“Olet palvellut minua hyvin, Alexandra Stillmore. Me olemme vain palvelijoita Kuoleman Ylituomarille, ja sinä olet pitänyt yllä hänen sanaansa. Mutta muista, että sinä et ole kuoleman yläpuolella. Minkä minä olen kirjoittanut ylös, sitä sinä et voi muuttaa toiseksi. Kuoleman pitkää varjoa ei kukaan voi paeta.”
  • Indigotarhan kaaoksen keskellä sankarit vetivät yhä henkeä paljastusten ja taistelun väsymyksen takia. Alexandra oli silmiinnähden järkyttynyt, Oscar roikkui kiinni henkiinherätetyssä Jaredissa ja Sinami tarkkaili shokissa olevia ystäviään. Routa otti kaiken irti vielä kirjastosta, tutkien sekä Basilin päiväkirjoja, sekä etsien mainintaa omasta sukunimestään. Alexandra helpotti pahaa oloaan herättämällä tressym- taikakissan luurangon henkiin lemmikikseen (hänet ristittiin myöhemmin Maukuksi) ja tyhjentämällä Fellbloomien viskivarastoja. Oscar selitti Jaredille kaiken mitä tapahtui, ja ehdotti yhteistä lounasta hänen, Jaredin ja Renin kesken tämän kaiken tiimoilta. Vierasväki alkoi huveta, Henryk alkoi siivoamaan ja lopulta Sinami kävi noutamassa Roudan kirjastosta ja nelikko jätti Fellbloomien kartanon taaksensa poistuessaan samaa tietä mitä he tulivatkin. Ikikesässä hyvien yöunien jälkeen keskusteltiin illan tapahtumista. Alexandra kertoi lapsuudestaan, jossa punainen lohikäärme yli 10 vuotta sitten tuhosi hänen talonsa ja perheensä Luskanissa. Alexandra janoaa kostoa, mutta ei tiedä vielä ketä syyttää enemmän; punaista lohikäärmettä vai Fellbloomien sukua? Toverit totesivat olevansa hänen puolellaan ainakin lohikäärmeenmetsästyksessä. Kenties Alexandran varastamassa Lohikäärmeoppaassa voisi olla lisäinfoa. Samalla Routa kertoi, että Felicia tiesi jostain syystä hänen sukunimensä, ja ainoa muu joka kantaa tuota nimeä on hänen kadonnut isänsä, Xander Yönpimi.
  • Tauko oli kuitenkin paikallaan kaikille. Routa aloitti pitkän tutkimustyön Yönpimin nimen historiaan, ja neljän tuskallisen viikon aikana Ikikesän virastojen kirjastoissa sai hän tietää vain tiedon murusia; Xander on yhdistetty nimeltä lukuisiin rikoksiin. Hän ei ole suorittanut niitä, mutta rikostutkijat ovat huomanneet hänen olevan usein linkki tapahtumien välillä. Virallisten tahojen jälkeen Routa siirtyi alamaailman pariin, ja otti osaa Verisen Merimiehen kapakka-tappeluihin. Muutaman voiton ja yhden tappion jälkeen Routa löysi tutut kasvot yleisöstä; Kiiva, Zhentarimin tiefling -agentti. Routa kysyi Kiivalta Xanderista, ja tämä osasi kertoa että hän ei ole Zhent, hän luultavasti ei ole Xanatharin agentti logististen koska se ei tee järkeä ja jotkut sanovat hänen olevan Bhaalinlapsi, Murhan Jumalan lähettiläs. Kiiva tiesi kuitenkin sanoa, että Xander on ollut maan alla jo hyvän aikaa. Kiiva ehdotti myös kauppaa; jos Routa jää palveluksen velkaa (jälleen) Zhentarimille, niin he voivat ilmoittaa Roudalle asiasta. Epäröivä Routa mietti, että saavatko Zhentit häneen yhteyttä tarvittaessa, mutta Kiivalla oli vastaus tähänkin; paikallistusamuletti, jolla he löytäisivät Roudan melkein mistä tahansa. Routa teki sopimuksen Kiivan kanssa, kuitenkin peläten kuinka monta sopimusta he voivat tehdä Zhentarimin kanssa ennen kuin se tulee puremaan heitä perseeseen.
