1. Mitä hahmo teki pelissä (lyhyesti ja selkeästi eriteltynä)
Miana koki velvollisuudekseen osallistua Ylkkärin haastatteluun, kun Teresa painosti ja houkutteli. Aaltio lateli taas kuvaan kymmenen kaunista, mutta Teresa ja Miana pysyivät epäileväisinä yliopistorahoitusuudistuksen ja erityisesti humanististen pikkuaineiden tulevaisuuden suhteen. Kesken haastattelun Cecilia poistui vedoten sairastapaukseen perheessä - Miana alkoi heti tarkkailla huolestuneena puhelintaan. Myöhemmin Alina viestikin äidin olevan sairaalassa. Illemmalla Alina pohti, miten kertoa isälleen, että äidin vei sairaalaan tämän rakastaja. Miana ja Teresa olivat sitä mieltä, ettei Alinan kannata eikä tarvitse kertoa mitään, selvittäkööt itse sotkunsa, Alinan ei kannata valita puolia.
Pettersson kyseli haastattelun jälkeen, josko Miana olisi kiinnostunut haastateltavaksi valmistuttuaan. Miana sanoi heti, että ei erityisesti pidä vähemmistöasemansa korostamisesta. Aaltio kertoi, että viikolla Mianalle soitettaisiin ja kyseltäisiin tätä mukaan humanistisen tiedekunnan uuteen markkinointikampanjaan. Miana oli erittäin skeptinen ja totesi todennäköisesti kieltäytyvänsä sanoen, että markkinoijia ei kiinnosta tutkimus, vaan kivan vähemmistön edustajan saaminen markkinointikuviin kertomaan yliopiston suvaitsevaisuudesta.
Miana suuntasi Teresan kanssa Espresso Edgeen. Emilia kertoi, että oli lähtenyt Makkarasta, koska "sinne tuli joku shamaani". Miana meni välittömästi katsomaan ja löysi sieltä pohjoisesta tulleen Ailun, joka kyseli peikoilta tausta-apua ihmisiä vastaan pohjoisen porontappoepisodin seurauksena. Lähes kaikki tuntuivat hyvin varovaisilta asian suhteen. Miana komppaili Marhaa, joka oli keskustelun lopuksi sitä mieltä, että ehkä yhteisön hyvän vuoksi kannattaisi uhrata pari yksilöä ja mennä suoraan poliisin puheille - Tunturla säilyisi ehkä piilossa. Edgessä Miana kertoi, että kyseessä ei ollut mikään shamaani, vaan maalaispeikko pohjoisesta. "No kun kaikki nousi seisomaan ja oli tosi varuillaan kun se tuli ja sanoi mulle että nyt sun olisi paras lähteä!" puolusteli Emilia. :)
Edgestä oli tarkoitus mennä Hanneksen kanssa kaljalle, mutta Tilda sai kaupunginpalvojakaveriltaan Heidiltä puhelun. Heidi kertoi, että kaupunginpalvojat olivat vanginneet Valan häkkiin ja aikoivat uhrata tämän kaupungille. Miana meni välittömästi aggressiomoodiin - Vala piti saada vapaaksi heti. Miana haki Marhan ja Karran mukaan Makkarasta ja peikot ja ihmiset (Tilda, Alina, Minni, Teresa) hyppäsivät ratikkaan. Ovella ihmiset säätivät Heidin kanssa jotakin suunnitelmia tai muuta höpinää, mutta peikot totesivat, että nyt mennään sisään eikä suunnitella enää mitään. Kun porukka pääsi sisään kellariin, peikot rynnivät ensimmäisinä pelastamaan sekaisin olevaa Valaa. Marha ja Karra avasivat häkkiä, Miana nosti Tildalle huutavan kaupunginpalvojan pikaistuksissaan seinälle ja läpsäisi tätä terävästi poskelle avokämmenellä (ei kuitenkaan kovin kovaa), kun tämä jatkoi Tildalle huutamista eikä hiljentynyt, vaikka Miana oli lähietäisyydellä ja huusi naiselle, mitä nämä kuvittelivat tekevänsä vangitessaan jonkun häkkiin: "Sä et hauku mun ystäviä - tai varsinkaan pistä niitä häkkiin!" Kun tyyppi jatkoi Tildalle huutamista ja rimpuili, Miana pyöräytti naisen lattialle ja istui rauhallisesti - itseään ihan tarkoituksella hilliten - tämän ristiselän päälle. Naisen haukkuessa Tildaa lisää ("susta tulee peikko!", wtf?) Miana painoi tämän pään vielä kevyesti lattiaan. Kun Marha ja Karra saivat Valan ulos häkistä, Miana meni Karran avuksi taluttamaan vaikeroivaa ja hoipertelevaa Valaa ulos. Raikkaassa ulkoilmassa Vala soperteli sekavia ja Karra pyysi Mianaa laulamaan jotakin. Miana rauhoitteli Valaa laulamalla tuutulaulun ja halasi tätä yhä kauhuissaan.
