DitV: Savo - Keskustelu

Tiedustelen, onko porukalla intoa kokeilla Savoa? Kyseessä on siis oma wanhan ajan Savoon sijoittuva pelini, jossa ei ole minkäänlaista pelimekaniikkaa. Peli on keskittynyt sosiaalisiin kuvioihin ja ajan elämän kuvaamiseen. Täällä peliraportteja toisen porukan kanssa pelatusta kampanjasta. Itse haluaisin kokeilla, miten Savo toimii kertapelinä ja yliluonnollisella vivahteella. Tosin peli menisi reilusti helmikuun puoleen väliin opinnäytetyön takia. -Vermilia

Kaikki käy, missä on hiivaa. -Navdi

Itse asiassa kiinnostaa todella paljonkin. -sope

Kuulostaa hyvältä --V

Miten tuo murre? Onko sulla jotain ohjeistusta siitä? Mulle ainakin tuo savon viäntäminen tuottaa vähän hankaluuksia. -sope

Ei helvetti mitään murteita. Se jos mikä on omiaan vahvistamaan stereotyyppejä kun tämmönen eteläsuomalainen koettaa viäntää jottai murretta. Käytän vetoa. :) -Navdi

Murre on vapaavalintainen juttu ja kampanjassa sanoin että käyttäkää sitä mikä suuhun parhaiten sopii. Homma toimi sillä kertaa niin, että käytettiin tavallista puhekieltä, mutta voitiin sanoa "miä" ennemmin kuin "mä". Siis pieniä murresanoja normaalin puheen sekaan. Ja tämän voi tosiaan jättää kokonaan poiskin. :) -Vermilia

Ajan lähinnä takaa sitä, että vääränlainen ja/tai humoristinen murre ottaa pelin tunnelmalta enemmän kuin toisinaan kohtaukseen sopiva murre antaisi. Lisäksi, murteen puhuminen on taas sitä kirottua näyttelemistä. -Navdi

Hyviä pointteja Juhanilta. Tämän on ilmeisesti tarkoitus olla astetta vakavampi kuin aiemmin pelattujen pelien. -sope

Kommentit

Kiitos kaikille pelistä, ainakin mulla oli erittäin hauskaa! ;) Pelissä lähti draama elämään ihan omaa elämäänsä ja musta oli niin parasta, kun sanaharkan jälkeen kaikki painuvat eri suuntiin itkemään. Tai no, melkein kaikki. Heitän listaan sujuneita asioita ja sellaisia, joita voisi muuttaa tai parantaa. Saa lisätä omia tuntoja sinne!
Aloin miettiä että jos vetäisi toisen pelin, niin mihin tuolle perheellä jatkaisi. Jos Maria ja Simeoni menevät naimisiin, niin tyttöhän muuttaa pois. Entäs jos peli olisikin toisilla hahmoilla, minkälaisen Savon niillä näkisi? Toiveita, ideoita?

Huomasin että itsellä meni aika automaattisesti murrevaihde päälle heti pelin alussa. Jos Juhani kokee tämän peliä rikkovana, niin tässä voisi jatkossa vetää volyymiä pienemmälle. Huomasin muuten jossain vaiheessa että kuvailu jäi vähälle, kokiko kukaan muu häiritsevänä? -Vermilia

Sujuneet

• Rytmitys
• Ihmissuhdedraama
• Hahmot ja juonet lähtivät elämään ja uusia kehittyi

Viilausta

• Yliluonnollinen tiukemmin muihin pelin teemoihin kiinni
• Tarkempi ohjeitus pelaajille, mitä odottaa peliltä
• Pelinjohtaja tarkempana sivuhahmojen toiminnan loogisuudessa

Juhani:
Sanotaanko vaikka, että se murre ei ole niin häiritsevää niinkään, koska muut sitä käyttävät vaan koska koen itse "ryhmäpainetta" käyttää sitä, joka vaikuttaa puolestaan omaan eläytymiskokemukseeni. ;) Joka tapauksessa, kunhan nyt periaatteesta keksin jotain sanottavaa ja kritiikkiä. Mitään negatiivista sanottavaa kun pelistä ei oikeastaan ole. Tämmöinen vahvan immersiivisen kvaliteetin eläytymispainotteinen roolipelaaminen on musta aika siistiä.