  • Sinami lähti Alexandran kanssa kohti Phandalinia, mutta poikkesi tieltä matkatakseen katsomaan kotikulmiaan Ikikesän Korven syvyyksissä. Syksyisen metsän läpi matka kulki joutuisasti, ja vanha koti löytyi yhä pystyssä - mutta joku oli käynyt. Sekaisin olevasta asunnosta löytyi kirje Gemman käsialalla, jossa luki vain "anna anteeksi". Sen vierellä oli vaaleanpunainen hiuspalmikko. Sinami korjaili paikkoja ja vietti muutaman päivän asunnossa kunnes lähti takaisin Ikikesään. Sinami alkoi myös tutkia asioita, tällä kertaa diabolistisia kultteja ja niiden toimintaa. Tutkimusten tuotettua hedelmää nopsaan kulutti Sinami muutaman viikon korjailemalla taloja Railon kaupunginosassa. Alexandra meni lemmenlomalla Phandaliniiin kumppaninsa Linenen luokse, ja Indigotarhan tapahtumien paljastusten paino alkoi hieman siirtyä pois hänen harteiltaan. Phandalinissa hän vaihtoi kuulumisia ja kuuli paikallisten huolista epäkuolleista. Lopulta hänkin palasi takaisin Ikikesään, jossa aluksi Alexandra keräsi hyvää karmaa tekemällä uskonnollisia töitä Kelemvorin kirkolle. Tämä alkoi kuitenkin ennemin tai myöhemmin maistua puulta, ja kevyt viikkokännäys oli jota hän todella tarvitsi. Ryyppyillan jälkeen hän näki jumalaisen vision, joka seki vakuutti hänen tehneen oikein, sekä varoitti häntä astumasta kenenkään varpaille. Oscar otti rennomin kuin muut, juhlien ympäri kaupunkia, tavaten Jaredia joka oli hoitamassa perintöään ja ottamalla myös osaa Verisen Merimiehen kapakkatappeluihin.
  • Pian Ren otti kuitenkin yhteyttä, kutsuen seikkailijat kahville hänen toimistoonsa Ikikesän Linnaan. Sielä Ren kertoi kaupungin uusimmasta mysteeristä; kääpiöitä on kadonnut viimeisen viikon aikana 4 kappaletta. Kolme kauppiasta Gauntlgrymin kääpiökaivannosta, sekä yksi vahdin jäsenistä. Kaikki ovat kadonneet samalla alueella, suurtorin ja sataman välisellä matkalla. Ren on huolissaan, sillä kääpiöt ovat vieraita kaupungissa ja jos sana heidän katoamisestaan kantautuu Gauntlgrymiin, voi kauppasuhteet kuningas Bruenorin kaupungin kanssa olla vaarassa. Sankarit ottavat tehtävän vastaan ja tutkivat sekä majatalot että käyvät kyselemässä vartiostolta kadonneista, mutta kyse ei taida olla ryöstöstä, eikä heidän välillään ole vahvaa yhteyttä Gauntlgrymin lisäksi. Sinami toimikoon syöttinä, sillä kaappaajat ovat kääpiöiden perässä, ja muut toimivat silminä. Toripäivän jälkeen Sinami matkaa kohti satamaa, Alexandra ja Oscar varjostavat kadulla ja Routa vaanii katolla. Yön laskeuduttua alkaa tapahtua, kun pimeällä kadulla xulgath -hirviöt ryömivät viemäristä esiin ja jäävät seikkailjoiden ansaan. Xulgathit eivät ole kovin vahvoja, mutta heidän unipomminsa pistävät Roudan tajun kankaalle. Heikot liskohirviöt kaatuvat nopeasti, ja rähmäkäpäläinen xulgath otetaan vangiksi tämän nukutettua itsensä pommillaan. Xulgathien aseistus on poikkeuksellisen hyvää heidän standardeilleen, ja olentoa kuulustellaan. Lisko-olento suostuu viemään heidät pomonsa "Dukarin" luokse, jos hänet päästetään vapaaksi. Tähän suostutaan, ja maanalinen olento johdattaa heidät satamaan jossa heidän haiseva pesäkolonsa on vanhassa varastohallissa. Xulgath vapautetaan, ja tämä luikertaa takaisin viemärien pimeyteen.
  • Routa kiipeää ylös ikkunasta, ja näkee tyhjän hallin ja lukitun oven. Routa laskeutuu alas ja alkaa avaamaan ovea, mutta samalla huoneen vartija kaivaa itsensä esiin maan alta. Routa ehtii onneksi avata oven ennen kuin hirviö hämmentää puolihaltian katseellaan, ja toverit rientävät apuun. Olennon katse saa Alexandran ja Roudan nupin sekaisin hetkeksi, ja vaikka olento lyö lujaa niin sankarit saavat olennon tapettua. Aikaa ei tuhlata ja varaston toisesta huoneesta löytyy vangit sekä suuri atlaskuoriainen. Näkymättömistä tuleva ääni käskee heitä painumaan helvettiin täältä, mutta sopimusta ei synny. Muutamassa hetkessä suunnaton kuoriainen tapetaan, ja vihainen duergar Dukar ilmestyy tyhjästä jättiläisen mitoissa ja hakkaa Alexandran tajuttomaksi. Roudan tappavat nuolet kilpistyvät harmaakääpiön panssariin, loitsut eivät tunnu läpäisevän kunnolla tämän puolustuksia. Oscar herättää Alexandran takaisin tajuihinsa, ja kuoleman papitar lopettaa taistelun loitsullaan. Kääpiöt vapautetaan, Ikikesän velhot sinetöivät tunnelin huoneessa ja sankarit saavat ansaitsemansa palkkion. Pian kuitenkin Alexandra saa viestiä Lineneltä, joka kertoo terveisiä Harbin Westeriltä: Phandalinin epäkuollut-tilanne on pahentumassa, ja he tarvitsevat lohikäärmeensurmaajia...

Dukar, duergar kaiken takana

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped