Vampir: Miami - Andrew, osa 28

Eddie Firetribe

Siellä minä olin, kartanollani. Viettämässä luovaa iltaa ja valamassa Andrew Fashion Imperiumin perustaa. Olin juuri kertomassa Karenille innovatiivista ideaani irrotettavista hihoista, mikä suuri hitti siitä tulisikaan, kun luova tuuleni katkesi pienen koiran korvia raastavaan räkätykseen. Hermostuneena keskeytyksestä kävelin oville ja henkäisin Miamin tummanpuhuvaa ilmaa. Kuulin yskähdyksen takanani ja Ash viittilöi minua saapumaan valvomoon. On ihanaa, kun turvallisuus on kunnossa, mutta olen joutunut kuluvan kuukauden aikana jo ainakin kaksi kertaa sekaantumaan Ashin asioihin, luulisi että hän osaisi itse hoitaa nämä asiat. Ash osoitti minulle mustaa pakettiautoa, joka oli parkkeerattu kartanonni viereen. Ash kelasi videota ja näytti minulle kuinka pieni terrieri tyylin otus juoksi auton viereen räksyttäen, takaovi autosta aukeaa ja koira katoaa. Voi herran jeesus, tämänkö takia luomistyöni keskeytetään. Olisin itsekin varmaan hankkiutunut siitä koirasta eroon.

Aloin juuri epäillä Ashin pätevyyttä näissä hommissa, kun kuulin ihmeellisen kirskuvan äänen ja Ash työnsi minut syrjään ja alkoi ampua kohti pihamaata jonkinlaisella konetuliaseella. Päätin, että läsnäoloni paikan päällä ei ollut enää välttämätöntä ja Ash olisi varmasti hyvin pätevä mies hoitamaan tämänkaltaiset tilanteet. Juoksin takaovelle ja huikkasin Karenille, että hänen palveluksiaan ei enää tänä iltana tarvita. Kiihdytin hieman vauhtiani ja ajattelin kivuta muurin yli. Olin keskellä pihaa, kun joku tuntematon Kaltainen hyppäsi naapurinpuolelta pihalleni. Tämä Kaltainen ponnisti noin 4 metrin korkeuteen ja avasi tulen suoraan minua kohti (Hänellä oli päällään musta nahkatakki ja aurinkolasit, kohtalaisen epätyylikästä mielestäni). Arvioin tilannetta uudestaan ja päätin että Ahin luona olisi varmaankin turvallisin paikka. Juoksin takaisin sisälle biljardihuoneen kautta ja nappasin biljardikepin aseekseni. Juoksin kohti Ashia ja olin juuri huutamassa hänelle uudesta uhkasta, kun joku pirulainen ajoi pakunsa minun teräsvahvistetun oveni läpi. Samaan hengenvetoon kuski hyppäsi ulos ohjaamosta ja räjäytti Ashin polvilumpiot vaalean kesäpukuni lahkeille. Pomppasin lievästi hätääntyneenä ikkunasta ulos ja suuntasin autotalille. Corvetessani oli avain virtalukossa ja painoin kaasua. Samassa autoni ovi revittiin paikoiltaan. Säpsähdin ja menetin Corveten hallinnan ja onnistuin saamaan sen taktisesti kiilattua portin ja suihkulähteen väliin. Unohtaneena naamioitumisen opit pistin juoksuksi ja huidoin uhkaavan näköisesti biljardikepilläni mahdollisia vihulaisia kohden.

Pakenin yön selkään ja nappasin taksin kohti Venture Importia, oli sellainen Deja Vu tunne. Ryntäsin taksista ulos ja juoksin Venturen summerin luokse. Joku paskiainen oli rikkonut sen. Deja vu vain vahvistui. Samassa kuulin auton liukuvan minua kohti. Hetkeäkään epäröimättä säntäsin pää kolmantena jalkana karkuun. Kuulin auton kiihdyttävän takanani ja olin varma että yöni ovat luetut. Samassa kuulin Abbyn äänen ja äkkäsin hänen ajavan minua takaa autollansa. Kehtaakin, säikäytellä tuolla lailla. Maastouduin Abbyn autoon ja pistin X-Large malliset Raybanit päähäni ja yritin pysytellä mahdollisimman matalana. Kerroin Abylle kauhun hetkistäni ja kuinka tuntemattomat Kaltaiset olivat tärvelleet kauniin kotini ja todennäköisesti tappaneet kätyrini. Abby taasen vain höpötti jälleen jostain ihme unistaan ja siitä kuinka hänen peilikuvansa oli yrittänyt tappaa häntä. Just, joo, täällä on eräillä ihan oikeitakin ongelmia.