Kummitusjutut tosiaan tuli hieman "puun takaa" eikä niihin osannut ihan oikeanlaisella eläytymisellä reagoida. Lisäksi aloin tietty heti etsiä syitä siihen kummitteluun jostain sellaisesta aineksesta, joka olisi ilmennyt pelistä, eli metsään meni; olihan sitä hampaankolossa talon väellä katkeruutta, vaikeaa isäsuhdetta, pettymyksiä, raiskaus ja vaikka mitä, mutta en havainnut näistä suoraa yhteyttä siihen kummitteluun (oletuksella, että pahoja henkiä vetävät puoleensa paikat, joissa on pahoja ajatuksia ja inhimillistä kärsimystä). Eli mikä oli se (pelissä jollain lailla esiin tullut) syy, joka sai naapurin Stina-Rouvan tuomaan ko. noitapussin taloon?

Pelaajaryhmästä; musta vaikuttaa, että vasta nyt tämä ryhmä pelaajia alkaa "pelata yhteen", jättäen toisille tarpeeksi tilaa ja osaten rakentaa toisten tekemisten ja hahmoreaktioiden päälle, eli selvästi kehitystä havaittavissa. Mikäli Outi koki hankalaksi hiljaisen hahmon ja Vili ehkä sokean/kuuron/juron kääkän ja silti jälki oli noin hyvää, niin sen parempi. Go Team! ;) -Navdi

Stinan syy tuoda noitapussi taloon oli kateus. Omat lapset olivat tyhmiä ja saamattomia ja ukkokin aika ketale. Naapurilla näytti menevän huomattavasti paremmin, joten Stina halusi nähdä heidänkin kärsivän, edes vähän. -Vermilia

Lyhyesti: Hauskaa oli, ja on ilo huomata, että pelaaminen alkaa toimia ryhmänä paremmin. Paha sanoa vielä, että minkälaista peliä tällä voisi pidempänä pelata (hahmot ja aihepiiri). Ihmissuhdedraamasta voi irrota peliä muutamaksi kerraksi. -sope

Vili:

• Puun takaa tuleminen, jonka mainitsin session lopuksi - oli oikeastaan ainoa ongelma, joka tuossa tuli vastaan. Asetelma oli melko herkullinen, mutta ainakaan näistä hahmoista ei musta ole kuin yhdelle kerralle. Ainakin itse olisin varmaan lähtenyt toisenlaiseen pelaamiseen, jos olisin olettanut "kampanjaa".
• Olen hieman eri linjoilla, tuosta J:n mielipiteestä pelissä esiintulevista syistä: niillä on väliä jos pelissä halutaan seurata juonta tai ratkaista jotain. Jos paino on enemmänkin elämyspelaamisessa kuten musta vaikutti - en mä ainakaan olettanut että asioiden syytä olisi edes välttämättä koskaan tullut selville. Itse asiassa mä oisin ollut ihan tyytyväinen, jos Vermilia ois vaan lopuksi todennut että me ei koskaan saada selville kuka tän takana oikeasti oli - eikä ollut tarkoituskaan saada.
• Pelinjohtamisesta sen verran, että puheenjohtajana tai kapellimestarina toimiminen oli kyllä A luokan suoritus Vermilialta.

(Ehkä selvä/selkeä vastuujako ja hahmoelämyshakuisuus olisi oikeampi ilmaus kuin immersiivinen kvaliteetti tai eläytymishakuisuus. /me lähtee eläytymään tuulen suhinaan tarinaa värittävänä resurssina...)

Juhani:
Mun mielipide roolipelaamisesta on, että kun eläydyn hahmoon, haluan kokea jotain sen hahmon kautta ja haluan todistaa / toteuttaa jonkinmoista tarinaa. Tätä voi kutsua juoneksi tai dramaturgiaksi jos haluaa. Pelkkä eläytyminen ilman punaista lankaa on turhanpäiväistä turkulaista hapatusta ja muistuttaa musta enemmän sitten sitä terapiaryhmää, aikuiskoulutuksessa suosittuja roolileikkejä tai improvisaatioteatteria. Toisin sanoen, mun mielestä, jotta voitaisiin puhua rooliPELISTÄ, pelisessiolla tulisi olla draamallinen kaari, joka toteutuu jollain tavalla pelisession aikana ja sen ehdoilla. Toisin sanoen, koen eläytymisen mielekkäämmäksi, mikäli sillä on relevanssia jonkinmoisen draaman kannalta. "Mies löi toista kirveellä päähän. Poliisi pidätti miehen. Mies huusi vallan kauheasti." ei ole musta siistiä draamaa vaikka sisältää runsaasti tilaisuuksia eläytyä sekä miehen että poliisin pelaajalle. Mutta jos miehellä on motiivi veritekoonsa ja poliisi joutuu ottamaan siitä selvää tapahtuu jo draamallista kehitystä, joka huipentuu tarinakaaren kliimaksissa siihen, että poliisi pidättää miehen ja mies tilittää syntinsä. En nyt oikein tiedä miten tämän selvemmin sanoisin. Mun mielestä roolipeleissä on kyse tarinoista, joita seurataan, joita tehdään, jossa ollaan osallisina, ja joissa on alku, keskikohta ja loppu. Alun ja lopun ei tietenkään tarvitse tapahtua sen session aikana. niinkuin ei nytkään. Alku oli jossain hämärässä; oli tapahtunut ties ja mitä syntiä, katkeruutta, kateutta, jne. Katsojat/pelaajat tulivat mukaan vasta keskivaiheilla, hieman ennen kliimaksikohtaa. Loppuratkaisu tuli vasta kliimaksin jälkeen, ikään kuin lopun scrolliteksteissä.

