Okei, eli peli alkaa tilanteesta, jossa kuusihenkinen ryhmä on juuri siirretty kaupungista pahamaineisen kylän laitamille. Katol on jakanut siunaustaan runsaanlaisesti samoin kuin kirkon aarrekammio, joten tehtävän ajan:

• Jokaisen seikkailijan yksi ase on alignattu hyväksi. Voitte vapaasti valita mikä, ja ilmoittaa minulle session alussa.
• Kaikilla muilla paitsi Panhandilla on Boots of Winterland (tarpeeksi isoa kokoa ei vain löytynyt)
• Katolin Riimun johdosta Joshualla ja Panhandilla on pysyvä Protection from Evil.
• Gregorin muistaa salasanan "puudeli". Myös Jaan on tietoinen kyseisen aktivointisanan olemassaolosta, muttei itse sanasta. Kassandra on totally clueless.
• Ainakin periaatteessa Gregorin johtaa ryhmää. Johtamistyylin samoin kuin muiden tottelevaisuuden suhteen on kuitenkin vapaat kädet. (Baylen ei ole paikalla vahtimassa...)
• Tehtävä: Tiedustelkaa, tappakaa, edetkää Portille, sulkekaa jos mahdollista.

Kysykää jos kysyttävää. Suosittelen kaikille tutustumista Alustuksen "lukuihin" "Neljä tuntia myöhemmin" ja "Viimeinen neuvonpito". Ei sillä, että haluaisin pakottaa ihmisiä lukemaan tekstejäni, vaan lähinnä jos ihmettelette, mihin Liandrin ja Thanadar katosivat ja mistä Riimusta oikein horisen.

Shade 2011-09-20 2:37 Ja en oikeasti tehny tätä koko iltaa, aloitin vain aika myöhään :) I like to write @ night

Tapahtumien kulku

Sankarimme löytävät itsensä Drackentrukin lähistöltä, metsän laitamilta. Lyhyen taktisen neuvonpidon jälkeen he lähtevät etenemään muodostelmassa metsän halki kohti kylää. Ilma on vuodenaikaan ja paikkaan nähden poikkeuksellisen lämmin ja yläpuolinen taivas vielä epätavallisemman värinen. Helvetin epäsikiöistä ei kuitenkaan aluksi näy jälkeäkään, ja ympäristö on suorastaan aavemaisen hiljainen, lukuunottamatta Gregorin haarniskan kalinaa.

Ryhmän marssiessa yhä lähemmäs kylää metsän aavemainen hiljaisuus rikkoutuu äkkiä. Jopa kuuroimmille ryhmän jäsenille on selvää, että metsästä lähestyy jotakin todella isoa. Äänen voimistuessa taistelijat vetävät aseensa esille paladiinin ja papin lausuessa rukouksia Katolille. Ja juuri ajoissa, sillä joukon molemmin puolin metsän läpi ryskyy kokoonsa nähden yllättävän nopeasti liikkuvien hirviöiden joukko. Outojen linnunpäisten otuksien silmissä kiiluu voitonriemu niiden saatua sankarit pihteihinsä. Olioiden voitonriemu vaihtuu kuitenkin lähes välittömästi voimattomaksi raivoksi naismaagi Cassandran osoittaessa arvonsa ryhmälle; muutaman lyhyen sanan ääneen lausuminen luo keskelle metsää pitkän jääseinämän, joka pysäyttää olioiden toisen rintaman syöksyn taisteluun. Taktisen etunsa menetettyään olennot paljastuvat seuranneessa taistelussa varsin helpoiksi vastuksiksi, eikä ryhmällä ole suuria vaikeuksia lintuja kynittäessä. Taistelu on ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Kylän laitamille saavuttaessa metsästä hoipertelee ihmisnainen verta vuotaen, joka ryhmän silmien edessä kaatuu tajuttomana maahan. Naisen virvottua Sir Gregorin saa nopeasti kyselemällä selville, että nainen on henkiinjäänyt kyläläinen, jota demonit ovat kiduttaneet aikansa, mutta lopulta - ilmeisesti luultuaan kuolleeksi - jättäneet hänet rauhaan. Palattuaan talolleen etsimään sinne jäänyttä lastaan nainen oli kuullut talon kellarista selviä liikkeen ääniä, mutta ei ollut saanut ponnisteluistaan huolimatta siivottua romahtaneen talon jäänteitä luukun päältä. Tämän jälkeen hän oli paennut metsään piileskelemään, josta tiedustelujoukkio hänet nyt oli yhyttänyt. Koska nainen - Ehlana - on hento ja varsin vaarattoman näköinen, Gregorin ryhmineen tarjoutuu auttamaan naista kellarin luukun kanssa.

Talon raunioille saavuttaessa tarkkakorvaisimmat kuulevat selvästi liikkeen ääniä raunioiden alta. Jaan ja Panhand käyvät tuumasta toimeen, ja saavatkin raivattua luukun päältä lähes kaiken, lukuunottamatta viimeistä kattoparrua, joka on pysynyt romahduksessa varsin eheänä ja on näin ollen tavattoman raskas. Parrua nostettaessa Jaanin ja Panhandin saumaton yhteispeli ei kuitenkaan aivan toimi ja lopulta Gregorin on laitettava hetkeksi kilpensä syrjään jä näytettävä nuoremmilleen, miten onnettumuuspaika raivaaminen tehdään. Kun parru nyt viimein on saatu pois luukulta, tapahtuu kuitenkin jotain yllättävää: liikkeen äänet kellarista ja luukun hakkaaminen alhaalta päin lakkaavat yllättäen. Tämä herättää Gregorinin ja Jaanin epäluulot, ja pyytäen Ehlanaa pysymään kauempana pappi Kajashin luona, kaksikko avaa luukun. Kellarista paljastuu, ei lapsi tai aviomies, vaan epäkuollut bodak-olento, joka ilman suurempia seremonioita hyökkää edessään näkyvän Jaan-paran kimppuun. Samalla hetkellä bodak-olennon hyokkäyksen kanssa Ehlana muuttuu: hänen hennot kätensä kasvavat pituuttä samoin kuin kynnet sormien päässä, alaruumiin muuttuessa kihiseväksi massaksi lonkeroita. Muutamassa hetkessä Kajashin vierellä seisonut nainen on kadonnut ja hänen tilallaan on lähes kaksi ja puolimetrinen naispaholaisen ja mustekalan sekoitus raatelijakourineen.

Kahdesta vihollisesta bodak osoittautuu heikommaksi, eikä Jaanilla kokeneena soturina ole suuria vaikeuksia olennon pitämisessä kellarin puolella. Jo muutama voimallinen isku hilparista muuttaa bodakin tuhkaksi. Paholaisnainen sen sijaan osoittautuu kyvykkääksi vastustajaksi, viillellen ensi töikseen Kajashin avohaavoille ja napaten sitten avuksi tulevan Gregorin lonkeroihinsa. Vasta Panhandin, Gregorin ja ja Jaanin yhteinen hyökkäys pysäyttää epäpyhän olennon rynnistyksen kohti Cassandaa.

Taistelua seuranneen järkytyksen hälvettyä Gregorin lähettää Cassandran tiedustelemaan ilmateitse edessä väijyviä vaaroja. Cassandra tekee nopean tiedustelolennon kylän ylle, edeten aina linnoitukselle saakka, ja palaa sitten takaisin raportoimaan Gregorinille. Cassandra kertoo itse kylän vaikuttavan autiolta, mutta linnoituksen pihalla käydään taistelua, jossa osallisena näyttivät olevan ihmistaistelija sekä pappi ja vastapuolella joukko melkoisen ilkeän näköisiä demoneita. Uutisen kuultuaan ryhmä lähtee välittömästi juoksemaan kohti linnoitusta, Cassandran liitäessä siipineen jo edeltä.

