Toiminnot
Sivusto
04.07.1799 - 20.07.1799
Wilbur teki rengiksi Agathan ilotalossa työskentelevän Marie-nimisen meksikolaisen prostituoidun. Coterie hankaloitti kveekari-kaltaisten maanalaisen rautatien toimintaa Bostonissa aiheuttamalla kveekarivastaista mielialaa, joka lopulta puhkesi mellakoinniksi eteläisellä satama-alueella. Coterie toimitti Ruhtinaalle kolme Bostoniin rahdattua arkkua, joista ensimmäinen avatiin. Siinä oli Sebastian -niminen kveekari-kaltainen. Coterie pidätti Dyerin tytär -nimellä tunnettun Lancea Sanctumin jäsenen.
20.07.1799 - 23.07.1799
Ruhtinas tuomitsi Dyerin tyttären kotiarestiin. Coterie sai Ruhtinaalta tehtäväksi rauhoittaa satama-alueen levottomuudet. Ruhtinas perusti satamavartijan viran, johon Wilbur ehdotti Acaciaa. Ruhtinas julisti kilpailun paremmuudesta Acacian ja Agnesin välillä, josta palkintona olisi em. virka. Agnes teki rengiksi Jacob-nimisen hampuusin. Acacia löysi satama-altaasta ranskalaisen merimiehen ruumiin. Uskomaton Herra Wu toimitti Ruhtinaalle vielä neljännen löytyneen jäykän kaltaisen. Loput Ruhtinaan hallussa olevat arkut avattiin ja niissä olleita kaltaisia kuulusteltiin. Ensimmäisessä arkussa oli Welding -niminen kveekari Lincolnshirestä. Toisessa arkussa oli Ashley Smith -niminen kaltainen, joka esiintyi myös kveekarina, mutta jota Dyerin tytär väitti valehtelijaksi. Wu:n toimittamassa säkissä oli muumioitunut kaltainen, jota ei saatu hereillä. Ruhtinas ilmoitti olleensa kirjeenvaihdossa Mary Dyer -nimisen kaltaisen kansa, joka on ilmeisesti Dyerin tyttären tekijä. Ruhtinas poisti Dyerin tyttären kotiarestin sillä ehdolla, että Dyerin tytär tekisi vastaisuudessa yhteistyötä kaupungin Invictuksen kanssa. Arkuissa matkanneet kaltaiset jäivät vielä toistaiseksi Ruhtinaan vieraiksi.
08.08.1799 - 09.08.1799
Keltakuume
Tauti alkaa 3-6vrk:n itämisajan jälkeen kuumeella ja kasvojen punoituksella (ns. punainen vaihe), pulssin harvenemisella sekä pää- ja lihaskivuilla. Kuume laskee pariksi tunniksi ja seuraavassa (ns. keltaisessa vaiheessa) voi tulla maksavaurio, munuaisten toimintahäiriö sekä erilaisia verenvuotoja--> mahdollisesti myös sokki. Kuolleisuus tautiin on 10-30% ja loput paranevat täysin.
On helteinen elokuun ilta. Bostonin läpikulkuliikenne on vilkkaimmillaan. Useita laivoja on kaiken aikaa lastattavana satamassa ja Charlestownin sillalla on päiväsaikaan aina ruuhkaa. Kadut ovat mutaisia ja savuisia laivojen ja talojen kattojen tervaamisesta. Kaupungin loskakuskit ovat ylityöllistettyjä. Helle on saanut aikaan ruokien pilaantumista ja jonkun verran sairautta. Orjalaivojen mukana myös keltakuume on saapunut Bostoniin. Myös Agnesin poika Nathaniel on mahdollisesti sairastunut keltakuumeeseen.
Kun Agnes herää illalla, hyvin pelokas ja huolestunut palvelijatar pyytää päästä hänen juttusilleen. Naisparka on aivan varma, että tulee ruoskaa. Palvelijatar kertoo Nathanielin kotiopettajattaren Hortensia Sullivanin karanneen ja ottaneen Nathanielin mukaansa. Julmuri-Jacob lähetetään selvittämään asiaa. Agnesille saapuu viestinviejän tuoma kirje, jossa Ruhtinas toivoo jälkeläisensä läsnäoloa tänä iltana.
August herää latonsa maalattian alta. Hän havaitsee kirjekyyhkyn ladon kattohirsissä. Sillä on jalassaan viesti. Kirjekyyhky kuuluu Clondykelle. Viesti kuuluu "R. N. toivoo teidän läsnäoloanne tänä iltana. Se tavallinen paikka." (allerkirjoitus W.C.) Viesti on siis Clondykeltä, eikä ole ensimmäinen laatuaan, joten August tietää sen tavallisen paikan tarkoittavan Ruhtinaan residenssiä North Endissä.
Saalistamaan lähtenyt Acacia havahtuu yhtäkkiä toisen, tuntemattoman kaltaisen läsnäoloon. Tämä tuntematon kaltainen on tunkeutunut Ruhtinaan alueella ja liikkuu nopeasti ja salavihkaisesti kohti alueen keskustaa. Kaltainen esittelee itsensä August Hamiltoniksi. Lyhyessä keskustelussa selviää, että kaltaisilla on sama suunta; Ruhtinaan kartano.
