Lady Olynder Fellbloom- Saatuaan Petunian turvallisesti takaisin Ison-Alin huostaan, jatkoivat sankarit matkaansa takaisin Phandaliniin mithralista tehdyn ketjupaidan kanssa. Matka takaisin sujui ongelmitta, mutta Phandalinissa Oscaria odotti yllätys- sukunsa vaakunalle koristellut vaunut parkissa Kivimäen majatalon edustalla! Aivan ensiksi päätettiin kuitenkin aloittaa valmistelut örkkien kauppasuhteiden saralla; Leijonakilven Kauppalassa Oscarin johdolla saatiin lyötyä alustavat kauppasopimukset alulle, ja Leijonakilpi toimisi ensimmäisenä kauppakumppanina Rautakallon heimon kanssa. Samalla rikastuneet seikkailijat tuhlasivat rahaa hyvin varustelussa kauppalassa, ja Alexandra iski silmänsä kauppalan pitäjään, Linene Harmaatuuleen.
- Matkaa majataloon ei voinut kuitenkaan pitkittää sen enempää, ja pian totuus tuli ilmi; vaikka Oscar pelkäsikin 'papansa' tulleen hakemaan pojan kotiin rattohommista, oli hän väärässä. Sen sijaan hänen serkkunsa, Lady Olynder Fellbloom, tervehti häntä iloisesti. Lady Olynder oli kovasti kiinnostunut Oscarin ja hänen ystäviensä edesottamuksista, ja hän antoi samalla vinkkiä rannikolla olevasta majakasta, jonka luota saattaa löytyä hyvinkin arvokas lasti uponneiden laivojen muodossa. Lady Olynder on itse tutkimassa suvun tekemisiä ympäri Pohjoista, ja hänen entouragensa (mukaanlukien bardi Felicia ja kolme nimeämätöntä turvamiestä) on perustanut tukikohdan Kolmikarjun kaupunkiin, johon Lady Olynder toivotti serkkunsa tervetulleeksi koska vain. Illalla Alexandra koitti parhaansa mukaan riiata Lineneä, joka vaikutti hiljalleen lämpiävän mustanpuhuvalle papitarelle.
- Aamulla matka kuitenkin jatkui, kohteena Ikikesän korpi ja sielä sijaitseva tukkileiri. Barthenilta saatiin härkävankkurit, joiden kyydissä oli mukava matkata eteenpäin. Routa ja Alexandra koittivat tivata Oscarilta että kukas hän nyt on bardejaan kun on noin rikkaita sukulaisia, mutta inkvisitio joutui keskeyttämään kuulustelut Sinamin melkein ajettua kolarin yksinäisen ritarin kanssa. Ritari, Sir Jordeth Talvinson, oli kovan kohtelun kokenut jättiläisentappaja joka varoitti matkaajia alueella olevasta jättiläisestä, joka on haavoittunut. Tämä oli tappanut nihdin bardin, Percivalin, joka Oscarin mukaan ei ollut iso menetys musiikin maailmalle. Metsän rajojen sisällä päätettiin nukkua, ja silloin tietysti myös jättiläinen osui paikalle. Tulijättiläinen Skalla ei kuitenkaan ollut vihamielinen, ainakaan enään, vaan pyysi apua haavoihinsa vastineeksi siitä ettei tapa nelikkoa. Tähän suostuttiin, ja jättiläinen meni matkoihinsa.
- Matka kohti tukkileiriä jatkui, ja edes keskellä tietä pönöttänyt villisika ei hidastanut paljoa matkantekoa. Tukkileirissä kuitenkin odotti jonkinlainen yllätys; täydellinen hiljaisuus, aivan kuin sieluakaan ei olisi missään. Tilannetta päätettiin tutkia. Hirsimökin sisällä heidän kimppuunsa kuitenkin käytiin yllättäen alhaaltapäin, kuin verenhimoinen ankhegi syöksyi esiin lankkujen alta. Ankheg ei kuitenkaan kauaa kestänyt, ja mysteeri alkoi hiljalleen ratketa. Toimistosta löytyi Tibor Wester, Harbin Westerin velipuoli ja leirin johtaja, joka oli kauhuissaan teljennyt tuvan oven työpöydällään jonka päällä hän kykki. Tibor kertoi ankhegien napsineen hänen työmiehensä yksitellen mukaansa. Leiriä päätettiin tutkia tarkemmin, mikä herätti kahden muun ankhegin huomion. Kahden tiukan taistelun jälkeen päätettiin levätä, mutta samalla löytyi mahdollinen syy tähän kaikkeen; joukko toteemeja, haudattuna vanhan mökin raunioihin, joita koristi ukkosenjumala Talosin symboli. Nämä jumalkuvat toimivat pahan onnen lietsojina, joka varmasti houkutteli ankhegit tukkileirin luokse. Toteemi tuhottiin, ja kirous leirin yltä katosi hetkessä.
Tukkileiri tarjosi heille yöpymispaikan, jonka jälkeen matka jatkuisi takaisin Phandaliniin. Kuka kirosi tukkileirin, mitä ukkosenjumala välittää metsurien työstä? Hyviä kysymyksiä molemmat.
