"Joskus asiat vain vyöryvät tapahtumineen kuin hyökyaalto silmilleni. Pyöriessäni paikallisessa hovissa silmiini oli pistänyt eräs vanhempia naisia naurattava onnenonkija. Hän oli huvittava ja säälittävä saman aikaisesti. Hänen outo olemuksensa kuitenkin herätti huomioni, en osannut silloin sanoa mikä hänessä tarkalleen vetosi minuun mutta jotakin outoa se oli... Ehkä hänen kalpeutensa, kylmät kädet ja huulet kun hän suuteli kättäni...
Päätin onkia hänestä tietoja ja päädyin tietoisuuteen siitä miksi hän hakeutuu leskirouvien suosioon. Hän on äpärä jolla on aatelisjuuria, vaikka ei juurikaan omaisuutta. Vaikka tämä oli jo itsessään hyödyllistä tietoa, se ei yksin riittänyt minulle. Hänessä oli oltava jotakin muuta tämän lisäksi, jotakin synkempää uskoisin ja jostakin syystä hän tuntui aina liikkuvan vain illan tullen.
Eräänä iltana kun jälleen varjostin häntä, olin huomannut että hän oli tavallista kalpeampi ja jotenkin huonovointisen oloinen. Hän otti matkaansa yhden satamassa olleista maksullisista naisista ja jatkoi siitä jalan naisen kanssa, hänen synkeän palvelijan seuratessa uskollisesti. De Vries talutti naisen kujalle, tämän palvelijan jäädessä ilmeisesti vartioimaan kujan suulle. Keplottelin itseni katolle, josta hivuttauduin hissukseen tarkastelemaan mitä kujalla tapahtui. Aluksi odotin De Vriesin tekevän niin kuin kaikki muutkin tekevät maksullisen naisen kanssa, mutta järkytyksekseni hän "vain" puhui... Seurasin hämmentyneenä kun De Vries komensi naista kuin koiraa ja tämä totteli. "Anna minun suudella kaulaasi. Haluan tuntea sydämesi sykkeen." Seurasin kuinka nainen antautui hänen käsiinsä luonnottoman velttona, paljastaen kaulansa kuin alentuva koira. Sitten näin sen vienon punaisen noron valuvan naisen valkoista kaulaa pitkin. Mikä sairas eläin tuo mies oikein oli! Tukin suuni painautuessani kiinni kattoon, hänen viipyessä vielä tovin verran naisen kaulalla. Tunsin kuinka vatsalaukkuni kääntyi ympäri ja sen sisältö oli tyhjentyä katonharjalle. Pelkkä ajatuskin verenjuomisesta sai minut huonovointiseksi...
Nainen ei inahtanut kertaakaan tämän toimituksen aikana ja kun De Vries oli vihdoinkin valmis, hän jätti naisen korvauksen kera lepäämään kujalle. De Vriesin poistuttua palvelijansa kanssa odotin hetken ennen kuin uskaltauduin alas, tarkistamaan oliko nainen elossa vielä. Naisen pulssi oli heikko ja hänen hengityksensä raskas, en voinut muuta kuin taluttaa naisen turvallisempaan paikkaan ja toivoa parasta."
"Mietin pitkään mitä tekisin tiedoillani, kenelle ne voisin myydä. Se että De Vries oli jonkinlainen paholaisen palvoja ja omasi jonkinlaisia kykyjä alistaa naisia tahtoonsa, oli itsessään todella arvokasta kauppatavaraa. Itsenäisyyspäivän tanssijaiset olivat tulossa..."
-Yritti siis myydä eteenpäin aatelismiehelle nimeltä royle newbury tätä tietoaan De Vriesistä.
-tämä nimenomainen aatelinen olisi ollut niin vakuuttunut tästä informaation onginnan taidosta, että sen sijaan että olisi tumpannut mokoman masquerade breachin olisikin päättänyt syleillä Acacian
-Syleiltiin siis omien kykyjen takia, luultu aateluus nähtiin lisä plussana
-Kirsikkana kaiken päällä on luonnollisesti se, että sitten onnistui huijaamaan itse ruhtinasta uskomaan aateluuteensa
Ruhtinas: "Oho, olipas melkoinen temppu. aikamoinen tyttö."
Tadaa, Acacia syleilty. ;)
Tulevaisuuden suunniltelmia ja menoa:
- Ahdistus, Halveksuu nyt helposti saamaan aateluutta, joka on automaattinen hänen liittyessä invictukseen ja ei täten näe sillä suurta arvoa koska ei ole itse sitä työllä ansainnut (vaikka ehkä ruhtinas onkin eri mieltä)
- Asema,on jotakin sellaista jonka hän kokee hivenen huvittavana toisinaan. Toisin kuin sisaruksillaan, ei hänellä ole edes juuria aateluuteen tai edes porvariuteen. Se ei ole estänyt saamasta virkoja kuitenkaan, joita ilman vanhempi sisar onkin saanut jäädä...