Acacia, Agnes ja August kohtaavat Ruhtinaan talolla. Ruhtinas keskeyttää hetkeksi shakkiottelunsa Clondyken kanssa esittelläkseen Augustin kahdelle jälkeläiselleen. Ruhtinaan ilmoittaa kuulleensa levottomuuksista Charlestownin alueen rikollisten keskuudessa ja on ikään kuin tullut tietoiseksi valtakuntansa vaikeasti valvottavista rajoista. Hän on tullut tulokseen, että myös Charlestown tulisi läänittää ja sille tulisi nimittää lääninherra, joka vastaisi myös kaupungin rajoista sillä puolella kaupunkia. Hän oli ajatellut tähän virkaan herra Hamiltonia. Ruhtinas on myös kuullut huhua joidenkin sitoutumattomien Hamiltonin klaanitovereiden liikkeistä Bostonin lähitienoilla, ja toivoo, että August raportoisi myös näistä Ruhtinaalle.
Kahdenkeskisessä keskustelussa Agnesin kanssa Ruhtinas ilmaisee toiveensa Augustin sitomisesta tiukempaan liekaan. Hän antaa Agnesin tehtäväksi keksiä, millä tavalla tämä parhaiten onnistuisi. Mitä August haluaa, mitä hänelle voisi tarjota, onko hänellä salaisuuksia jne. Samalla Agnesin luonnollisesti tulisi olla Augustille mieliksi, jotta August ei saisi aivan vääränlaista kuvaa Incivtuksesta, joka, vaikka vaikuttaakin ankaralta isännältä, kuitenkin pohjimmiltaan ajattelee aina koko kaltaisten yhteisön parasta.
Ruhtinaan ehdotuksesta kaikki kolme suuntaavat Agnesin vaunuilla kohti Charlestownia. August kertoo aiemmin löytämästään pahasti runnellusta ruumiista. Tutkimukset päätetään aloittaa sieltä.
Augustin aiemmin kätkemä ruumis on kuin härkälauman jalkoihin jäänyt. Hyökkääjä vaikuttaa olleen luonnottoman voimakas, mutta mitään suoranaisia merkkejä kaltaisen hyökkäyksestä ei löydy. Agnes kyllästyy pian ja palaa kartanolleen, jossa häntä odottaa kaupungilta palannut Jacob. Jacob kertoo, että Hortensia on nähty erään Willard-nimisen miehen seurassa. Jacob tietää, että tämä Willard on pahimman luokan konna ja tekemisissä Charlestownin roskasakin kanssa. Keskustelu katkeaa, kun ikkuna räsähtää rikki ulkoa heitetystä kivestä. Kiveen on kääritty seuraavanlainen viesti: "jos poikas henki on sule kallis tule Charlstownin keskus aukiole huomenna keskiyölä ja tuo mukanas 100 $. älä kero kellekään äläkä polisille tule yksin me kylä tiedetää jos sä yrität kusetaa". Agnes raivostuu silmittömästi. Jacob pakenee yhtenä kappaleena vain vaivoin.
Sillä välin toisaalla, Acacia ja August jatkavat tutkimuksiaan. Acacia havahtuu epämielyttävään tunteeseen, että häntä tarkkaillaan. Hän näkee vilahdukselta kookkaan miehen pään ja hartiat katolla. Jälki kuitenkin kylmenee nopeasti, ja ennen kuin kaltaiset ehtivät tehdä juuri muuta, kolme paikallisen jengin, Ruutipoikien, jäsentä astelee paikalle ja alkaa haastaa riitaa. He saavat haluamansa; taistelun lopputuloksena yksi heistä makaa maassa Acacian kuolettavasti kaulaan haavoittamana. Lisää jengiläisiä kuitenkin säntää paikalle, pakottaen Acacian ja Augustin pakenemaan Charlestownista takaisin keskustaan.
Taistelun aikana molemmat kaltaiset ovat käyttäneet runsain mitoin vitaeta. He ovat molemmat nälissään ja haavoittuneita. Saalistus päättyy kuitenkin onnettomasti; Eräältä kujalta löytyneestä keltakuumeeseen sairastuneesta pariskunnasta mies kuolee nälkähurmaan joutuneen Augustin hampaisiin. August pakenee paikalta, jättäen Acacian ja surmaamansa miehen kirkuvan nuorikon kujalle. Acacia raivostuu. Hän kaataa naisen maahan ja hakkaa naista vitaen voimistamin nyrkein, kunnes hän on kuollut.
Seuraavana iltana kaikki kolme kokoontuvat Agnesin talolle. Agnes on jälleen lähettänyt julmurinsa asialle, tällä kertaa etsimään Willardia Charlestownista ja mahdollisesti "soluttautumaan" näihin jengeihin. Jacob palaa pian kertomaan, että Charlestownissa on jostain tappelusta alkanut täysimittainen jengisota, eikä sinne ole juuri ulkopuolisilla asiaa. Yhtäkkiä keskelle Agnesin talon pihaa ilmaantuu jättimäinen, sanoinkuvaamattoman grotestkin näköinen kaltainen, jolla on Agnesin kaapattu poika Nathaniel sylissään. Kaltainen näyttää hirviömäiseltä, mutta hänen käytöksensä on arkaa ja pelokasta. Hän esittelee itsensä Mortimeriksi ja kertoo, että löysi pojan "pahojen miesten" luota. Samaisesta paikasta Mortimer löysi lähes jo kuolleen naisen, jonka "pahat miehet" olivat raiskanneet useasti. Mortimer sanoo, että piti kättään naisen suun edessä, kunnes hän lakkasi hengittämästä. Mortimer sanoo, ettei ole hirviö eikä hänellä ole mitään tautia, vaikka siltä ehkä näyttääkin. Mortimer ei halua omien sanojensa mukaan "enää olla hylkiö", vaan tulla hyväksytyksi.
