Totuuden etsintä

Prologi

Seikkailijat lähtivät kukistamaan Iqaliatin kylää uhannutta Vegsundvaag nimistä valkoista lohikäärmettä. Matka pesälle oli helpohko pimeydestä ja kylmyydestä huolimatta. Lohikäärme saatiin kukistettua mutta sen pesästä löydettiin esineistöä, jotka jollain tasolla oikeuttaisivat olennon vihan ihmisiä kohtaan..

Matka takaisin Iqaliatiin

Lohikäärmeen nylkemisen ja pesän tyhjentämisen jälkeen seikkailijat ovat valmiita palaamaan takaisin Iqaliatiin. Matka vie kolmisen päivää ja tänä aikana heillä enemmän kuin tarpeeksi aikaa keskustella kokemastaan. Seikkailijat pohtivat myös Tunuakin roolia tässä kaikessa, Halla ja Titos ovat sitä mieltä, ett Tunuak on lohikäärmeen suututtamisen takana kun taas Nazrak ei halua tällaista uskoa, kaksikko liioittelee ja etsii syntipukkia. Keskustelussa käydään läpi niin ihmisluonnon peruskysymyksiä kuin pohditaan jumaluuksia (lähinnä erutakien tuulihenkien olemus kiinnostaa esimerkiksi Hallaa). Lopulta keskustelu päättyy hiljaisuuteen kun kaksi muuta seikkailijaa ei halua jatkaa inttämistä Nazrakin kanssa. Shalelu seurailee tilannetta syrjemmältä, seikkailijoiden tietämättä haltian olleen kuuloetäisyydellä.

Vuohen, karibun ja kalan juhla

Seikkailijat otetaan kylässä vastaan sankareina kun Titos ja Halla esittelevät lohikäärmeen pään kylän väelle, Nazrakin seisoessa hieman etäämmällä. Kotaemäntä Sonavut ilmoittaa, että kylässä järjestetään illalla vuohen, karibun ja kalan juhla tämän tapahtuman kunniaksi, jossa seikkailijat ovat tietty kunnia-asemassa. Karavaanin väki ottaa seikkailijat myös omakseen, Ameiko on erityisen kiinnostunut tarinasta joka heillä on kerrottavana.

Ennen juhlaa Nazrak käy tapaamassa kotaemäntää ja kylän päällikköä. Hän kertoo huolensa löytämästään vasarasta ja korusta, saaden näin jakaa huolensa kylän vanhimpien kanssa. Nazrak oppii myös, että koruja saa antaa vieraille vain kolme henkilöä kylässä: kotaemäntä, päällikkö ja shamaani. Sonavut kertoo Nazrakille Tunuakista, kun hän epäsuorasti viittaa kahden toverinsa epäilyksiin shamaanin osallisuudesta. Tunuak on ollut lähes koko elämänsä kylän shamaani, hyvin nuoresta asti eikä ole koskaan oikeun sopeutunut rooliinsa. Vajaa vuosi sitten shamaani teki pyhiinvaellusmatkan pohjoisnavalle etsimään uuttaa puhtia tehtävänsä hoitoon. Keskustelun lopuksi Sonavut antaa Nazrakille ystävyyskorut jaettavaksi lohikäärmeen surmaajille.

Juhla seuraa vahvasti Iqaliatin traditioita kunnes varisialaiset tavat ja tottumukset alkavat ottaa vallan. Hiljainen, keskusteleva erutaki kansa muuttuu nopeasti remuavaksi joukoksi, joiden seassa karavaanilaiset ja sankarit ovat kuin kotonaan. Titos saa kertoa tarinaa lohikäärmeen surmaamisesta koko illan ajan, Hallan tanssiminen herättää nuorten kiinnostuksen tätä eläväistä naista kohtaan ja Nazrakin henkilökohtainen olutnassakka on myös suuren huomion kohteena. Loppujen lopuksi juhla on menestys, tuoden iloa ja riemua lohikäärmeen vainoamaan kylään.

Shamaani Tunuakia ei nähdä koko iltana.

Seuraavan etapin suunnittelua

Seikkailijat ja karavaani viettää hieman yli viikon Iqaliatissa ottaen rennosti ja keräten voimia mutta lopulta tulee hetki jolloin seuraavan etapin suunnittelu on aloitettava. Ulf muistuttaa heitä, että Sonavutin ja monen muun erutakin sanaan luottaen Aganhein reitti ei ole käytössä vaan heidän on kierrettävä Alabasteri vuoret eri puolelta, läheltä pohjoisnapaa. Titos ja Ameiko ovat huolestuneita matkan pituudesta, miten he voivat selvitä jäätikön yli jos matka vie lähes 50 päivää he tulevat nääntymään nälkää. Hätä kuitenkin poistuu kun karavaani käy läpi muodonmuutoksen, joka mahdollistaa heidän selvitymisensä Ul-Angornin kaupunkiin Jäätikön toisella puolella.

Karavaani hankkii varusteita ja henkisesti valmistautuu matkan seuraavaan osaan. Hallan ja Titoksen mieltä kuitenkin painaa Tunuak, jota ei ole tänäkään ainaka juuri nähty kylässä. He päättävät jäädä vartioimaan hänen taloaan ja koittaa päästä puhumaan mysteeriselle shamaanille ennen heidän lähtöään. Toisena vahtimisyönä heille tarjoutuu tilaisuus, Titoksen ollessa kytiksellä jäätunnelissa hän kuulee narahtavan äänen ja pian Tunuak kulkee hänen piilonsa ohitse. Nuorukainen lähtee seuraamaan miestä, Halla odottelee tätä shamaanin talon nurkilla.