Linnoituksen pihalla Sibehrt ja Ephasto ovat pahasti alakynnessä. Useita pieniä demoneja on jo tapettu, mutta isoimmat ovat vielä jäljellä ja orjiensa kuoltua järjestäytyvät nyt itse hyökkäykseen. Cassandran näkymätön saapuminen paikalle loitsuineen kuitenkin ostaa Ephastolle arvokasta aikaa: keskelle pihaa tyhjästä ilmestyvä jääseinä sekä kahden demonin sotkeutuminen jääsohjoon suo kahdelle selviytyjälle kallisarvoisen tilaisuuden sitoa haavansa. Kauaa taistelutauko ei kuitenkaan kestä, sillä demonit siirtyvät maagisin keinoin silmänräpäyksessä jäävallin toiselle puolelle. Ephasto on kuitenkin saanut näkymättömän auttajan paikalle ilmestymisestä uutta voimaa, minkä saavat huomata myös demonit: hurjasti tanssiva taistelija väistelee häneen kohdistetut iskut ja surmaa muitta mutkitta yhden pahan lähettiläistä. Ärsyttävään ihmiseen lopullisesti kyllästyneenä surmatun vieressä ollut demoni yrittää hukuttaa Ephaston kulmakarvojaan myöten tuleen. Ephasto onnistuu kierähtämään sivuun, Sibehrt ei; pimeät voimat ovat jälleen saaneet uuden uhrin. Muilta tappioilta kuitenkin vältytään, sillä paikalle saapuu ensin Panhand ja sen jälkeen muu ryhmä, jonka seurauksena demonit joutuvat vuorostaan pahasti alakynteen. Lopulliselta häviöltä demoneja ei pelasta enää edes yhden nouseminen ilmaan (vaikka sen onnistuukin aiheuttaakin Cassandralle hieman mielipahaa).

Iloisen jälleennäkemisen ja pikaisen tietojenvaihdon jälkeen ryhmä alkaa pohtia etenemisvaihtoehtojaan. Koska pohtiminen sujuu tunnetusti parhaiten täydellä vatsalla ja koska olosuhteet kylässä ovat vähintäänkin vihamieliset, seikkailijat vetäytyvät pihalta linnoituksen sisätiloihin, jossa Kajash taikoo - kirjaimellisesti - ryhmälle maittavan päivällisen. Jaanin näkemä varjo etupihalle kuitenkin katkaisee aterioinnin melko pian, ja Gregorin johtaa taisteluvalmiin ryhmänsä etupihalle. Varjon alkuperästä ei saada selvyyttä, mutta tiedustelulennon tehnyt Cassandra ehtii juuri paikalle varoittamaan jonkin ison, näkymättömän parven lähestymisestä. Seuraavalla sekunnilla joukkio jo huomaakin olevansa kakodaemonien pienien hampaiden purennan kohteena. Koska pieniä pirulaisia tuntuu olevan lähes luvuttomasti ja koska jotain isompaakin kuuluu olevan lähestymässä, sankarimme pakenevat ainoaa tarjolla olevaa reittiä: portista Helvettiin.

Ojasta allikkoon?

Portin toisella puolella sankarimme pääsevät todistamaan harvinaista näytelmää: helvetillistä sotaa edessään olevalla tasangolla. Sotivat arkkipaholaiset eivät selvästikään ole kuitenkaan täysin kuuroja ja sokeita, sillä lähes välittömästi saapumisensa jälkeen joukkion jokainen jäsen tuntee olevansa ei laisinkaan näkymätön, vaan ainutlaatuisella ja hirvittävällä tavalla näkyvä. Mitkä tahansa tietoisuudet tasangolla ottavatkaan mittaa toisistaan, ne selvästi huomaavat liikenteen Portilla. Jokainen kuulee kahden ääneen päässään ärisevän Mustia Sanoja, nauraen heille, heidän elämälleen ja aikeilleen, tuomiten heidät täydellisen merkityksemättömäksi. Ilmeisesti varmuuden vuoksi toinen lordeista näkee kuitenkin hyväksi lähettää vielä paikalle kaksi hyönteisen kaltaista palvelijaansa. Isokokoiset, hämähäkin kaltaiset olennot hyökkäävät välittömästi.

Paikalle manatut daemonit osoittautuvat juuri niin pahaksi kuin ympäristöstä voisi olettaakin; varsinkin kun osa uljaista taistelijoista on yhä kauhistunut pimeyden lordien äänen kuulemisesta. Katolin siunaamat aseet osoittavat kuitenkin vielä Helvetissäkin toimivuutensa ja lopulta, pitkän taiston jälkeen toinen daemoneista kirskahtaa viimeisen kerran ja kaatuu kuolleena toverinsa viereen.

Tässä vaiheessa porttia sulkemaan tulleet seikkailijat voivat viimein katsella ympärilleen ja päättelevätkin tuota pikaa, että Porttia ylläpitävä voima näyttää tulevan läheisestä tornista, joka onnekkaasti sijaitsee täsmälleen päinvastaisessa suunnassa kuin kuohuva taisto.