Coterie vie Mortimerin Ruhtinaan luokse. Ruhtinas kysyy Mortimerilta muutamia kysymyksiä, ja päättää sitten, ehkä yllättävän spontaanisti ja nopeasti, että mikäli Agnes ottaa Mortimerin asumaan alueelleen ja opettaa hänelle kaltaisten tavat, Mortimer saa jäädä kaupunkiin.
15.08.1799
Coterie ajautui iltapuhteidensa jälkeen Petticoatiin, josta Marie Guadalupe oli aikaisemmin päivällä kadonnut, kuulemma pahoinpitelevän asiakkaan pelossa. Acacia osasi alkutilanteeseensa lisätä huhun uudesta bordellista, The Vintagesta, joka olisi kenties nousemassa Black Hilliin, mustien ja siirtolaisten slummialueelle. Marien katoamista päätettiin lähestyä Acacian johdolla, ja Wilbur lupasi hänelle Igorin käyttöönsä. Igor oli aikaisemmin päivällä käyttäytynyt mustasukkaisesti, ja kenties tarvitsi juuri tällaista työtä hermojensa hillitsemiseksi. Ensimmäinen vihje johdatteli Acacian Black Hilliin, jossa hän ja Igor, oleskeluluvan Isabellalta saatuaan, etsivät käsiinsä Marien veljen, Emilio Guadalupen; Ränsistyneestä asunnosta löytyi myös Marisa, Marien tytär – tämä kuitenkin pääsi karkaamaan sillä välin kun Emiliota otettiin väkivalloin huostaan.
Tällä välin Wilbur ja Agnes odottelivat Acaciaa saapuvaksi Agneksen kotiin uutistensa kanssa. Aikaa he tappoivat ihmetellen talon uutta asukkia, nosferatu Mortimeria. Wilbur ei ollut aikaisemmin nähnyt kyseistä Kaltaista, ja näkikin parhaaksi tentata tältä groteskilta jättiläiseltä hänen Traditiotietouttaan. Sitkeän pinnistelyn jälkeen, Mortimer läpäisi kokeen.
Samaan aikaan talon ulkopuolella, taikauskoinen juutalaismummo manaili ja sitoi talon emäntää tiluksilleen, käyttäen mausteista parasta: Suolaa. Vanhuksen ikäväksi tutkimusmatkaltaan saapunut Acacia yhätti hänet itseteossa, ja otti hänetkin huostaan. Mummeli puhui vain hepreaa ja espanjaa, joten coterie haki tulkikseen Agneksen tallipojan, kun mummon motivaatioita ruvettiin pähkäilemään. Nainen paljasti uskovansa, että Agnes on Paholaisen jalkavaimo. Suivaantunut leski Halliday tietenkin laski hullun mummelin vapaaksi. Myrkytettynä.
Seuraavaksi coterie siirsi huomionsa Emilioon, joka paineen alla taipui kertomaan, että Marie on luultavasti erään Salvatoren, Guadalupejen asuintoverin seurassa. Rakennus laitettiin tarkkailuun, parempien johtolankojen puutteessa. Mies paljasti uskaliaasti myös äärimmäisen halveksuntansa Petticoatia kohtaan, sillä uskoi talon epäonnistuneen työntekijöidensä turvallisuuden takaamisessa, jota piti yhtenä parituksen jalon ammatin tärkeistä kulmakivistä.
Jacob ja John, nuo sydämettömät julmurit, ovat siis odottaneet Guadalupejen asunnon nurkilla koko päivän, kun heidän emäntänsä liittolaisineen seuraavan kerran nousevat kuolleista...
16.08.1799
Herättyään unesta, Wilbur sai tietää muurariveljeltään poliisipäällikkö Warbuckilta, että hänen edesmenneen vaimonsa ensimmäisen miehen hauta oli ryöstetty. Vihje johti Wilburin hautuumaalle, josta ei selvinnyt muuta kuin että hautaan oli todella kajottu, ja että tekijä oli silminnäkijän mukaan piru. Silminnäkijä ei ollut luotettavimmasta päästä, ja niinpä Wilbur murhasi kyseisen vanhan haudankaivajan tämän omakaivamaansa kuoppaan. Ilmeisesti henkirikokseen ajoi halu olla yhtä julma kuin Agnes, ja näinollen parempi Kaltainen. Agnes puolestaan sai kuulla häntä jälleen tapaamaan lähetetyn Catharinen suusta, että Petticoatissa oli taas pahoinpidelty yksi tytöistä, ja tällä kertaa kohteena oli Carmela. Tätä seurasi Catharinen ja Agnesin välinen tyttörakkauskohtaus, jonka huipentumaksi he kertoivat toisilleen niin lämpimistä tunteistaan. Acacialla oli asiaa Agnekselle, mutta ennen sitä hän saalisti. Kohteeksi päätyi katuvaras, jota Acacia seuraili pitkin slummeja, tämän paetessa rikospaikaltaan. Lopulta Acacia päätyi Petticoatiin.
