Kohti Maailmankruunua

Prologi

Hallan veljien saapuminen Kalsgardiin toi ilon ja jälleennäkemisen riemun karavaaniin. Jäätyneiden Varjojen yö oli päätöksessä, edessä häämötti kuitenkin uusi etappi matkasta, joka haastaisi heidät vielä monella tapaa.

Viimeiset hetket Kalsgardissa

Seikkailijoilla ja karavaanilla oli vielä viikon verran valmistautumista edessä ennen lähtöä kohti Turvikin kylää, josta reitti jatkuisi ilman suurempia asutuksia kohti Maailmankruunua. Karavaaniin hankittiin uusia vaunuja, korjaustarpeistoa sekä ruokaa. Karavaani palkkasi mukaansa kuskeja ajamaan vaunuja, jotta luotettavia tovereita jäisi enemmän hoitamaan vaativimpia tehtäviä. Seikkailijoiden ansiosta karavaanin kanssa matkaa kohti Minkaita on myös jakamassa niin Kelda kuin Ukshakka, vaikka varki-opasta huolettaakin isänsä muiston loukkaaminen. Sen sijaan Hallan veljet kieltäytyvät matkasta, vedoten velvollisuuksiinsa rajavartiostossa.

Lopulta, Rovan 18. päivänä karavaani jättää Kalsgardin taakseen. Hallan veljet toivottavat karavaanille hyvää matkaa ja toivovat näkevänsä seikkailijat vielä uudestaan. Titos ja Nazrak vakuuttavat pitävänsä Hallasta huolta (Halla prostetoi, että hän pitää itse itsestään huolta). Samoin Lute Haggersly on toivottamassa hyvää matkaa.

Aganhein reitti

Tie, joka karavaanilla on edessään on Aganhein reitti joka kulkee Kalsgardista Turvikin kautta kohti Ukkoskeihään tasankoa, jonka toisella puolella odottaa Kuuravuoret ja Maailmankruunu. Ulf on vielä alkumatkasta vaitonainen tarkasta reitistä, koska ei halua riskeerata karavaanin turvallisuutta. Aganhein reitistä Ulf sen sijaan kertoo seikkailijoille: reitti on sanaut nimensä tianilaisen tutkimusmatkailija, Aganhei Amatatsun, Ameikon esi-isän, mukaan. Aganhei löysi reitin Maailmankruunun halki mutta tieto reitistä jäi unohduksiin, kunnes Aganhein muistiinpanot löydettiin uudestaan noin 400 vuotta sitten. Tämän jälkeen kauppa Tian-Xian ja Avistanin välillä on kasvanut suureksi.

Turvik on parin tuhannen asukkaan linnoitettu kylä, jossa karavaani viettää yhden yön, varustautuen tulevaan vielä viimeisen kerran. Halla hankkii itselleen sukset, Titos taas piikkikengät. Seikkailijat tutustuvat uusiin kuljettajiin ja hieman kokeilevat miten taidokkaita sotureita nämä ulffenit ovat.

Turvikista lähdön jälkeen karavaani saa kulkea viikon kohtuullisen rauhassa, kunnes eräänä päivänä karavaanin taistelutaito laitetaan koetukselle. Lauma metsätraakkeja yrittää yllättää karavaanin mutta tiedustelijat ja Ulfin kokemus estävät tämän tapahtumasta. Karavaanin ja traakkien välillä käydään lyhyehkö taistelu joka päättyy karavaanin voittoon, uudet vaunut ja Ulfin ohjeet ovat voiton avaimet. Karavaani on selvinnyt ensimmäisestä koetuksestaan kevyesti.

Lopulta Ulf kertoo tarkemmin millainen reitti heitä odottaa Maailmankruunulla. Aganhein reitti kulkee Hasanaliatina tunnetun järvimaan kautta kohti Korkeaa Jäätikköä ja Unaimonin kaupunkia. Kuitenkin Ulf ehdottaa Iqaliatin kylää Unaimonin sijaan, sillä se on pienempi ja Ulfille tutunpi, hän on kylän hyvä ystävä. Iqaliatista matka jatkuu Jäätikköä pitkin kohti Kuolleen Miehen Kumpua, joka on vanha kauppa-asema, nykyisin autio kiintepiste tällä matkalla. Sieltä suunnataan kohtiUl-Angornia ja Taivaan Vuoria, joiden takana on Tian-Xia.

Ulf kertoo myös vaihtoehtoisesta reitistä, Hasanaliat on hyvin asutettu joten jos karavaani haluaa välttää uteliaita silmiä niin toinen reitti kulkee Gaarjukin metsä- ja mäkimaiden halki. Reitti on lyhyempi mutta myöskään täydennyksiä ei ole niin helposti saatavilla kuin järvimaan reitillä. Nazrak on järvireitin kannalla kun taas Titos ja Halla kannattavat metsäreittiä. Lopulta Gaarjukin reitti on karavaanin valinta.