Kyllä, tiedostan hyvin, että monet harrastavat eläytymistä ilman "juonipelaamista" ja kutsuvat sitä roolipelaamiseksi. En sano, että he ovat objektiivisesti väärässä.

Vielä tuosta aiheesta jatkumo-savo: Mua kiinnostaa, mitä juuri tälle dysfunktionaaliselle perheelle tapahtuu seuraavaksi. Se, mitä olemme todistaanet on pelkkä pintaraapaisu. Ei "äreä vanha ukko" ole muotiin lukittu, tyhjiössä vaikuttava ja ikuisesti muuttumaton. Sillä on historia ja tulevaisuus. Sillä on tunteita, mielipiteitä ja suunnitelmia. Minusta siis. Toki jos Vili kokee, että Ukko on one-trick-pony, jolla ei olisi siistiä pelata enää ikinä, niin mikä minä olen siihen vastaan pullikoimaan. Ikään kuin kuittauksena siis vielä Hannan erinomaisen mukaansa imaisevalle miljöölle, joka sai välittämään hahmoista riittävästi, jotta niiden kohtalo alkoi kiinnostaa.

Ja tuosta "kuvailun puutteesta" vielä. Totta. Ei juuri ollut. En koe, että olisi tarvittukaan, sillä tuo ympäristö on sen verran tuttu kaikille (väittäisin), että jos kutakin pelaajista pyydettäisiin kirjoittamaan pätkä tekstiä aiheella "miltä kaikki näyttää" niin uskallan väittää, että tekstit kuvailisivat hyvin samannäköisiä paikkoja. Suomi-filmi. Suomen maaseutu ylipäätään. Aleksis Kivi. jne. -Navdi

Vili:

Olen pahoillani - mutta en kyllä pysy yhtään tuossa mukana. Yritän nyt kuitenkin jatkaa pelistä.

Musta peli oli hyvä, ja siinä oli hienoja juttuja. Monta hienoa tarinaa, kohtausta ja juonikuviota, joista osa (draaman kaarineen) syntyi uskoakseni ihan itekseen pelissä. Juonten pelaaminen ja seuraaminen on supersiistiä. Yritin sanoa olevani eri mieltä siitä, olisiko tuossa pelissä ollut niin merkitystä esivalmistellun juonen seuraamisella, vai itsekseen syntyneiden juonten seuraamisella. Molemmissa voi kuitenkin olla sitä mehukasta draaman kaartakin. Ainakin uskon niin niin.

Ukon pelaamiseen liittymättä, olen sitä mieltä että poltimme noita "itestään syntyviä juonia" aika isolla liekilla -> uskoisin niitä ei varmaan samasta asetelmasta niin hyvin irtoa. Voin olla samasta syystä aivan todella väärässä.

ps. Musta vahvat elämykset, ja sitä kautta elämyspelaaminen, vaatii hyvää draamaa.