Paluumatkallaan hautuumaalta, Wilbur sai sanan, että häntä kaivataan Petticoatissa. Hän kohtasi Acacian bordellin edessä, ja pian kolmikko olikin jo kyselemässä Carmelalta että mitä oli päässyt tapahtumaan. Tytön uni oli väkivalloin keskeytetty, ja joku herraskaisesti pukeutunut mies oli lyönyt häntä ja antanut keppiä: Selvisi, että kyseessä oli vapaamuurari, sillä Carmelan arvista oli tulkittavissa sormuksessa näkyvä suorakulma ja harppi. Jacob kertoi emännälleen, että he tiesivät nyt missä Salvatore säilyttää Marieta, ja osasi myös paljastaa että alueella liikuskeli kummallinen mies joka pukeutui ruttonaamioon ja mustiin, löysiin vaatteisiin. Acacia sai tässä vaiheessa Johnin mukaansa, joka siis tiesi missä Salvatore on. Wilbur puolestaan lähti Igorin ja huora Laetitian kanssa käymään Guadalupejen asunnolla, toivoen saavansa vihiä tästä naamiomiehestä. Agnes palasi kotiin ottamaan selvää oliko kysymyksessä Mortimer.
Wilburin porukka väijytti kaksi miestä asunnolta, joista toinen sai Igorin avustuksella kerrottua että tämä naamiomies on nimeltään Chema, ja pitää naamiota koska on lainsuojaton. Hän paljasti myös Salvatoren sijainnin. Toinen paikallaolijoista pääsi pakoon, tosin jalkansa loukanneena, Wilburin napakan kepiniskun jäljiltä.
Sillävälin Acacia löysi tiensä hylätylle ja raunioituneelle kirkolle, Johnin avustuksella. He hiippailivat kaikessa hiljaisuudessa sisään, mutta sakastissa heidät huomattiin, ja Chema hyökkäsi sisään, tullen lyötyä tajuttomaksi Johnin toimesta. Johnin yhä yrittäessä potkaista Chemaa, alttarisalin puolella odottanut Salvatore ampui häntä jalkaan. Tämä haava koitui myöhemmin Julmuri Johnin kohtaloksi. Acacia päätti lähestyä tilannetta sosiaalisemmin, ja aloitti keskustelun Salvatoren kanssa. Ennenpitkää Wilburin porukka ramppasi sisään, ja aiheutti paljon sekaannusta käytöksellään: Salvatore tulistui Wilburille, ja yritti ampua tätä, mutta tuliase räjähti hänen kädessään, sytyttäen hänen hihansa palamaan.
Agnes kyseli sillävälin Mortimerilta, josko hän tietäisi jotain tästä Chemasta. Mortimer ilmaisi suuren kammonsa tätä kuolevaista viittasankaria kohtaan, ja pelotteli Agnesiakin Chemalla, tai Chimairalla, joksi häntä myös kutsuttiin. (Ilmeisesti) Agnes ei ollut kovin vakuuttunut Nosferatun sanoista.
Marie osti Salvatoren ja tyttärensä Marisan vapauden Wilburilta, antautuen hänen palvelijakseen. Tämän jälkeen ryhmä lähti kirkolta, ja palasi Petticoatiin. Marie selvitti, ettei ollut uskaltanut puhua päällekarkaajasta mitään, sillä tämä oli niin arvokkaan oloinen, että se ei tuntunut sopivalta. Hän siis pakeni aikomuksenaan palata heti kun on saanut haavansa nuoltua. Tämän kerrottuaan, Marie sai käydä hakemassa tavaroitaan joita halusi mukaan, sekä jättää jäähyväiset ystävilleen. Hetken kuluttua hän tappeli käytävällä hänen huoneessaan majailleen Carmelan kanssa asioista joita kumpikin piti ominaan.
Lopuksi heräsi epäilys, että kenties pahoinpitelijä olikin näkymätön mies tai kummitus; Wilbur näki jonkinlaisen poltergeistin kulkevan pitkin käytävää, jota pitkin hän oli poistumassa Petticoatista. Hän ei kuitenkaan tutkinut asiaa lukitun oven taakse.
Sunnuntai, 18.08.1799
Ilta alkaa kaoottisena. Agnesin palvelijat hakkaavat ovea hädissään. Tulipalo! Bostonin keskustasta nousee lieskoja ja korkeita mustia savupatsaita. Tulipalon keskus vaikuttaisi olevan Ruhtinaan alueen eteläreunalla. Kadut ovat täynnä ihmisiä, jotka pakenevat paloa, juoksevat paloa kohti pällistelläkseen ja niitä, jotka ryöstelevät tyhjiksi jääneitä taloja. Myös useat Bostonin paloyksiköistä juoksevat kohti palon keskusta vetäen käsipelillä sammutinkoneitaan. August on viettänyt kuluneen päivän Agnesin luona ja havahtuu hereille meteliin maalattian alta. Myös Mortimer on paikalla ja vaikuttaa olevan täysin pakokauhun vallassa. Ruhtinaan jälkeläiset aistivat verisiteensä kautta syvää pakokauhua, sekä alitajuisen viestin, jonka sisältö on yksinkertaisesti ”Juoskaa pakoon!”; Ruhtinaan oma haven sijaitsee melko lähellä palavia kortteleita. Acacia kohtaa herättyään murhatun naisen aaveen ja säikähtää pahanpäiväisesti.