Urjuk, jättiläisten maa

Kuukauden matkustamisen jälkeen karavaani on lopulta Kuuravuorilla. Reitti vuorien halki on kohtuullisen helppo kulkuinen, sola on suojaisa ja Ulfille tuttu. Vuorien ylitys vie lähes viikon, kunnes karavaani alkaa laskeutumaan Urjukiin, jättiläisten maahan. Hallassa tämän niminen maa herättää kaikki lapsuutena kerrotut kauhutarinat jättiläisistä, myös muu karavaani on selkeästi valppaampi kuljettaessa jättiläisten maan halki. Ulf kertoo, että jättiläisten kanssa on muinoin tehty sopimus, jonka perusteella karavaanit saavat kulkea maan halki. Joskus jättiläiset jopa haluavat tehdä kauppaa karavaanien kanssa mutta silti maan halki on hyvä kulkea nopeasti.

Lumen peittäessä maan Halla pääsee kokeilemaan suksiaan ja Titos, joka aiemmin oli epäileväinen suksien suhteen, näkee Hallan ostoksen hyödyn. Halla huomaa hiihdellessään, että karavaania tarkkailee talvisusi, ei kuitenkaan sama yksilö jonka he vapauttivat Korpinpesästä. Halla varoittaa Shalelua ja pian niin Nazrak kuin Kelda ovat tarkkailemassa karavaanin reunaa. Susi jättää karavaanin rauhaan pian tämän jälkeen.

Matka Urjukin halki jatkuu mutta kuten seikkailijat pelkäsivät, he törmäävät jättiläisiin. Shalelu tulee varoittamaan, että tietä pitkin kulkee kolmen jääjättiläisen partio kohti karavaania. Nopean neuvonpidon jälkeen karavaani päättää kohdata jättiläiset, herättäisi epäilyksiä jos heidät huomattaisiin piilosta. Ulf, Titos ja Nazrak lähtevät jättiläisiä vastaan kun taas Halla (tietäen, etteivät jääjätit arvosta naisia) jää kauemmaksi tarkkailemaan.

Jääjättiläiset eivät halua taistella. Ra'eksi itsensä esittelevä jääjättiläinen esittelee joukkonsa, jonka jälkeen Ulf esittelee omansa. Ra'e paljastuu yllättävän taitavaksi yleiskielen puhujaksi ja Titoskin pääsee haastelemaan jättiläisen kanssa. Ra'e antaa karavaanille luvan kulkea maiden halki mutta pyytää lahjaa siitä hyvästä. Halla tuo yhden Korpinpesästä löydetyn juomasarven, jonka Ra'e hyväksyy. Ra'en joukko lahjoittaa vastalahjana puolikkaan, tönköksi suolatun, karhun evääksi matkalle. Jääjättiläiset ohittavat karavaanin ja kaikki saavat huokaista helpotuksesta.

Kohti Gaarjukia

Urjuk jää taakse ja sää viilenee. Enemmän ongelmia tuo kuitenkin auringon valon vähyys, talvella Kruunulla ei juuri valosta saada nauttia. Tämä vaikuttaa karavaanin yleisilmapiiriin jonkin verran, kaikki ovat hieman alla päin kun koko ajan on pimeää. Titos jututtaa Ameiko ruuanlaiton ohessa, kuullen ystävänsä olevan huolissaan tulevasta roolistaan Minkaissa. Nuorukainen tukee ja koittaa ohjeistaa ystäväänsä ja saakin kiitosta tästä. Nazrak tutustaa Keldaan paremmin, ulffensoturi on otettu tästä huomiosta.

Ukshakka noutaa seikkailijat luokseen, sillä hän löysi jotain huolestuttavaa edestä päin. Pian seikkailijat ovat metsässä ja näkevät kasan jäätyneitä ruumiita. Lähempi tarkastelu paljastaa ihmisten kuolleen johonkin muuhun kuin kylmään, sillä heillä on julman näköisiä syviä haavoja kehossaan. Nazrak huomaa muutaman kymmenen jalan päässä suuren kiven, neliskanttisen pikimustan monoliitin. Hallasta kivellä ei ole mitään maagista tarkoitusta, eikä kivi myöskään ole maaginen.

Yllättäen ääni puhuttelee seikkailijoita ja Ukshakkaa, käskien heitä poistumaan jätti-kuninkaiden hautamailta. Titos koittaa udella kenen kanssa he ovat tekemisissä ja saa vastauksen, jätti-kuninkaan haamun. Seikkailijat vetäytyvät nopeasti, he eivät halua taistella. Karavaanissa Ulf ihmettelee kohtaamista, koska Urjuk jäi jo taakse. Hän ei usko, että täällä olisi hautamaita mutta seikkailijat eivät lähde tarkistamaan asiaa.

Epilogi

Gaarjukin mäkimaat ovat edessä ja matkaa Iqaliatiin on vielä melkoisesti. Karavaani on kuitenkin selvinnyt yhtenäisenä pitkän matkaa, joten turhaa murehtimasta tulevasta ei ole. Urjuk jäi taakse, seuraavaksi kuljettavana on Gaarjuk, Ulfillekkin hieman tuntemattomampi alue.