GALAXY NASSAU

Manaajat Roslev ja Lepmets asettuvat hiljalleen aloilleen uuteen asemapaikkaansa ja avaavat Pyhän Äidin kirkon toimipisteen. Totuttaakseen ihmisiä Äiti Kirkon uudenlaiseen läsnäoloon he kiertelevät säännöllisesti eri puolilla asemaa ja näyttäytyvät niin kaupoissa kuin kahviloissakin - aina univormu moitteettomassa kunnossa. Toimiston ikkunasta kadulla kulkijat voivat kurkistella sisään, ja uteliaita totta tosiaan riittääkin. Hiljalleen asemalaiset näyttävät kuitenkin tottuvat manaajiin, joskaan avunpyytäjiä ei vielä ole näkynyt, huolimatta kyltissä lukevasta kirkon sloganista "apua hädänalaisille".

Eräällä normaalikierroksellaan laiturialueella Roslev ja Lepmets törmäävät palkkasotilaaksi arvioimaansa reissussa ryvettyneeseen miekkoseen, joka kantaa avoimesti mukanaan pulttipistoolia. Manaajat yrittävät näyttää mahdollisimman ystävällisiltä ja avuliailta ja kertovat, että muukalaisen olisi kenties hyvä viedä pulttipistooli säilöön ennen kuin vartijat näkevät hänet, mutta muukalainen ei kaipaa heidän apuaan.

Roslev ja Lepmets saavat kuitenkin pian melkoisen yllätyksen, kun samainen muukalainen marssii sisään Äiti Kirkon toimistoon yllään samantyyppinen haarniska kuin heilläkin, paitsi komeammin koristeltu. Samalla hetkellä ovesta pujahtaa sattumoisin sisälle myös ensimmäinen oikea asiakas, aran oloinen ja epäatleettinen nuori nainen, joka ilmoittaa haluavansa rekrytoitua manaajiin. Lepmets esittelee hänelle manaajien toimintaa ja ilmoittautumislomaketta, mutta viime hetkellä nainen jänistää ja puikkii ovesta ulos. Sillä välin mies komeassa haarniskassa ja viitassa esittäytyy inkvisiittori-mestari Probstiksi, tarjoaa validin henkilöllisyystodistuksen ja viestin kardinaali Lilyltä. Lily on lähettänyt Probstin Galaxy Nassaulle tutkimaan huhua, jonka mukaan aseman klinikalla aiottaisiin kasvattaa klooni manaaja Lepmetsistä. Vaikka kloonin kasvattaminen täysi-ikäiseksi viekin useita vuosia, on kirkko silti huolestunut tällaisesta mahdollisuudesta. Probstille on määrä tarjota kaikki mahdollinen apu tehtävän suorittamiseksi.

Probst kyselee paljon kaikenlaista uudesta toimipisteestä ja sen resursseista, mikä hieman ihmetyttää manaajakaksikkoa. Luulisi kardinaali Lilyn taustoittaneen hänet paremmin tilanteeseen avaruusasemalla - ja toisaalta kertoneen inkivisiittori-mestarin tulosta myös manaajille (tämä viesti Lilylta saapuu itse asiassa seuraavana päivänä). Nämä tiedonpuutteet saavat etenkin Lempmetsin epäluuloiseksi Probstin oikeista tarkoitusperistä, varsinkin kun tämä vaikutti ensikohtaamisessa niin tyystin erilaiselta. Toisaalta Lepmetsin on vaikea ymmärtää, miksi kukaan vaivautuisi kloonaamaan juuri häntä eikä esimerkiksi kapteeni Wehreä tai vanhempi manaaja Roslevia.

Probst onnistuu kuitenkin järjestämään itselleen kontaktin aseman "klinikalta", ja saa kloonauksesta selville yhtä sun toista. Kloonit ilmeisesti kasvatetaan halutun ikäisiksi ja koulutetaan ainakin osittain eräässä Galaxy Nassaun haarassa, joka on tiukasti vartioitua ja rajoitettua aluetta. Edelleen Probst saa selville, että klinikalle on hiljattain tullut tilaus kloonista, joka sopii Probstin antamiin kuvauksiin. Tarkempaa tunnistusta varten Probst pyytä kontaktia toimittamaan kloonista DNA-näytteen, jotta sitä voidaan vertailla Lepmetsin DNA:han. Hinta on toki kova, mutta näin asia on mahdollista selvittää ilman kirkon virallista interventiota.

Joku on nähtävästi kuitenkin Probstin jäljillä, ja syystä tai toisesta hänen hotellihuoneensa eteen ilmestyy kaksi aseman vartijaa partioimaan. He eivät rynnäköi sisään, vaan näyttävät odottavan jotakin. Probst hälyttää manaajat pyörimään asuntonsa lähelle ja ohjaamaan klinikalta näytteen kanssa tulevan kontaktin sivuun ennen kuin vartijat ehtivät huomata häntä. Tämä onnistuukin yllättävän hyvin, kun Roslev yllättäen tunnistaa kontaktin entiseksi kotiopettajakseen. Samalla kun Roslev ohjaa rouvan läheiseen kahvilaan juttutuokiolle, Probst päättää rynnäköidä ulos asunnostaan.