Hahmot päättävät paeta kaupungista. Matkalla kohdattu Ruhtinaan renki Lyman välittää viestin, että Ruhtinas on turvassa ja toivoo jälkeläistensä hakevan turvapaikkaa kaupungin ulkopuolella, Medfordin kylän lähellä sijaitsevalta kartanoltaan.
Kaikki kulkureitit pois kaupungista ovat erittäin ruuhkaisia. Etelään ei ole mitään asiaa ja pohjoiseen menevä Charlestown Bridge on aivan tukossa. Hahmot päätyvät ylittämään Charles Riverin soutuveneellä.
Charlestownin puolelle päästyä meno helpottuu; lähiön asukkaat eivät jaksa uskoa palon leviävän niemeltä minnekään ja ovat kerääntyneet lähinnä sankoin joukoin pällistelemään rannoilta, mäiltä ja talojen katoilta.
Charlestownista luoteeseen ja Cambridgestä pohjoiseen muutaman kilometrin päässä sijaitsee Somervillen kylä. Medford sijaitsee tästä viitisen kilometriä pohjoiseen. Kokonaisuutena matkaa Charles Riveriltä Ruhtinaan maatilalle on n. 10 km. Tämän matkan taittaa jalan n. kahdessa tunnissa. Alue on pääasiassa melko tasaista alavaa sekametsää ja peltoa, jota halkovat siellä täällä joet, purot ja polut. Matkan varrella ei kohdata juuri muuta kuin satunnaisia kaupunkilaisille pelottavia yön ääniä, kuten pöllön huhuilua ja tuulen suhinaa puissa, sekä mahdollisesti ikävän upottavaa ja mutaista maata.
Ruhtinaan maatila on n. 6 huoneen kokoinen kaksikerroksinen valkoiseksi maalattu puurakennus. Sen pihapiirissä on aitta, navetta ja palvelijoiden talo. Tila sijaitsee pohjoispuolella virtaavan Mystic River -joen varrella. Sitä ympäröivät kesannolle jätetyt pellot ja niiden takana olevat sankat metsät. Kun päärakennusta lähestytään, kuistille ilmaantuu lyhtyä kantava keski-ikäinen mies musketti kädessään. Tämä on Ruhtinaan tilanhoitaja Luke Stanton. Stanton vaikuttaa varsin yllättyneeltä vieraista, sekä myös hieman hätääntyneeltä jostain syystä.
Agnes säikähtää äkillistä liekkiä Stantonin sytyttäessä lyhtyyn tulta ja pakenee läheisellä pellolla sijaitsevaan mäyränkoloon.
Talon kellarissa piileskelee 8-henkinen perhe. Nämä ovat Hiram Walker, isä, Martha, tämän vaimo, Preston, vanhin poika, Judith, tämän morsian, sekä nuoremmat lapset Eli, Giles, Meredith ja vauva Janey. He kertovat olevansa köyhiä mieron tiellä, jotka tulivat taloon hakemaan töitä, mutta saivat kieltävän vastauksen. Stanton antoi kuitenkin heidän jäädä yöksi. Jokin vaikuttaa kuitenkin olevan vialla... Miksi piiloutuminen, esimerkiksi? Tämän lisäksi perhe vaikuttaa olevan suhteettoman peloissaan ja epäluuloisen oloinen.
Syy tähän on seuraava: Prestonin morsian Judith oli jo luvattu vaimoksi varakkaan tilanhoitajan Wesley Hubbardin pojalle Martin Hubbardille. Preston ja Martin joutuivat tappeluun. Martin kuoli. Hubbardit eivät olleet tästä hyvillään, vaan lähettivät karjanajajansa karkuun lähteneiden Prestonin ja Judithin perään. Koston pelossa isä Hiram lähti mukaan ja otti koko perheensä. Ilmeisesti perheiden välillä oli jo valmiiksi pahaa verta.
Tämän selvittyä alkaa tapahtua. Augustin koira Angel alkaa haukkua. Tallista kuuluu metakkaa ja sieltä alkaa tulla savua; Hubbardin miehet ovat saapuneet. Ensitöikseen he ovat päättäneet estää paon talolta säikäyttämällä hevoset karkuun. Valitettavasti miehet ovat tunareita ja tulivat samalla sytyttäneeksi tulipalon. Miesten johtaja, eräs Lucas Norton, kovapintainen ja julma palkkasotilas, astuu keskelle pihaa ja vaatii taloa luovuttamaan Walkerit heille. Talossa syntyy sekasortoa. August neuvottelee miesten kanssa. Hänelle selviää, mistä rikoksista perhettä syytettään; sen lisäksi, että Preston on surmannut Hubbardin pojan, koko perhe on pestikarkureita. Augustille selviää myös, että vanha herra Hubbard on kuollut noin puoli vuotta sitten. Tiluksia hoitaa nyt vanhin poika. Tapettu poika Martin oli keskimmäinen. Norton antaa talossa oleville puoli tuntia neuvotteluaikaa.