Juhani:
Eipä hätä. En aina itsekään pysy omissa selityksissäni mukana. Joka tapauksessa, minustakin pelissä oli monta siistiä juonta, dramaattista kohtausta ja draamankaarta, ja suurin osa niistä oli sponttaaneja. Se "Stina tuo vainajan hampaan mökkiin. Seuraa kummittelua." oli kuitenkin selkeästi se eniten etukäteen kirjoitettu tarina, jonka havaitsin pelisession aikana ja jonka varaan aloin rakentaa ja josta revin polttoainetta motiiveihin ja ratkaisujen tekemiseen (joista sitten puolestaan syntyi sitä spontaania tarinankerrontaa). Toisin sanoen, riippumatta siitä, oliko tuon juonen seuraaminen itse pelin kannalta välttämätöntä, niin koska tein niin, mua jäi kaivelemaan, että se jäi vaille loppua. Oli vähän niinku viimeisin Dogs olisi loppunut siihen, että ruumis löydetään, eli kai ihan ok loppu sekin, mutta todellisten syiden, tunnustuksen ja anteeksiannon ääreen ei oltaisi päästy. Selvästi siis ainakin Vili sai pelisisältöä vaikka ei seurannut tuota "pääjuonta", joten kaipa kyse on siis vain minusta. ;) ps. En muuten tykkää myöskään Tosi-TV:stä tai Lars von Trierin elokuvista. -Navdi

Sope:
Mulla on kyllä samat tavoitteet roolipelien suhteen pelaajana kuin Juhanilla: hahmoon eläytyminen ja tarina. Olen kuitenkin valmis tinkimään jommasta kummasta, jos toinen ei ole niin vahva. Tässä pelissä ei tainnut olla etukäteen valmisteltua muu kuin ympäristö ja Stiinan taloon tulo. Kaikki loput kohtaukset avattiin improvisoiden joko pelinjohtajan tai pelaajien toimesta (ainahan peleissä improvisoidaan tai siis "roolipelataan" kohtauksia.)

Taitaa olla viime pelikerran lisäksi Juhanin pelko siitä pelinjohtajattomasta Merirosvopelistä se, että koska kukaan ei tee valmista juonta ja ole ylimpänä päättävänä tahona alustamassa kohtauksia, peliin ei muodostu selkeää juonta (sama pelko on mulla itsellä, ja sitä yritän ratkaista). Olenko jäljillä?

Toisena tietenkin se, että jos homma menee yhteiseksi tarinankerronnaksi, niin hahmoon eläytyminen vähenee.

Juhani:
Mun mutu on, että Vermilia kirjoitti tuon pelin käyttäen Dogsin mallia, joka nimenomaisesti kieltää tekemästä valmista ratapölkkyä. Tässä mallissa pelinjohtajan tehtävä on luoda alkuasetelma (Stiina -> Kummittelu) ja sitten vaan reagoida ja pelata maailmaa (ts. sivuhahmoja). Jottei jäisi epäselväksi, tämä malli on musta erinomainen. Kun haluan tarinoita, en siis missään nimessä peräänkuuluta paluuta "vanhoihin hyviin aikoihin" jolloin pelinjohtaja suolsi ratapölkkyjä anuksestaan ja haukkui pelaajat tyhmiksi pelin jälkeen kun ne ei olleet huomanneet pelinjohtajan nokkelia johtolankoja. Pelinjohtajan "aie", eli se pääjuoni on lähtökohta, jonka puitteissa kaikki muu tapahtuu. Jos ei ole "pääjuonta", myöskään sivujuonilla ei ole koheesiota tai kunnollista suuntaa. -Navdi

Sope
Joo, Dogsin malli toimi tässä pelissä hyvin ja etenkin tällä peliryhmällä (jollain toisella varmasti ei, osa kaipaa täkyjä). Vermilia hoiti hommansa aivan erinomaisesti. Kaikkiin peleihin tuo malli ei kuitenkaan käy.

Pitäisikö laittaa tuonne Dogsin etusivulle joku alasivu, jossa keskustellaan pelityylistä ja muutenkin ryhmän pelaamisesta?

Juhani:
Tuosta ekasta olikin puhetta matkalla bussille. Vermilia sanoi olevansa sitä mieltä, että se toinen Savo-ryhmä (se kampanja siis) olisi tarttunut juonitäkyyn kuin nälkäinen paistiin ja alkanut selvittää sitä pääasiallisena aktiviteettinaan, ja että noin yleisenä pelitapana sillä ryhmällä olisi enemmän passiivinen reagoiminen pelinjohtajan antamiin ärsykkeisiin. Eli sama setting, sama pelinjohtaja, kaksi toisistaan rankasti poikkeavaa tapaa pelinjohtaa ja pelata.

Teoriassa tuollainen "group intent" voisi olla hyvä, varsinkin kun toi pääsivu väittää edelleen, että tämä on jonkinsorttinen Dogs in the Vineyard -kertapelejä demopelaava ryhmä. ;) -Navdi

Sope
Ei väitä enää. Tehkääpä joku sellainen asiallinen, jos aikaa riittää tuosta "group intent" -sivusta. Voin kokeilla treenien jälkeen, jos ei ole siihen mennessä tehty.