Hallan koittaessa aloittaa keskustelun Tunuak vain murahtaa ja marssii taloonsa, Halla laittaa jalan oven väliin kertoen haluavansa keskustella. Vihainen mulkaisu Tunuakilta kertoo Hallan ylittäneen jonkun rajan, kaksi sanaa ja sauvan isku maahan jättää Hallan kovan tuulen armoille joka pian heittää hänet pois ovensuusta, Tunuak lukittautuu taloonsa. Titos ja Halla keskustelevat siitä mitä tehdä seuraavaksi, kun ovi aukeaa mutta sieltä ei tule ketään ulos. Sitten kaksikkoon iskeytyy loitsu, joka saa heidän koko kehonsa tuntemaan olonsa huonoksi, mustat varjot ahdistavat heitä. Veikaten Tunuakin olevan tämän takana kaksikko erkanee hieman ja Halla jää odottamaan merkkiä siitä, missä näkymätön vihollinen olisi. Kun hän saa vihjeen, skaldi loitsii kimaltelevan pölypilven paljastamaan hyökkääjän, joka siluettinsa pohjalta näyttäisi olevan Tunuak. Tämä on kuitenkin hyökkääjälle liikaa ja tämä pakenee lentäen. Halla koittaa seurata mutta jättää takaa-ajon sikseen.

Sen sijaan Titos maanittelee Gluktokin avaamaan opettajansa huoneen oven heidän tutkimukselleen. Luvaten jättää kaiken niille paikoilleen kuin tavarat ovat heidän tullessaan, Gluktok avaa oven heille. Titos ja Halla käyvät huoneen lävitse ja taikatarpeiston seasta on vaikeaa löytää mitään epäilyttävää. Kuitenkin kaksikko löytää laatikon, jonka sisällä on tuttu symboli, Sitthudin kolmisorminen käsi. Demoniruhtinaan symbolin löytyminen on järkyttävä uutinen mutta pitäen kiinni lupauksestaan kaksikko jättää symbolin huoneeseen, kiittäen Gluktokia yhteistyöstä.

Tällä välin Nazrak on käynyt keskustelua Ulfin kanssa Hallasta ja muusta päivän puheenaiheista kuten tulevasti etapista ja muusta. Nazrakin treenausinto ei ole kylmässä ja pimeässä laskenut mutta hän päätyy nukkumaan ennen kuin Halla ja Titos palaavat. Halla saa torut Spiveyltä myöhäisestä kotiintulosta.

Yhtenäisyys koetuksella

Seuraavana päivänä Halla ja Titos etsivät Nazrakin ja kertovat edellisen yön tapahtumista. Keskustelu on pitkä ja sisältää monia argumentteja siitä, kuka hyökkääjä oli, jos tämä oli Tunuak niin miksi hän hyökkäsi, miksi hän pakeni, provosoivatko Titos ja Halla häntä hyökkäämään ja mitä kaksikko tällä toiminnallaan edes mahtaa saavuttaa.. Lopulta Nazrak tekee selväksi mikä hänelle on tärkeää: Ameiko, karavaanin saaminen Kruunun ylitse ja karavaanin jäsenet. Nazrak myös toteaa, että hän on valmis antamaan henkensä kenen tahansa karavaanin jäsenen puolesta mutta hän ei tule hyväksymään Titoksen ja Hallan vaaran etsintää, aivan kuin Kruunulla ei vaaroja olisi jo muutenkin riittävästi.

Titos ja Halla ymmärtävät, että tämä on Nazrakin ajatus omasta roolistaan mutta se ei koske heitä. Hallan mielestä heidän tulee auttaa muutenkin kuin vain karavaanissa, koska heillä on siihen mahdollisuus ja voima. Titos jää keskustelun lopussa hieman syrjemmälle, nuorukaisella on melkoisesti sulateltavaa tästä keskustelusta. Hän on ollut taitava puhuja, lopettanut alkavia tappeluita Ruosteisessa sanoillaan mutta onko hän sanaton kun keskustelu kääntyy heidän ryhmänsä sisäiseksi?

Halla ja Titos aikovat kertoa epäilyksensä Sonavutille ja Nalvanaqille, sanoi Nazrak mitä tahansa. Kaksikko kysyy vielä, haluaako Nazrak tulla mukaan mutta hän kieltäytyy. Halla ja Titos suuntaavat kohti kotaemännän tornia..

Epilogi

Viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet rankkoja niin fyysisesti kuin henkisesti. Kylmyys, pimeys ja Maailmankruunun karuus ovat olleet heille uhka ja vaara torjuttavaksi. Heidän tavoitteensa oli Iqaliatin kylä, jonka piti tuoda lepo ja rauha heille. Onko matka ollut jo liian pitkä ja onko kaikki uupumus, ahdistus ja väsymys purkautumassat epäilyksenä ja luottamuksen puutteena ulos? Miten Amatatsun suojelijoiksi nimitetty kolmikko selviää tästä haasteesta, joka ei tule heidän ryhmänsä ulkopuolelta vaan sisältä?