Tilanteeseen pohditaan talossa ratkaisua. Perheen luovuttaminen miehille olisi helpointa, ja tämä onkin (ei kovin yllättävästi) Agnesin kanta. Kello lähestyy yhtä yöllä. Auringonnousu toisi muassaan aivan uusia ongelmia vampyyreille, joten jonkinlaiseen ratkaisuun olisi hyvä päästä seuraavan parin tunnin sisällä. Verenjanon vaivaama August tuskastuu riitelyyn ja suuntaa ulos jatkamaan neuvotteluja Nortonin ja tämän miesten kanssa. (Ei myöskään kovin yllättävästi) verenhimon riivaaman vampyyrin ja kovapintainsen tappajan välinen riitasointuinen neuvottelu eskaloituu väkivallaksi Nortonin antaessa miehilleen käskyn ampua Hamilton hengiltä.
Seuraavassa väkivaltaisessa mittelössä August menee jäykäksi rintaansa ja sääreensä osuneista luodeista, kirveestä rintaansa ja lukuisista kiväärinperän iskuista vartaloon ja päähän. Augustin koira Angel korjaa tilannetta repimällä erään miehistä pään lähes irti. Paikalle hyökänneet Acacia ja Agnes viimeistelevät miehet. Samaan aikaan pihan poikki hyökkäävät loput Nortonin miehet kohtaavat ankaraa tulitusta talon sisältä, Walkerin perheen ja Stantonin puolustautuessa parhaan kykynsä mukaan. Miehet perääntyvät pian takaisin metsikköön.
Walkerin perheestä Preston joutuu varsin epäonnekkaasti todistamaan Agnesia petomaisimmillaan, nuolemassa verta tapetun miehen kasvoilta. Preston reagoi voimakkaasti, syyttäen kaltaisia demoneiksi. Ruhtinaan renki Stanton kolkkaa Prestonin refleksinomaisesti tajuttomaksi kiväärinperällään. Prestonin perässä pihalle tullut Hiram Walker on Agnesin seuraava uhri. Talossa sisällä tulossa olevia muiden perheenjäseniä estämään sännännyt Acacia kohtaa jälleen oman riivaajansa, surmaamansa naisen aaveen, joka tällä kertaa riivaa Prestonin morsiamen Judithin, saaden tämän kalauttamaan anoppiaan palavalla halolla. Acacia säikähtää lieskoja ja säntää matkoihinsa. Stanton astuu korjaamaan tilannetta...
Kuistilla käydään aamuyön tunteina lyhyt, varsin morbidi keskustelu.
AGNES: Ovatko he kaikki kuolleita?
STANTON: Ovat kyllä. Pinosin heidät perunakellariin.
AGNES: Hyvä. Haluaisin kylpeä.
STANTON: Totta kai, neiti. Lämmitän teille kylpyveden.
Seuraavana iltana joukko Ruhtinaan renkejä saapuu paikalle; ovat Ruhtinaan lähettäminä tulleet etsimään hahmoja. Bostonissa tulipalot on saatu jotakuinkin aisoihin. Palo rajoittui muutaman korttelin alueelle, eikä tehnyt esim. Ruhtinaan kartanoon kuin pintavaurioita. Kuolonuhreja on yhteensä kymmenkunta. Verrattuna myöhempään, v. 1872 Bostonin Suureen Paloon , tämä on pientä. Palon alkamisen syy jää epäselväksi, mutta tämänkaltaiset palot eivät olleet ollenkaan harvinaisia tähän maailmanaikaan.
EPILOGI:
STANTON: Olette aivan hiljaa täällä. Pysyttelette piilossa. Kerron, että olette kuolleita. Huomenna lähdette matkoihinne, ettekä palaa enää ikinä. Ette kerro mistään näkemästänne tai kokemastanne.
JUDITH: (itkunsekaista nyyhkytystä): Preston, Hiram ja Martha? Ovatko he kaikki kuolleita?
STANTON: Ovat. Nyt vaiti. Saattavat vielä palata. (poistuu ja sulkee perunakellarin oven perässään, lukiten sen)
Tiistai 20.08.1799
Carmela, latinohuora, on löydetty aamulla kuolleena huoneestaan. Agnes pyytää sisaruksensa Petticoatiin keskustelemaan asiasta. Ennen kuin tämä ehtii sanoa sanaakaan, on mustasukkaisuudesta sekopäinen Lucy puukottanut Agnesia selkään, jolloin tälle ei jää muita vaihtoehtoja kuin kaatua maahan ja esittää kuollutta.
Wilbur tyhjentää huoneen ja Acacia taltuttaa mustasukkaisen neidon. Tyttö päätyy nälkäisen Augustin otteeseen. Kaikki olisi sujunut hyvin, ellei nälkä olisi saanut Augustista yliotetta. Acacian yritys pelastaa Lucy päättyi Augustin hampaisiin Acacian kaulassa. Wilbur saapui paikalle ja rauhoitti tilanteen kävelykepillään. Agnes ja Lucy kannetaan Wilburin vaunuihin ja viedään tämän talolle, jossa Agnes vastaa Wilburin syytöksiin siitä, ettei hallitse enää tilannetta. Agnes palaa lopulta kotiinsa ja Wilburin loppuiltaan kuuluu prostituoituja ja yksinoloa. August tappaa kissan ja toteaa järkyttäneensä tasapainoa, joten metsästää loppuillan rottia.