Pienen kiipeämisen ja erittäin masentavan vaelluksen halki kituvien olentojen täyttämän tasangon jälkeen sankarit saapuvat tornin luo. Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia tornin piha ei ole täynnä demoneja, vaan kukkivia ruusuja. Lumoutuneina ruusujen viekoittelevasta tuoksusta Ephasto ja Jaan poimivat itselleen ruusut. "Katso, kukka Helvetistä!", Ephasto synkästi virnistäen Jaanille molempien nuuhkaistessa ruusujaan. Samalla hetkellä ruusut heräävät kuitenkin henkiin, yrittäen kietoa vartensa sotuien kaulan ympäri. Ephasto säpsähtää ja tiputtaa ruusun, mutta Jaanin refleksit eivät ole yhtä nopeat, ja ruusu alkaa kuristaa häntä. Seuranneessa kaaoksessa ruusu onnistutaan kuitenkin nujertamaan Jaanin venyttäessä vartta ja Ephaston viiltäessä kirurgin tarkkuudella varren poikki. Tapahtumasarjan jälkeen joukkio on haluton poimimaan enempiä ruusuja.

Tornin oville saavuttaessa huomio kiinnittyy ensimmäiseksi niihin kaiverettuihin merkkeihin, joiden Cassandra tulkitsee tarkoittavan "Kivun Herra". Gregorin kehottaa Panhandia avamaan oven. Puolijätti tottelee ja suoraviivaiseen tapaansa marssii ovelle avaten sen. Takaa paljastuu tornin "eteinen" -vahtikoirineen. Oudosti muotoaan muuttavat lonkeroiset olennot hyökkäävät heti, laukaisten samalla itseensä kytketyillä ketjuilla kaksi kello soimaan särisevin äänin. Muuta ei kuitenkaan ei tapahdu, ja ryhmän taistelijat teurastavat pedot eleettömästi.

Eteisestä aukeavan oven takaa sankarit löytävät ylöspäin nousevat portaat. Koska muita etenemissuunntia ei ole tarjolla ja aikaakaan ei ole liiemmälti tuhlattavaksi, joukkio lähtee kipuamaan portaita. Portaikon varrella olevien oviaukkojen takaa vilahtelee huoneita, joissa makaa mitä mielikuvituksellisimpia olentoja mitä mielikuvituksellisemmissa asennoissa ja laitteissa, mitä ilmeisimmin kidutettuja. Vilkuilu oviaukkoihin loppuu varsin pian.

Ylätasanteella matkan katkaisee jälleen ovi. Oven avaus paljastaa takaa pitkän käytävänomaisen huoneen, joka vaikuttaa groteskilta gallerialta. Molemmin puolin käytävää seisoo olentoja eri aikakausilta ja maailmantasoilta jähmettyneinä taisteluasentoihin, kuin täytettynä. Tarkempi tutkiskelu paljastaa, että kaikki on jo kertaalleen viillelty erittäin siististi palasiksi, mutta jonkinlainen epäpyhä magia pitää palaset vielä kiinni toisissaan. Cassandran antaessa ylen niin äänettömästi kuin kykenee, hahmoja viileän analyyttisesti tarkasteleva Jaan huomaa kuitenkin merkittävän eron: kolme tylppiä aseita käsissään pitelevää hahmoa näyttää kuolleen kasvoillaan raivoa viestivä ilme, kun taas viilteleviä aseita käsissään pitelevien ilmeet viestivät lähinnä kauhua. Pienen hetken havaintoa pohdittuaan Panhand ja Jaan ottavat itselleen tylpät aseet: Jaan raskaan ketjupallon ja Panhand luunuijan.

Kivun Herran voitonmerkkien kammiosta avautuu jälleen uusi ovi. Tämä johtaa pyöreään kammioon, jonka keskellä on ilmeisesti Tornin herraa esittävä patsas. Pahinta odottaen sankarimme yhmittyvät ja lähtevät kiertämään kammion seinustaa pitkin kohti toisella puolella olevaa oviaukkoa, jossa näkyy lupaavasti sykkivä valo. Vaellus kuitenkin keskeytyy demonisen äänen täyttäessä sankarien tajunnan, jonka jälkeen kammion lattia vavahtaa Kivun Herran hypätessä alas piilotasanteeltaan, jolta hän oli sankareita tarkkaillut.

