Sydäntulimetodi

Metapelimetodi, jolla sydäntulen tarinan kaarta hallitaan.

Sydäntuli on/oli vahvasti tarinallinen peli, jossa jokaisella hahmolla on oma tarinansa. Nämä hahmojen tarinat tai kohtalot kietoutuvat suoraan pelin päätarinaan eli hahmojen yhteiseen suurempaan kohtaloon.

Metatasolla yllämainittua pyritään tehostamaan keskittymällä eri pelikerroilla aina yhden hahmon tarinaan ja siihen, miten se kietoutuu koko pelin tarinaan mukaan. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa alkuperäisen sydäntulen mukaista mallia:

• Premissi, jossa hahmoihin syötetään pelin taustatarinan siemen.
• Pelikerta 1: 1. hahmon tarina, ja sen kietoutuminen pelin tarinaan
• Pelikerta 2: 1. hahmon tarina, ja sen kietoutuminen pelin tarinaan
• Pelikerta 3: 1. hahmon tarina, ja sen kietoutuminen pelin tarinaan
• Pelikerta 4: 1. hahmon tarina, ja sen kietoutuminen pelin tarinaan
• Pelikerta 5: Finaali osa 1: pelin tarina
• Pelikerta 6: Finaali osa 2: pelin tarinan ja hahmojen tarinoiden päätös

Käytännössä tämä näyttäisi toimivan parhaiten, kun pelaajat tietävät mahdollisimman vähän toisistaan ja toistensa hahmoista - ennen kuin asioiden on väistämättä tultava esille pelissä.

Alkuperäisessä sydäntulessa hahmot olivat oman lajinsa uudelleensyntymisen airuita - ja yhdessä he mahdollistivat toistensa nousemisen ylemmälle todellisuuden tasolle (jättäen tähtitarhan taakseen, kuin ala-asteelle mönkivät nuoret jumalat jättävät pieneksi jääneen hiekkalaatikkonsa).

Kokemuksia ja keskustelua

Sinällään ylläkuvattu metodi muistuttaa paljon tapaa, jolla Parhaaseen Katseluaikaan kontrolloi hahmojen näkyvyyttä. Parhaaseen katseluaikaan pohjautuu kuitenkin vapaaseen tarinaan, tai jaettuun tarinaan siinä missä sydäntuli perustui ennalta määrättyyn ja pelinjohtajan suunnittelemaan metajuoneen.

Olisi mielenkiintoista nähdä, miten. em. metodi toimii vapaassa juonessa - mutta ainakin perinteisessä illusionismia hyväksikäyttävässä tarinankerrontamallissa Sydäntulen metapelimetodi toimii erinomaisesti.