Tällä välin Acacia on saanut yllättävän vieraan. Sammy Walentine, ystävä vuosien takaa, on saapunut pyytämään häneltä apua. Sammy on ostanut itsensä vapaaksi, mutta vaimo Adessa on vielä herra Lawrence Standishin orjana. Sammylla ei vielä ole varaa ostaa vaimoaan vapaaksi, ja omaa vaimoaan säästääkseen herra Standish tyydyttää himojaan Adessan kanssa- tosin vailla tämän suostumusta. Acacia kaivaa vanhan juhlamekkonsa naftaliinista ja lähtee hieromaan kauppoja herra Standishin kanssa. Herra on vastahakoinen, mutta Acacian tarjoukset yhdistettynä vaimon yllättävään saapumiseen paikalle vauhdittavat asiaa kummasti. Acacia poistuu talosta onnellisen Walentinen pariskunnan kanssa.
Seuraavana iltana August havahtuu koiransa Angelin vinkunaan. Naapuri on kyllästynyt siihen, että Angel paskoo hänen pihalleen ja päättää lopulta antaa koiralle rotanmyrkkyä, koska ei saa sen isäntää ikinä kiinni. Alaston ja suivaantunut August lähtee selvittämään asiaa ja lopulta ukko päätyy Augustin rengiksi. Acacian uudet palvelijat taas ovat kunnostaneet taloa ja siinä sivussa tehneet itselleen A-kirjaimen muotoiset viiltohaavat osoittaakseen uskollisuuttaan Acacialle.
Marie tulee heti tämän herättyä kertomaan Wilburille, että tällä on vieras. Evangeline de Gorin, Wilburilta syfiliksen saanut leskirouva, on tullut tapaamaan häntä. Taudin runteleman Evangeline ei halua rahaa, vaan suoraan sydämestä tulevan anteeksipyynnön. Mitä hän saa on Wilburin sorkkimaan muistiaan. Rouva de Gorin ei enää muista, keneltä on saanut taudin eikä siis ole enää uhka.
Wilbur, Acacia ja August tapaavat vielä kerran Petticoatissa ja päättävät, että Agnesin käytökselle on tehtävä jotain.
04.11.1799-18.11.1799
Agnesin murhayrityksestä on kulunut kolmisen kuukautta. Kuluneena aikana on tapahtunut mm. seuraavaa:
Petticoatin meno on jatkunut omalla painollaan, eikä ”the room” ole aiheuttanut ongelmia. Gisela ei ole laittanut tyttöjä huoneeseen, mutta huonetta on siivottu kerran kuussa, koska pitäähän ne nyt jotkut kriteerit olla. Asiakkaita on ollut vuoden aikaan nähden ihan tavallisesti, joskin joku ehkä kyselee Agnesin vointia silloin tällöin.
Ruhtinas on aiheuttanut päänvaivaa läheisimmille alaisilleen. Hän on pitkin syksyä ollut enemmän ja enemmän linnoittautunut omiin oloihinsa, juoksuttaen palvelijoitaan pitkin Uuden Englannin kirjapainoja. Hän on lahjoittanut rahaa Bostonin ”palolaitokselle” kenties hieman liikaakin, sekä ahdistellut luotseja sekä muita satamatyöläisiä harvase viikko säätietoja kysellessään, huhujen mukaan jopa käyden heidän luonaan salaa henkilökohtaisesti. Hän oli aikeissa kaataa puut ja tuhota puutarhansa läheltä kartanoaan, mutta rakkaat lapset saivat hänet Clondyken avustuksella järkiinsä. Rahalahjoituksista kiitollinen Boston Central Fire Department antaa uudelle, Englannista tilatulle sammutinvaunulleen nimeksi "The Newbury". Kiistat nyt alakynteen jääneen Beacon Hill Fire Deparmentin kanssa yltyvät, toisinaan jopa palavien talojen edessä käydyiksi joukkotappeluiksi, joilla on tarkoitus ratkaista kuka itse asiassa saa sammuttaa tulipalon ja siten kerätä siitä palkkion Bostonin kaupungilta.
Acaciasta tehdään virallisesti Bostonin satamaliikennettä valvova Ruhtinaan virkamies. Hän vastaa suoraan Ruhtinaalle (tai Clondykelle) kaikesta mitä kantautuu hänen korviinsa satamasta. Tämä on siis erillinen työtehtävä, eikä sidoksissa Wilburin alaisuudessa olevan Houndin tehtäviin. Hänellä on vapaapääsy niemimaan itäisiin satamiin, ilman eri-ilmoitusta lääninherralle. Oikeus ei yllä Charlestowniin, eikä läntiseen Bostoniin. Acacia voi olla varma että moinen vapaus liikkua kismittää yhtä jos toista vampyyriä.