- Historia, herättää kysymyksiä ja Acacia ei ole täysin varma miksi ruhtinas alunperinkään syleili hänet...
- Halveksunta, laadun kaltaisena oleminen ei tunnu erityisen mieluisalta juuri nyt. Silmät ovat auenneet omien sekä sisarusten suorittamien julmuuksien myötä, tätäkö tämä on? Näinkö hienot supernaturaalit toimivat? Onko tässä todellakaan mitään järkeä? Järki pistää pitämään pienempää ääntä kuitenkin, saadut virat ovat enemmän kuin hyödyksi kuitenkin mutta pinnan alla kiehuu...
- Oman kuoleman lavastaminen, ei ole erityisesti juolahtanut Acacian mieleen. Hänen olemassaolonsa on muutenkin ollut tavalla tai toisella vähemmän näkyvää erilaisten identiteettien omaksumisen johdosta, mutta lienee pakollista jossakin vaiheessa.
- Salvatore ja Marielle, voisi sanoa että he nauttivat jonkinlaisesta suojelusta Acacian suunnalta. Tämä käy vakoilemassa heitä säännöllisesti, vain tarkkaillakseen miten he pärjäävät ja siltä varalta jos tarvisevat apua. Toivo ja usko huomiseen joka heistä loisti herätti Acaciassa enemmän tunteita kuin tämä haluaisi ehkä myöntää. Äidin erottaminen lapsestaan tuntui pahalta seurata mutta oli ymmärrettävästi välttämätöntä, täten on tärkeää että tytölle jää edes se yksi "vanhempi" joka rakastaa häntä...
- Oma opiskelu, Mortimerin ollessa niinkin inhimillisen oloinen, kokee Acacia tämän olevan mahdollisesti helpommin lähestyttävissä mitä tulee opetukseen. Acacia on huomannut tämän kyvyn hämärtää itsensä ihmismieleltä ja haluaa oppia tätä itsekkin. Tarve kulkea huomaamattomana keräämässä tietoa on jo virkojenkin kannalta suureksi hyödyksi...
- Epäilys, kalvaa Acacian mieltä, jos tilanne on poliittisesti niin huonossa jamassa kuin Clondyke antaa ymmärtää niin miksi ihmeessä hänet syleiltiin? Miksi ylipäänsä ruhtinas toimii kuin toimii tällä hetkellä. Hulluus? Ehkä, mutta se lienee selvää Acacialle että hänen sekä sisarustensa syleily sijoittui "mielenkiintoiselle" ajalle...Tätä menoa hän ei koskaan kerkiä kuulemaan totuutta tekijänsä suusta...
- Malcolm Pollard, Naiivin ja rahvaanomaisen oloinen nuorukainen, kuinka Acacia vetääkin puoleensa itsensä kaltaisia... Hän herättää sympatiaa Acaciassa samalla kuin myötähäpeää, mutta nuorimies tarvitsee suosijan kaupungissa ja Acacia liittolaisia...
Syntynyt 13.6.1778.
Kuollut 4.7.1798
-Uudisraivaajien lapsi
-Jäänyt orvoksi nuorena
-Elämä ollut kovaa kaikinpuolin
-Omaa neekeriverta, ukilla sormensa pelissä
-Kytköksiä muihin bostonissa oleviin Hollantilaisiin, esim De vries.
-Elättänyt itsensä muunmuassa näpistelyllä jäätyään orvoksi
-Vanhempana harrastanut sitten enemmän hämärähommia ja päätynyt ylhäisönkin pariin huijauksineen
-Päätynyt nykyisen ruhtinaan syleilemäksi, kun tämä luuli olevansa syleilemässä kaunista nuorta aatelisneitoa. Saatuaan selville asioiden oikean laidan ruhtinas oli yllättynyt sekä syvästi vaikuttunut.
- Millainen hahmo oli ihmisenä luonteeltaan ja moraaliltaan?
Acacia ei tuntenut pistoksia omassa tunnossaan varastaessaan ruokaa kauppiaalta, jolla oli sitä yli omien tarpeidensa. Hän puolusti omia ja muiden heikommassa asemassa olevien oikeuksia kiivaasti, jos niitä poljettiin räikeästi normaalia enemmän. Tästä johtuen Acacia on päätynyt toteuttamaan kuolevaisena ollessaan omankäden oikeutta, oman inhimillisyytensä hinnalla.