Hieman saatuani raikasta ilmaa, sain hysteerisestä Abbysta selkoa. Hänen veljensä, jota myös itse yritin tavoittaa, oli jälleen kerran tekemässä jotain äärettömän typerää. Samassa Abby saikin Kenin kiinni autopuhelimellaan ja pääsimme kertomaan hänelle kuinka suuren luokan konspiraatio on käynnistetty ja meidät yritetään nyhtää pois tästä kaupungista. Vaadimme päästä Kenin ja hänen pyssymiesten armeijansa suojiin. Abby saikin osoitteen ja lähti suuntaamaan kohti telakoita. Yritin pysyä mahdollisimman näkymättömissä ja varoittelin Abbya mahdollisista takaa-ajajista.

Saavuimme telakalle ja joku niistä Kenin D-alkuisista Kätyreistä oli ottamassa meitä vastaan. Hyppäsin hänen autoonsa, koska se näytti panssaroidulta ja muutenkin turvallisemmalta. Ajoimme kohti varastoa, kun matkamme pysähtyi konetuliaseiden ääneen. D-alkuinen Kätyri ja Abby hyppäsivät ulos autoista ja lähtivät hiippailemaan kohti varastoa. Itse jäin pitämään pakoautoa käynnissä ja väläytin aina välillä pitkiä, että he eivät kompastuisi hiippaillessaan pimeässä. Noh, jonkin ajan kuluttua ampumisen äänet loppuivat ja päätin lähteä pakun kanssa kohti varastoa. Ken oli ilmeisesti päässyt vastustajistaan eroon, koska varaston maastossa lojui muutama päätön ruumis. Päätin pysyä pakussa ja peruutin sitä kohti varastoa. Ken ja Abby alkoivat totta kai välittömästi riitelemään ja pian Abby olikin jo kaasuttelemassa pois paikalta. Ainoana järjen äänenä tässä yhteenliittymässä soitin Abbyn autopuhelimeen ja muistutin häntä siitä, että jokin epämääräinen taho haluaa tappaa meidät kaikki ja ne voivat aivan hyvin vaania missä tahansa, mutta todennäköisemmin hänen asunollaan. Abby rauhoittui ja mutisi kuinka Ken ei suostu kuuntelemaan häntä. Pyysin Abbya toistamaan minulle, mitä hän oli kuullut unessaan, jos Ken vaikka kuuntelisi minua (hyvin epätodennäköistä). Abby pääsi avaamisvaiheeseen ja suureen pahaan, kun satuin vilkaisemaan sivupeiliin ja näin Kenin vääntämässä rautakangella auki satoja vuosia vanhan näköistä kiviarkkua. Pudotin puhelimen ja huusin Kenille, että lopettaisi moiset typeryydet alkuunsa. No, eihän minua taaskaan kuunneltu. Abby palasi takaisin ja alkoi mitä kuuluisin meuhkaaminen jälleen, mutta pakko myöntää että en itsekkään ollut parhaimmalla päällä. Arkun sisällä (kurkistin sinne taskulampulla) oli ruumis ja todella ruma ruosteinen miekka, josta Ken oli ilmeisen onnessaan... Abby ja minä päädyimme lopputulokseen, että Ken on idiootti ja hänen miekkansa on tyylitön.

Lähdimme kohti Venture Importia suojautumaan mahdollisilta uhkaajiltamme. Päätin olla kiinnittämättä mitään huomiota Kenin laittomaan jälkeläiseen. Se raukkaparka varmaan kuitenkin seivästetään ja Ken ei tule selviämään tästä aivan helpolla. Yksi niistä D-nimisistä Kätyreistä se on, mutta en halua tietää asiasta enempää. Ken voisi kyllä antaa sille jotain imettävää, raukka on ihan verihurman partaalla. Noh, toimiston suojissa jatkoimme lystikästä sanavaihtoamme, kun yksi D-alkuinen painoi summeria ja toinen D-alkuinen ilmoitti monitorihuoneesta siellä olevan myös joku ulkopuolinen. Lyhyestä virsi kaunis. Arkussa oli myös miekan lisäksi miekan omistaja. Tuhansia vuosia vanha Herfleur jotakin, jonka pojan, pojan, pojan, pojan, pojan, pojan, pojan, poika Ken on. Ette edes halua tietää mihin tämä kaikki johti... Mainitsinko sen Deja vu:n jo aikaisemmin?