Lepmets näkee, miten vartijat lähtevät välittömästi Probstin perään ja tulittavat häntä kovilla ammuksilla. Jostain syystä Probstilla ei taaskaan ole päällään inkvisiittori-mestarin panssaria, vaan jokin muu voimahaarniska. Lepmets ei kuitenkaan ehdi miettimiään asiaa, vaan puuttuu tilanteeseen nähdessään Probstin jäävän alakynteen. Hän taklaa vartijat sivuun ja yrittää saada molemminpuolisen tulituksen loppumaan, uskoen että kyseessä on jokin väärinkäsitys eivätkä vartijat tiedä kuka Probst on. Probst kuitenkin käyttää Lepmetsin tarjoaman tilaisuuden hyväkseen ja kylmästi teloittaa molemmat vartijat. Tästä järkyttyneenä Lepmets nostaa Probstin seinälle ja huutaa tälle suoraa huutoa piittaamatta ohimolleen nostetusta aseesta. Lopulta Lepmets luovuttaa pattitilanteessa ja päästää Probstin tutkimaan vartijoita samalla kun itse pitää vahtia käytävässä. Hän pyrkii myös olemaan näkyvästi esillä niin, että väistämättä pian saapuvat aseman vahvistusjoukot huomaisivat hänet ja ymmärtäisivät, että Pyhän Äidin kirkko on kiinnostunut tapahtumista.

Sillä välin Probst palaa huoneeseensa ja puuhailee siellä jotakin - ehkä paikkailee itseään tai vahvistaa suojiaan. Hetken kuluttua hän kuitenkin palaa ulos ja kehottaa lyhyesti Lepmetsiä menemään suojaan edemmäs käytävälle. Ennen kuin Lepmets ehtii juuri liikahtaa, huoneen oven läpi tuleva valtava räjähdys lennättää hänet selälleen käytävälle. Aseman hälytyssireenit pärähtävät päälle, ja pian kaiuttimista kerrotaan, että koko tämä aseman sektori on laitettu karanteeniin. Valot sammuvat. Vielä entistäkin raivostuneempana Lepmets vaatii saada tietää, mitä ihmettä Probst oikein touhuaa. Tämä vastaa tyynesti tuhonneensa todisteita, ja hetken mietittyään Lepmets oivaltaa hänen tarkoittavan mestari-inkvisiittorin haarniskaa. Nyt Lepmets näkee jo niin punaista, että hän yrittää täräyttää Probstia nyrkillä naamaan, mutta mokoma ehtii väistämään iskun.

Enempiä selittelemättä Probst katoaa lattiaan ilmestyneestä aukosta, ja lyhyesti Roslevin kanssa kommunikoituaan Lepmets lähtee hänen peräänsä. Aukosta pääsee alemmalle tasolle, joka ei ole karanteenissa. Probst on selvästi suuntaamaassa jonnekin, mutta ei turhaan kerro Lepmetsille, minne. Uteliaisuus estää kuitenkin Lepmetsiä laittamasta enempää kampoihin, hän haluaa todellakin nähdä minne outo muukalainen on menossa. Juoksu päättyy lähtölaitureille, jossa Probst näyttää etsivän jotakin. Poistumiskiellon vuoksi laiturialueella käy melkoinen kuhina, kun vartijat yrittävät estää ihmisiä poistumasta sukkuloilla. Moni kuitenkin näyttää pääsevän ainakin ulos porteista. Hetken ihmeteltyään Probst suuntaa portille, jota joku on juuri hakkeroimassa auki. Pienen kinastelun jälkeen sekä portin avaaja että Probst juoksevat avautuneesta portista kohti sukkulaa. Lepmets pysähtyy kysymään neuvoa Roslevilta, ja tämän käskystä jää pitkin hampain asemalaiturille. Turhautuneena Lepmets yrittää kertoa aseman vartijoille, että näiden etsimä mies on kyseisessä sukkulassa, mutta häntä ei kuunnella. Koska aseman vartijoidenkin aiempi käyttäytyminen oudoksutti Lepmetsiä (he eivät yrittäneetkään vangita Probstia, vaan tappaa tämän), hän kokee tehneensä voitavansa ja jää katsomaan, miten sukkula irtautuu avaruusasemasta. Toisaalta niin lienee parempi, aseman tykit (joita ei kyllä pitänyt enää olla jäljellä) ampuisivat pienen sukkulan atomeiksi.

Jälkikäteen manaajat kutsutaan heidän aiemminkin kohtaamansa mystisen oloisen viranomaisnaisen kuultavaksi. Vaikka heitä ei suoranaisesti syytetä mistään ja Lepmetsin todetaan yrittäneen tehdä yhteistyötä aseman vartijoiden kanssa, manaajia pyydetään (eli käsketään) kuitenkin sulkemaan toimistonsa ja lopettamaan partiointinsa siihen asti, että Komarrilta saadaan kirkon virallinen edustaja sopimaan vahingonkorvauksista. Ainoa henkilötieto muukalaisesta nimittäin on, että hän oli kirkon mestari-inkvisiittori, ja kuolleiden vartijoiden syytä ampua häntä ei enää pystytä selvittämään. Virallista käskyä tällaiseen ei tietenkään ollut.