- Millainen hahmo on nyt, muutaman vuoden vampyyrinä olon jälkeen luonteeltaan ja moraaliltaan?
Epäelämän edut ovat kuin jumalaista nectaria Acacialle, hän noussut tasolle jonka olemassaoloa hän ei edes kyennyt kuvittelemaan. Hän edelleenkin puolustaa sorrettuja, joskin enemmän varjoista aina tilanteesta riippuen. Hän pohtii uusien voimiensa potentiaalia, miten niitä oli parasta käyttää tässä kirotussa maailmassa...
Vampyyriuden raadollisuus ei ole vielä iskenyt täysillä häneen, mutta ne kauheat teot mihin hänen sisäinen petonsa on ajanut kertaalleen hänet olivat selkeästi alkusoittoa. Nämä teot olivat pudottaa hänet pimeyteen. Hän seisoi reunalla mutta ei pudonnut kuiluun, mutta hän tunsi ja tietää nyt kuinka lähellä se kävi...
- Mikä on ollut hahmon tämänhetkisen olemassaolon tärkein hetki? Kuvaile se. Jos se oli syleily, kuvaile toiseksi tärkein hetki.
Kun "Isä" ensimmäisen kerran kohteli Acaciaa sisarustensa vertaisena...
- Mikä on hahmon voimakkain muisto kuolevaisena olosta?
Kun Acacia syyllistyi murhaan ensimmäisen kerran, vaikkakin mielestään se oli oikeutettua, se muistikuva palaa hänelle takaisin vuosien jälkeenkin. Toinen oli kun hän sai urkittua De Vriesin taustoja, päätyen todistamaan Wilburin saatanallista verenjuontia saastaisella kujalla yön pimeydessä.
- Mitä hahmo tarvitsee, haluaa, pelkää ja vihaa?
Acacia haluaa turvaa, kaduilla hän ei ollut koskaan turvassa mutta nyt hän on hieman paremmassa tilanteessa. Hän tarvitsee kosketustaan todellisuuteen, mitä kaupungissa tapahtuu ja mitä kuolevaisten keskuudessa on meneillään. Hänen tarpeensa tietoisuuteen on kyltymätön.
Epäoikeudenmukaisuus aiheuttaa suurta raivoa hänessä, hieman tilanteesta riippuen. Hänen on vaikeaa hyväksyä rasismia aika-ajoin, hänen ystäviensä takia. Sammy ja Adessa kiitollisena pelastumisestaan, auttoivat Acaciaa tämän asuessa kaduilla. Antoivat salaa ruokaa, vaatteita ja hieman koulivat hänen käytöstapojaan yleisesti. Hänen pelkoihinsa menevät niin kuolema, kuin luotettujen menetys tai luottamuksen menetys. Hän pelkää myös epäonnistumista, sillä tämä vääryydellä ansaittu aateluus ei riitä, vaan hän pyrkii ansaitsemaan sen täyttämällä annetut tehtävät kunnialla.
- Onko hahmolla kytköksiä kuolevaiselta ajalta? Sukua, tuttuja, ystäviä? Keitä he ovat?
Kytkökset sukuun ovat täysin poikki, jos hänellä sellaista enään edes on. Ainoat ketkä ovat pysyneet ystävinä hänen rinnallaan ovat Sammy ja Adessa, tuttuna sitten on pysynyt Phillips.
- Mikäli hahmo on säännöllisesti tekemisissä kuolevaisten kanssa, jotka eivät ole renkejä, miten hän kätkee heiltä vampyriutensa (nukkuu päivisin, näyttää ruumiilta ja on kylmä, jne)?
Acacia välttää fyysistä kontaktia kuolevaisten kanssa ja useimmiten liikkuukin pojaksi pukeutuneena kuolevaisten keskuudessa. Hän päivii piilopaikassaan ja on vähemmissä määrin tekemisissä sellaisten elävien kanssa, keitä kiinnostaisi miksi hän liikkuu vain illan tullen.
- Onko hahmo virallisesti yhä elossa vai onko hänellä hautakivi jossain ja nykyinen identiteetti on keinotekoinen luomus?
No hautakivi on mutta ilman kaiverruksia, kai senkin aika joskus tulee sitten. Acacian ollessa niin nuori kaltainen, hän ei ole vielä kokenut tarvetta lavastaa kuolemaansa tai omaksua väärää identiteettiä. Vääriä identiteettejä hän kyllä muuten on ottanut eläessään, mutta epäelämä poisti häneltä tätä etua soluttautua ainakin toistaiseksi, kun vampyyrien piirit ovat niin pienet.