Agnes on ollut käytöksensä suhteen tarkassa syynissä. Häntä on kolmen kuukauden aikana epäilty milloin mistäkin hirmuteosta, sekä kuolevaisten että Kaltaisten suunnalta. Pahin tilanne johti esitutkintaan: Hänen alueellaan sijaitsevasta suuresta makasiinirakennuksesta, sen kellaritiloista, löytyi liki kahdenkymmenen orjan silvotut ruumiit. Tekijäksi osoittautui joku orjakauppias, joka syystä tai toisesta oli päättänyt tappaa kauppatavaransa, mutta koska ko. Henkilö löytyi myös Agnesin yhteystietokirjoista, oli soppa syntynyt. Lopulta Agneksen alibit ja lausunnot pelastivat hänen nahkansa, mutta lienee mielenkiintoisempaa miettiä, mihin suuntaan todellisen hirmuteon tekijäksi epäiltynä olo on vienyt Agnesin henkistä kehitystä? (Tutkinnan hoiti Clondyke)
Wilbur joutui katkerana todeta, että hänet siirrettiin syrjään omista tehtävistään hetkellisesti. Orjien joukkomurha oli ilmeisesti Aldereiden sun muiden mielestä liian iso juttu neonatelle, joten hänen ylitsensä käveltiin ihan tosta noin vain. Tämä puolestaan johti siihen, että Marie (empaattinen kun on), ei antanut viikkoihin hetken rauhaa herralleen, vaan kiehnäsi ympärillä uhkuen palveluhalua ja hyväntahtoisuutta. Kaikenlaiset dominaatiot sun muut ovat auttaneet hetkellisesti, mutta pysyvää rauhaa ei niiden avulla ole tullut. Igor puolestaan on pyörinyt kauhuissaan ympäri kämppää, isännän mielipaha kun on jotain mitä ei voi hoitaa konstein jotka hän hallitsee...
Tästä selkeästä epäluottamuslauseesta pätevyyttään kohti suivaantuneena Wilbur vaikuttaa vaipuvan jonkinmoiseen introspektisen masennuksen tilaan. Hän sulkeutuu pitkiksi ajoiksi kerrallaan työhuoneeseensa, jossa hän viettää usein myös päivänsä, unohtaen välillä jopa ruokailla. Tästä kummallisesta käytöksestä hätääntynyt Igor raahaa pariin otteeseen paikalle katuhuoria, jotka Wilbur kuitenkin lähettää matkoihinsa. Marie ei voi kuin puistella päätään tästä; mitä ihmettä tuon Igorinkin päässä liikkuu, jos hän kuvittelee, että seksistä löytyisi parannus isäntää vaivaavaan masennukseen! Lopulta Marie ei voi enää hillitä huolestuneisuuttaan ja uteliaisuuttaan kuunneltuaan koko yön Wilburin huoneesta kuuluvaa maanista huutoa. Joitain hetkiä ennen aamunkoittoa, hän livahtaa torkkuvan Igorin ohitse isännän huoneeseen. Marie löytää Wilburin unentokkuraisena makaamasta keskeltä lattiaa ja kumartuu hädissään isäntä ylle. Hän ei löydä pulssia. Samassa Wilbur avaa silmänsä, paljastaa kulmahampaansa ja huutaa: "Verta!" ...ja iskee hampaansa pahaa aavistamattoman Marien kaulavaltimoon. Viime hetkellä ennen Marien sydämen pysähtymistä Wilbur kuitenkin hillitsee itsensä. Igor kantaa tajuttoman naisen pois, vilkaisee surumielisesti lattialla makaavan isäntänsä verisiä kasvoja, ja sulkee sitten oven perässään. Totuus Wilburista on nyt selvinnyt Marielle...
Kaksi viikkoa ennen 18.11.1799 vietettäviä Carderin dynastian satavuotisjuhlia Ruhtinas antaa jälkeläisilleen juhlien valmisteluihin liittyviä tehtäviä. Wilbur saa tehtäväksi hankkia ihmisiä jonkinlaista Carder-suvun rituaalia varten. Agnes ja Acacia saavat tehtäväkseen järjestää juhlallisuuksia varten palvelusväkeä ja verinukkeja.
Rituaali järjestetään metsässä kaupungin ulkopuolella. Paikalla ovat kaikki neljä valveilla olevaa Carderia, sekä Clondyke. Rituaalin aikana Wilburin hankkimat rikolliset surmataan. Rituaalin tarkoitus vaikuttaa olevan kutsua paikalle Cardereille uskollisuudenvalan vannoneita kaltaisia.
Agnes tekee Giselan rengiksi.
The Petticoatia riivaava aave paljastuu Petticoatissa työskennelleen katkeran vanhan eukon tuonesta kutsumaksi Samuel Goodwyniksi. Goodwynin haudasta varastettujen esineiden palauttaminen ja eukon murhaaminen lopettaa kummittelutapaukset.
Luopiosusi Timothy, August Hamiltonin tekijä, saapuu kaupunkiin aiheuttamaan sekasortoa. Agnes pakenee hädin tuskin tämän hurjistuneen pedon kynsistä. Agnesin renki Jacob saa surmansa.
William Clondyke ilmaisee Carderin jälkeläisille huolestuneisuutensa Ruhtinaan viimeaikaisesta käytöksestä ja valtakunnan tulevaisuudesta.
Acacia tekee tuttavuutta Malcolm Pollard -nimisen sitoutumattoman kaltaisen kanssa.
Juhlat alkavat. Paikalla saapuu seuraavia ulkopaikkakuntalaisia kaltaisia:
Maanantai 18.11.1799
Sunnuntai 18.11.1809
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped
