Alexei "Alyosha" Kazimirovitch Popovich

Taustatarina

- Yasha, ojenna sitä pulloa tännepäin ja vie sätkäsi kauemmaksi papereistani! Tapat meidät molemmat vielä!

Katsoin ympärilleni. En muista koska olin viimeksi kutsunut ystävän asuntooni. En erityisemmin pidä ihmisistä. En tiedä mitä Yasha ajatteli asuntoni kunnosta. Kaksioni on täynnä vanhoja papereita, suurin osa kellastuneita ja läikkien peittämiä. Puolityhjiä pulloja lojuu ympäriinsä. En ole järin innostunut siivoamisesta. Ei minua oikeastaan kiinnosta, mitä Yasha ajattelee asunnostani. Samanlainen pummi hän on kuin minäkin. Sitä paitsi hän kuolee pian, joten sillä on vielä vähemmän väliä. - Parasta tarkastaa, onko minulla vodkaa kylmässä.

- Yasha, pistä se kuva alas. Istu johonkin. Teet minut hermostuneeksi tuolla pyörimiselläsi.

Mistä tuo idiootti kaivoi juuri tuon kuvan esille? Jeesus, minä näytän siinä puhtoiselta. Juuri sellaiselta yli-innokkaalta ja virkaintoiselta idiootilta, joita nykyisin en siedä silmissäni. Taisin olla juuri astunut miliisin palvelukseen rikostutkintayksikköön. Isäni ja äitini, kolhoosin ahkerat työläiset vuodattivat kyyneleitä vuokseni. Ovatkohan he vielä hengissä? Miltäköhän Irkutsk näyttää nykypäivänä? Olin nuorimpia tarkastajia miliisin palveluksessa, enkä ollut mitenkään halukas hankkimaan ystäviä. Muistan vielä millaisen moraalisen raivon partaalla olin, kun aloin ensimmäistä kertaa huomata korruption merkkejä. Onneksi minua oli vaikea murhauttaa. Ansiolistani kasvoi aivan liian nopeasti. Taisin alkaa jo silloin juoda, mutta en paljoa, vain turruttaakseni kaikki kuvat iltaisin. Olin kuin vainukoira. Yhtäkään johtolankaa ei saatu minulta kätkettyä. Tuntui kuin olisin ensisilmäyksellä aistinut mitä paikalla on tapahtunut. - Ah, tämä pullo on kylmä, otan siemauksen, täytyy saada tämä käsien tärinä hallintaan.

- Yasha, istu nyt herranjumala alas! Avaa sitä mattoa hieman ja istu vaikka sen päälle. Ota huikka.

Hmm, Yasha istuu E:n papereiden päällä. Ei pitäisi antaa niiden lojua täällä ympäriinsä, vaikka mitä väliä sillä enää on. Osasto oli niin pitkään elämäni keskipiste, että en vain saa hankkiuduttua noista papereista eroon. Osasto E tosiaan pelasti minut, tai no en tiedä voiko tätä nykyistä tilaani kutsua pelastetuksi. Sanotaan että Osasto E pelasti minut väliaikaisesti. Luulin sekoavani ja oikeastaan sekosinkin, psykometriakykyni alkoivat voimistua ja tunsin kaiken olevan liian lähellä minua, suorastaan ihossa kiinni, ja ne näyt... Muistan vieläkin, kun koskin veitseen, jota se sairas rituaalimurhaaja oli käyttänyt viimeisempään uhriinsa. Heräsin muutamaa viikkoa myöhemmin suljetulta osastolta pakkopaidassa. En muista mitään siltä ajalta. Mieleeni tosin oli syöpynyt kuva Duuman jäsenestä, arvostetusta Boris Vaslawista viiltelemässä taumaturgisia kuvioita uhriinsa. Minua pidettiin hulluna. Pidin silti kiinni totuudesta ja siedin kaiken nöyryytyksen, joka minuun kohdistettiin. Kunnes Anatoly Ivanovitsch Dementjev haki minut pois sieltä, olen hänelle yhä paljon velkaa.

- Yasha, jätä sitä vodkaa minullekin! Äh, käy hakemassa se toinen pullo jääkaapista.

Olin Osasto E:ssä niin monta vuotta. Psykometriset kykyni olivat edelleen hieman hallitsemattomat, mutta nyt pystyin sentään käyttämään voimiani avoimemmin. Ja se raja, mitä kaikkea tämän todellisuuden tasoilla liikkuikaan, eikä tämä taso ole ainoa. Pystyn projisoimaan mieleni toisaalle, mutta ihmisten sielut ovat niin pimeitä, että en mielellään tee sitä enää. Kaikki kuitenkin hajosi, järjestelmä hajotettiin, meidät hajotettiin, minut hajotettiin. Olen ollut yksin viimeiset kahdeksan vuotta. Poistun täältä vain harvoin. Vodka suo minulle lohtua. Yksinäisyyden käydessä liian raskaaksi, vaellan alakertaan Vanjan kapakkaan. Minulla on siellä oma looshi. Istun yleensä yksin juoden ja tarkkaillen. Yksityisyyttäni kunnioitetaan. Olen joutunut murtamaan muutaman käden sen eteen. Hyvinä päivinä jopa keskustelen ihmisten kanssa. Minulla on jopa muutama ystävä siellä. Yasha on eräs ystävistäni. Pohdin tätä hetken. Samalla poistan varmistimen Tokarevistani ja otan Yashan jyvälle.

- Yasha, sinun ei olisi pitänyt sekaantua asioihini.

Ase tärähtää kädessäni. Äänenvaimentimesta huolimatta laukaus kuulostaa yllättävän kovalta tyhjässä asunnossani. Alan kääriä Yashan elotonta ruumista maton sisään. Vältän koskemasta häneen. Istun nojatuolille ja otan huikan. Miten jatkan tästä eteenpäin? Yasha oli myynyt tiedot olinpaikastani. Kosketin vahingossa hänen kättään viikko sitten. Olin liian humalassa ja riisunut hanskani. Ievin looshi tietää minun hengittävän vielä. Onko minulla riittävästi voimia vielä yhteen pakomatkaan?

Alyoshan seikkailut