemma hänen perässään.

Enemmittä kommelluksitta päästiin viimein Antiguan lähelle, jossa huomattiin, että ei ehkä ollutkaan niin hyvä idea käskeä don Pedron laivoja Antigualle. Kolme suurta sota-alusta odotteli Antiguan edustalla kapteeni Gordonia. Gordon kuitenkin keksi, että he voivat purjehtia saaren toiselle puolen ja kävellä saaren yli Antiguan kaupunkiin. Laiva jätettiin saaren eteläpuolelle ja soudettiin saarelle veneillä. Saarella huomattiin, että kukaan ei ollut laskenut ankkuria ja laivalla olevista miehistä kukaan ei osannut ohjata laivaa ja laskea purjeita. Seurue katseli kuinka fregatti ajelehti kohti avomerta ja suuntasi itse kohti saaren keskiosia. Retkueen sattuessa toisen kerran juuri samannäköisten kivien kohdalle Jacques päätteli heidän olevan eksyksissä. Kapteeni päätti vain suunnan ja sai miehet lopettamaan nurisemisensa. Parin verkkoansan jälkeen päästiin viimein Antiguaan. Satamassa heidät yllätti kolme sotalaivaa laiturissa ja heidän oma fregattinsa vieressä. Don Pedro oli saanut heidän miehensä kiinni. Retkue suuntasi lähimpään tavernaan, jossa don Pedron miehet tappelivat paikallisten kanssa. Jacques sai käännytettyä kaikki kapakassa ja heidän omat miehensä don Pedron miehiä vastaan. Tappelu oli nopeasti ohi. Yksi pelokas merimies kertoi heti, että miehet ja Helena oli vankina keskimmäisessä don Pedron lippulaivassa. Gordon päätti, että he valtaavat laivan ja ampuvat täyslaidalliset yllättäen viereisiin laivoihin. Suunnitelma vaikutti hyvältä ja yöaikaan h päättivät toteuttaa sen. Laitureilla tuli vastaan yllättäen Rosanne, joka tunnisti Jacquesin. ”Oletko se sinä, Jacques.” ”Olen.” ja nopea kumautus pistoolilla naista päähän. Vastaan tuli vielä don Pedron adjutantti, joka kuitenkin rosvojen onneksi oli vain kiinnostunut Rosannesta eikä huomannut kymmeniä laiturin reunassa hiljaa seisovia rosvoja. Lippulaivan valtaus kävi helposti. Mitä nyt Gordon joutui työntämään miekallaan hytistään ryntäävän don Pedron mereen, ja ruumassa Cat naisellisesti harhautti don Pedron poikaa Miguelia, jolloin Jacques kolautti hänet tajuttomaksi. Gordon rakastui ensi silmäyksellä vankina olevaan Helenaan ja tykkitulien pauhatessa laiva seilasi auringonnousuun.

Koko pelin pelaamiseen meni valmisteluineen kolmisen tuntia, joka alkaa olla aika maksimi tälle pelille. Homma toimi kuitenkin hyvin. Rommi oli hyvää, ja pelissä oli monia todella hauskoja kohtia.

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped