Sananjalka

• Taistelu gnolleja ja minotauria vastaan on lyhyt ja väkivaltainen. Hirviölauman raju ensihyökkäys pysähtyy kuitenkin seinään nopeasti. Routa ampuu minotauriin nuolia minkä kerkeää, Alexandra parantaa haavoittuneen jättiläisen jaloilleen ja Sinamin taikamiekka lopettaa minotaurin elämän lyhyeen. Viimeiset gnollit juoksevat minkä kintuistaan pääsevät kohti taivaanrantaa, ja heidän annetaan mennä. Vanha puolituisnainen, jonka Alexandra tunnistaa legendaariseksi salamurhaaja Sananjalaksi, on kuitenkin yhä äksynä. Seikkialijat haluavat kunnon selvityksen kylän tilanteesta, ja tätä mennään käymään läpi kylän puolelle. Aamuauringossa pieni Punakorven kylä näyttäytyy vaatimattomassa loistossaan, ja merkit kylässä käydyistä taisteluista ovat näkyviä; nuolia katolla, rikkoutuneita ikkunoita ja ovia sekä hylättyjä asumuksia. Kylän asukkaat ovat kokoontuneet Punakorven suureen saliin, jossa heitä on helpompi puolustaa gnollien hyökkäyksiltä. Sananjalan mukaan gnollit ovatkin ainoa uhka jonka hän tunnistaa; Kuolleidensyöjien gnolliheimo on vainonnut kylää kuukauden verran, ja heidän ainoa puolustuksensa on mäkijättiläinen Doru. Doru on kuitenkin yksin ja väsynyt, ja hän ei tule jaksamaan kauaa tätä menoa. Sankarit kysyvät, tietääkö Sananjalka tai kylän oppinut Gurt Vander mitään Olynder Fellbloomista tai Fellbloomeista ylipäätänsä, ja Gurt osaa kertoa että kylä on itseasiassa Sage Fellbloomin perustama. Oscar tietää Sagen olleen hänen isoisoisoisoisänsä!
• Päivällä päätetään levätä, ja tehdä hieman askareita kylässä. Alexandra, Routa ja Sinami parantavat kylän asukkaita minkä pystyvät, ja myöhemmin Alexandra ja Routa käyvät yhdessä Gurtin kanssa tutkimassa kylän papereita, josko sieltä löytyisi vastaus johonkin heidän kysymyksistään: missä on Olynderin agentti Fiore? Mitä gnollit haluavat täältä? Missä Sagen asumisto kylässä on? Gurtin toimistossa on kuitenkin käynyt joku muu, ja paperit ovat hieman sekaisin. Mitä saadaan tietää on se, että Sage perusti kylän 400 vuotta sitten, ja rakensi ensimmäiseksi Mustan Pukin kievarin. Kievaria mennään tutkimaan, ja baarimikko Dunstanilta kysellään onko täällä ollut mitään...poikkeuksellista. Skeptinen Dunstan kertoo että noh, viinikellari on hieman viileämpi ja jotkut matkalaiset kertovat että ovat kuulleet ulvontaa, mutta Dunstan on pistänyt sen tuulen piikkiin. Seikkailijat päättävät tutkia kellaria, ja toteavat sen hyvin uhkaavaksi paikaksi. Sinami havaitsee ilmiselvän pahuuden auran alueesta, ja Alexandra tuntee yhteyden kuoleman jumaliin, erityisesti Myrkuliin, alueella. Lopulta Oscar ja Routa löytävät mahdollisen salaoven joka on merkitty Fellbloomien suvun symbolilla! Nelikko päättää kuitenkin ottaa yöunet ennen kuin alkavat tutkimaan tätä sen enempää.
• Yöllä sankarit antavat Dorun pitää yhden yön taukoa, ja partioivat vahtivuoroissa ympäri kylää. Aamun jo melkein sarastaessa, kuulee Alexandra vahtivuorollaan ikkunan hajoamisen äänen. Alexandra hälyttää ystävänsä apuun ja juoksee tutkimaan ääntä. Kivi oli heitetty Mustan Pukin ikkunasta lävitse. Ennen kuin muut ehtivät Alexandran luokse, gnollien ansa laukeaa ja aivan suuren salin ovella Sinami, Routa ja Oscar kohtaavat kolme gnollia, Alexandran jäädessä suuren hyenan armoille. Näistä vastustajista ei kuitenkaan ole juuri vastusta, ja loitsut ja aseet kaatavat kunnianhimoiset hyökkääjät maahan. Aamuhämärällä käydään kiivasta keskustelua siitä, mitä pitäisi tehdä: Alexandra ja Oscar uskovat ratkaisun kylän ongelmaan olevan Mustan Pukin kellarissa, kun taas Sinami ja Routa haluavat hoitaa gnolliongelman pois päiväjärjestyksestä. Sananjalka on samaa mieltä jälkimmäisen mielipiteen kanssa, ja Alexandra ja Oscar taipuvat. Nelikko suuntaa kohti Punakorpea, jäljittäen gnolleja läpi eriskummallisen värisen metsän. Tunnin vaelluksen jälkeen leiri löytyy, ja väijytys suunnittellaan. Tämä onnistuu melkein täydellisesti, ja ulkona ollut gnollijohtaja kaatuu ennen kuin muut gnollit ehtivät edes paikalle. Taistelun suunta on kääntyä dramaattisesti, kun Kuolleidensyöjien klaanin päällikkö, hirviömäinen flind Solku, saapuu paikalle. Solkun taikavarsta iskee lujaa ja on kaataa Sinamin, ja seikkailijat tekevät taktisen vetäytymisen, luottaen pitkän kantaman loitsuihin ja nuoliin. Lopulta Solku kaatuu Oscarin kuiskausloitsuun, ja viimeinen Kuolleidensyöjien gnolleista jolkottaa karkuun kohti metsän syvyyksiä.

Leiriä tutkiessa löytyy sekä hieman aarteita että järisyttävä kirje. Kuolleidensyöjät eivät ole selkeästi täällä vain omasta ilostaan, vaan heidät on palkattu tekemään jonkun likaiset työt. Tämä joku kaipaa työrauhaa, ja allekirjoitti nimensä yhdellä kirjaimella.

O.

Solku, Kuolleidensyöjien johtaja.