Vermilia
Tästähän tuli kunnon pelityylikeskustelu. Peli oli aika DitVin hengessä suunniteltu. Mulla oli mietittynä tapahtumapaikka ja lähtöasetelmat, sekä pari juttua joilla tuuppia peliä eteenpäin jos alkaa näyttää ettei se etene. Valmiina oli Stina kateuksineen, josta aiheutui kummittelu sekä palkollisten ihmissuhdedraama. Varalla oli myös naapuritalon isäntä, joka olisi tullut hieromaan eläinkauppoja. Eli pelillä oli lähtökohdat ja määriteltynä löyhästi tilanne, jossa se loppuu -> kummittelun syyn selviäminen ja/tai se että pelissä esiintulleet teemat on käsitelty.

Kahdessa Savoryhmässäni on tosiaan eroja. Isoin ero on pelaajien aktiivisuus vaikuttaa peliin. Ensimmäinen porukkani tarttuu nopeasti juonentynkiin ja seuraa niitä niin pitkälle kuin mahdollista, muttei varsinaisesti kehitä mitään omaa kuviota peliin. He siis reagoivat pelinjohtajan antamiin täkyihin ja peli syntyy sitä kautta. Tässä oneshotissa luotin siihen, että pelaajat ikään kuin liikkuvat vapaammin pelimaailmassa ja tekevät siellä ihan omia juttujaan, jotka sitten vaikuttavat omalla tavallaan pelimaailmaan. Lyhyesti: ensimmäinen porukkani toimii pelinjohtajan kehittämän juonen puitteissa, tämä porukka taas muokkaa maailmaa aktiivisesti. Olin suunnitellut tämän pelin nimenomaan kertapeliksi, mutta jatkomahdollisuus on olemassa. Toisaalta mua kiinnostaisi vetää toinen oneshot Savoa ihan eri lähtökohdista.

Juhani:
Haa! Eli koska peli ratkeaa kun a) kummittelun syy selviää b) palkollisten välinen draama ratkeaa, niin koska me onnistuttiin molemmissa, me siis Voitettiin! :D No ei ihan vakavissaan tietty, mutta tämähän siis on myös ihan validi tapa kirjoittaa peliä, eli ihan tietoisesti tehdään asetelma, jossa pitää "voittaa", tai muuten ei tule karkkia (=hienoa loppua).

Kerro toki mitä nämä ihan eri lähtökohdat olisivat. ;)

Hieman asian vierestä; Toisin kuin Vermilia väitti, Savolla ihan selvästi on säännöt, jotka määräävät, miten sitä pelataan, miten konflikteja ratkaistaan ja mikä on kunkin osallistujan vastuualue. Taidan jonain hiljaisena hetkenä kirjoittaa ne auki jonnekin. -Navdi

Vermilia
En kyllä kirjoittanut tuota niin, että pitää voittaa tai ei tule hienoa loppua. Määrittelin lopun enemmänkin itseäni varten, että missä vaiheessa peli kannattaa lopettaa.

Savon säännöt haluaisin kyllä lukea, sillä en oikeasti pysty määrittelemään niitä kirjalliseen muotoon. ;)

Vili:
Ne voisi kirjoittaa auki kyllä mustakin (voin olla jeesaamassa) ;-)

Jos ja kun vedän toisen session, niin onko toiveita teemojen, tapahtumien tai ympäristöjen suhteen? Pysytäänkö arkisissa kuvioissa vai otetaanko lisää supernaturaalia kehiin? -Vermilia

Vili:
Musta nimenomaan se arkinen on parasta. Niinkauan kun pitää auki ikkunan yliluonnolliselle.

Uusia tuulia

Nyt kun zombit ovat kerran kevään 2008 trendi, niin minä ja. Idea syntyi kun perjantaina oli tarvetta yhden illan pelille. Ajatus oli siis alun perin zombie survivalia Savossa, josta se laajeni kokonaisaltaiseen maailmanloppuun. Miten käy, kun viimeiset ajat koittavat? Leikittelin myös ajatuksella viedä peli niin pitkälle, että päädytään synnintunnustuksiin. Siis yhden hahmon elämä ja synnit ruoditaan, joko toisen pelaajan tai koko porukan toimesta ja päätetään tämän kohtalo. What says you? -Vermilia