Seuraa pitkä ja vaiherikas taisto, ja lopulta vastoin kaikkia todennäköisyyksiä Tornin täyttää demoninen ulvonta metallisen Kivun Herran luhistuessa. Valoa sykkivästä huoneesta urheat taistelijat löytävät viimein kaipaamansa noidan sielun, jonka he onnistuvat vapauttamaan käyttäen hyväksi Cassandran taivaallisen veren tälle suomaa voimaa. Samalla tosin tuhoutuu osa Tornin huipusta.

Noidan sielukivi mukanaan joukkio palaa kiireesti kohti Porttia. Saapuessaan Portille he havaitsevat aikaa tosiaan olevan niukanlaisesti: keskinäinen voimankoitos tasangolla on päättynyt toisen Pimeyden Lordin häviöön, ja voittajan legioonat ovat jo järjestäytymässä marssia varten. Hetkeäkään empimättä Gregorin johtaa ryhmäänsä kohti Porttia, mutta kun tehtävän loppu jo siintää heidän silmissään, pimenee Helvetin taivas äkkiä ja maa järähtää. Kun kaatuneet sankarit nousevat pystyyn, havaitsevat he Portin lähistölle ilmestyneen mustakaapuisen hahmon, jä ymmärtävät sodan voittajan suoneen heille henkilökohtaisen audienssin. Muodollisiin esittelyihin ei jää kuitenkaan kunnolla aikaa, sillä demoni on ilmeisesti tullut paikalle vain tappakseen heidät kaikki - ehkä orjuuttaakseen heidät sen jälkeen - ja aloittaa työn välittömästi. Ylitsevyöryvä äärimmäisen kylmyyden aalto tappaa Kassandran. Epäselväksi jää, mitä demonilla sitten oli mielessään, sillä äkkiä Portista vyöryy aavesusien lauma, joka hukuttaa demonivaltiattaren hetkeksi alleen. Sankarit eivät jätä susien luomaa hetkellistä harhautusta hyväksikäyttämättä, ja syöksyvät Portista. Myös Kassandra onnistutaan elvyttämään.

Palkkiot

• Ephasto ottaa Tornista poistuessaan kääpiötaistelijalta - tai oikeastaan kääpiötaistelijan jäännöksistä - 2 kpl +2 holy morning staria
• Mietin vähän, että olisko tälläiset omakeksityt achievementit mukanaolleille mahdollisia:
  • Doom of the Damned: Your encounters with the denizens of the Nether Planes have made your attacks and spells against them particularly deadly. +2 to damage rolls with weapons and +1 to checks made to overcome spell resistance, when fighting with Daemons, Devils and Demons. (Joshua, Panhand ja Ephasto)
  • 'Unyielding Will: Your selfless sacrifice and unrelenting spiritual fight for the mortal realm have given you control over your body beyond mortal limits. Diehard (Taeron, jahka nostetaan ylös)

Kirjoitan jälkipelit myöhemmin Shade 2011-09-26 22:04

Jälkipelit

Pelikerta oli tuore kokemus ja kokonaisuutena hyvä+. Se, että viholliset olivat sekalainen joukko vs. yhdeltä helvetintasolta, oli aika merkityksetöntä, koska kukaan sankareista ei Knowledge Planesia hallinnut, tai muutenkaan tiennyt mistään mitään. Osoitettiin siis, että tieto ei ole valtaa, vaan päättäväinen toiminta!

Sessio osoitti, että kaavoja on turha liikaa kumarrella, sillä seikkailu maistui vaihtuneella PJ:llä ja osin uusilla sankareilla mukavasti ja kaanonia kunnioittaen. Omaksi ilokseni myös pääsin vihdoin tutustumaan peikkoihini, eli Ultimate M & C:hen ja kokemukseni niidenkin suhteen on muuttunut pessimistisestä melko tyytyväiseksi. Sacred Shield Paladiini oli mahtava kokemus, ja jotakin muuta kuin perinteinen "Smite thii"! Tiesin että porukkaamme sopisi loistavasti bufferi ja oli hienoa sovittaa paladiini siihen muottiin. Nyt silmäni eksyivät juuri Dervish Dancer bard archtypeen, ja katsotaan josko siitä jotakin tarttuisi Ephastoon... onhan siellä vielä se "transform to elf" -käärökin kassin pohjalla. Laerlorn 2011-09-25 22:50