Vihollisen Maille

Prologi

Oli kulunut kaksi viikkoa siitä, kun solu palasi Maailmanlopun Kaiusta. Taistelu kaupungista oli päättynyt, nyt jäljellä oli vain viimeisten drowien metsästäminen Mieranin metsästä, jottei heistä yksikään pääsisi ulkomaailmaan ja haltioiden salaisuus olisi turvassa. Agentit ottivat osaa tähän metsästykseen mutta myös valmistautuivat tuleviin koitoksiin varustaen itseään taiallisilla tarvikkeilla. Tietäen, että he saisivat uuden tehtävänannon, he nauttivat olostaan vapaassa Celwynvianissa, johon näiden kahden viikon aikana saapui lisää ja lisää haltioita Mieranin metsän pikkukylistä, kuten Itkevästä Lehdosta. Smaragdikaupunki elpyisi vielä.

Rekorporeaalinen inkarnaatio

Solu sai pyynnön liittyä valtiatar Evianan ja kenraali Kaerishielin aamiaiselle tietäen, että uusi tehtävä odottaisi. Kaerishiel kertoi, että Akatemiasta löytynyt haltiaportti johtaisi heidän tutkimuksensa mukaan syvälle maan alle, lähelle drowien asustusta jota nämä kutsuivat Zirnakayniksi. Shin'Rakorathin oli saatava tietää mitä drowit suunnittelivat tekevän sillä tiedolla jonka he olivat onnistuneet hankkimaan Maailmanlopun Kaiusta. Tieto siitä, miten luoda uudestaan Taivaanputoaminen. Tämä uhkasi haltiakansan tulevaisuutta, joten Varisian puoleisen Shin'Rakorathin paras solu saisi lähteä Maanaliseen tutkimaan mitä oli tekeillä.

Solu otti tehtävän vastaan, Valier oli tehtävää vastaan eniten, hän ei nähnyt siinä olevan mitään sellaista joka saisi hänet vakuuttuneeksi lähtemään. Hänen omat tavoitteensa eivät olleet Maanalisessa. Kaerishiel lupasi, että kunhan Valier palaisi tältä tehtävältä, saisi hän Shin'Rakorathin resurssit käyttöönsä omia tavoitteitaan varten. Kostajan roolin löytänyt Valier suostui tähän. Spesialisti, joka pitäisi huolen siitä ettei solua tunnistettaisi haltioiksi, saapuisi Yksinäiseltä Huipulta huomenna, joten solulla olisi aikaa valmistautua vaaralliseen ja pitkään soluttautumistehtävään.

Spesialisti, Giseil Voslil, oli kumaraselkäinen haltiavelho jonka puhe oli täynnä vaikeita termejä heidät piilottavaan loitsuun liittyen. Rekorporeaalinen inkarnaatio peittäisi agenttien oikean ulkomuodon drowien lihan alle. Loitsu oli vaikea havaita ja vielä pitkäkestoinen, joten se oli mitä parhain tehtävää varten. Pian kaikki neljä haltiaa olivat drowien lihaan kätkettyjä ja valmiita tehtävälle. Peitetarinakin oli valmis ja pian Kaerishiel joukkoineen lähti ajamaan solua läpi haltiaportin, kohti Maanalisen pimeyttä.

Zirnakaynin

Haltioiden viimeinen koti

Maanalisen pimeys ympäröi solun heidän juostessaan portin läpi. Ensimmäisenä he näkivät joukon drow-sotureita, jotka kävivät taisteluun solua takaa-ajavien haltioiden kanssa. Joukon tukena olleet drowlukit pakottivat haltiat perääntymään ja pian solu oli yksin, vihollisten ympäröimänä. Drow-joukon johtaja kuulusteli solun nopeasti mutta heidän tarinansa piti, komentaja antoi heille luvan jatkaa kohti Zirnakaynia.

Muutama tunti Maanalisen luolissa tuntui pidemmältä kuin olisi voinut kuvitella. Kummalliset sienikasvustot, äänettömyys lukuunottamatta kummallisia kaikuja jos sattui astumaan liian voimakkaasti sekä eläinten puuttuminen saivat solun miettimään hetki sitten taakse jäänyttä Mieranin metsää. Maanalinen tuntui ahdistavalta, suljetulta paikalta ja heille täysin vieraalta. Kuitenkin eniten ahdistusta luova asia oli pimeys, päättymätön pimeys joka ympäröi heidät joka hetki.

Muutaman tunnin kulkemisen jälkeen saapui solu Zirnakaynin reunalle. Kaupunki oli suuren suuri, suurempi kuin moni heidän näkemänsä kaupunki maan päälle. Sen monet piikikkäät tornit, staglamiitteigin rakennetut asumukset ja kummallinen vihreä hohde loivat aivan toismaailmallisen tunnelman valtavaan luolaan, jossa kaupunki sijaitsi. Solun onnistui päästä muurien sisäpuolelle missä eksoottiset, kummalliset ja vaaralliset drowien tavat hämmästyttivät heitä. Itsensä lävistäjiä, orjamarkkinoita, tuholaisten lumoajia ja koko kadun olemuksellaan pysäyttäviä aatelisia.

Solu etsi itselleen yösijaa sitä löytämättä kunnes eräässä kadunkulmassa drowmies alkoi tehdä heidän kanssaan lähempää tuttavuutta. Hänkin uskoi solun peitetarinan mutta halusi kuulla sen kokonaisuutena, ei lyhyenä tiivistelmänä. Gadak Simiryin tarjosi heille työtä Vonnarcin huoneesta. Hän ei voisi luvata työtä mutta voisi esitelä heidät orjaemolle, joka päättäisi saisivatko he työtä. Ilman Huoneen tuomaa turvaa he kuulemma kuolisivat pian. Solu otti tarjouksen vastaan ja matkasi kohti Vonnarcin huonetta.

Huone Vonnarcin palveluksessa

Solu oli päässyt Vonnarcin huoneen palvelukseen. Heitä kierrätettiin eri työtehtävissä, jotta heille sopivin työ löytyisi. Kahden viikon ajan solu työskenteli miellyttääkseen orjaemo Undamestaa ja Vonnarcin huoneen ylimyksiä. Tänä aikana he eivät juurikaan saaneet tietoa tehtäväänsä varten. Kolmannella viikolla Orval onnistui näpistämään kirjastosta kirjan, joka kertoi drowien tutkimuksesta haltiaporttien kanssa. Ilmeisesti Maanalisessa olisi useampia haltiportteja. Undamesta lähetti heidät myös drowlukki-jahtiin, joka oli helppo reissu ja ensimmäinen hetki vähään aikaan jolloin he eivät olleet vihollistensa keskellä.

Kolmannen viikon lopuksi solu pääsi todistamaan drowien rangaistuskäytäntöjä kun kirjastonhoitajaa kuritettiin kirjojen hukkaamisesta. Palvelusväki marssi Parastricin huoneelle, jossa kirjastonhoitaja muutettiin hirveän prosessin avulla drowlukiksi. Solu jäi miettimään mitä heille tehtäisiin, jos heidän todellinen muotonsa koskaan paljastuisi.