Bussimatkalla kohti Makkaraa ja Makkarassa puhutuista asioista Miana sai koottua jonkinlaisen tarinan Valalta. Vala oli mennyt sadevesiviemäriin tekemään ihan tavallista tervehdystä kaupungille, kun ihmiset olivat yllättäneet tämän ja huumanneet jollakin aineella. Vala oli ollut häkissä keskiviikosta asti. Vasta bussissa Vala selvisi sen verran, että Miana tajusi, että tältä oli viety kulmahampaat. Jos asia olisi huomattu kellarissa, kaupunginpalvojat eivät olisi päässeet noin vähällä - Miana tunsi muiden peikkojen tavoin ääretöntä raivoa. Vapiseva ja sekava Vala piti paikkaa pahana ja vahvana, mutta samalla sanoi onnellisena "nähneensä" jotakin: "ei se ollut pelkästään paha - mä näin!" Miana tulkitsi Valan päässeen yhteyteen kaupungin kanssa. Vasta illemmalla baarissa Miana kuuli kellarin olleen vanha HPY:n puhelinvaihdekeskus. Valaa hakiessa Miana oli huomannut ainoastaan sähköjohdot ja jonkinlaiset kytkimet seinässä, muttei ollut kiinnittänyt niihin sen enempää huomiota. Miana pohti, josko kaupungille uhraaminen tai jonkinlaisen kunnioituksen osoittaminen kannattaisi. Vala totesi, ettei siitä ainakaan haittaa voi olla. Miana ja Marha saivat ylipuhuttua Valan tekemään rikosilmoituksen. Peikot lähtivät poliisiasemalle Minni mukanaan. Miana kertoi totuudenmukaisesti läpsäisseensä ihmisnaista ja istuneensa tämän päällä, muttei vahingoittaneensa. Myös muita osapuolia tullaan puhuttamaan heti alkavalla viikolla. Vala poistui Ennun hakemana kotiin ja suuntasi Nuusaloon, jossa toivoi jonkun "ehkä voivan tehdä jotain mun päälle".
Miana siirtyi Minnin kanssa viimein Marian Helmeen, jossa tuntuivat hengaavan kaikki ja niiden kaverit. Palapeliä näytettiin Numenin voimin Hannekselle, joka totesi siinä olevan jotakin omituista. Kun sitä verrattiin sattumalta palapelipussiin jääneeseen Jokeri 2:sen karttaan, tajuttiin, että karttaan on merkitty uuden jokerin linjaus. Todettiin, että lähdetään Numenin kanssa taas ulkoilemaan ja otetaan Hannes mukaan.
Marian Helmessä oli myös Severiina, jonka kanssa Miana oli aiemmin lähetellyt tekstiviestejä mahdollisesta tapaamispaikasta. Miana kertoi parhaan muistinsa mukaan isoäitinsä uniterveiset ja yritti olla näyttämättä epäluuloaan kuolleista noussutta ihmisnaista kohtaan. "Jaa, no sehän on toki Hannes", totesi Seve Mianan sanoessa Tuonelan väen kiinnostuksesta - Miana totesi itselleen, että olihan se jo arvattukin. Severiina kutsui Mianan talolleen ja pyysi tätä toimimaan välittäjänä tuonpuoleisen kanssa, Seide kuulemma voisi auttaa (hui). Miana sanoi odottavansa viikon, jos isoäiti tulisi jälleen unessa juttelemaan ja kertoisi, mitä tullaan tekemään, ja lupasi ottaa sitten yhteyttä. Miana suhtautuu nakkiin varsin epäluuloisesti, mutta minkäs teet, kaipa mummi Mianaa suojelee.
Miana oli koko loppuillan hyvin järkyttynyt Valan tapauksesta (onhan tämä kuitenkin Mianan läheisiä ystäviä etääntymisestään huolimatta) eikä pystynyt oikein keskittymään Numenin kuvioihin. Kaupunginpalvojistakin puhuttiin ja todettiin, että Minnin eksä Samuli (?) on täysin seonnut haamuineen sun muineen. Alinalle Miana ehdotti, että käytäisiin uhraamassa jotakin omaa kaupungille ja osoittamassa siten sille kunnioitusta. Paikaksi valikoituivat pohdinnan jälkeen yliopiston päärakennuksen portaat, jotka olivat tärkeät sekä numenilaisille itselleen että Helsingin historialle ja nykypäivälle. Tarkoitus oli lähteä hissukseen Numenin porukalla, mutta Tilda lörpötteli toki homman välittömästi muille. Emilia ja Seve yrittivät tarjoutua mukaan, mutta Miana sanoi Sevelle, että eiköhän Numen yhdestä hyväntahtoisesta uhrista selviä ilman sen kummempia suojelijoita. Senaatintorin Snellmanninkadun kulmalta neljä tyttöä lähtivät omaan tahtiinsa omaa uhriaan tekemään. Miana nosti luontoaan metsänväen uhrien tavoin laulamalla ja mitalla runoilemalla ja kävi tasanteella istuessaan kertomassa pienuudestaan kaupungissa, kiinnostuksestaan sen olemukseen ja kunnioituksestaan sen suuruutta ja monimutkaisuutta kohtaan. Miana jätti kaupungille laukussaan vuosia esillä kulkeneen Luonto-Liiton merkin - olihan se osa Mianaa itseään ja tärkeä muisto - ja kahden euron kolikon, jotka hän kätki portaiden tasanteen rakoon. Kaikkinensa uhri ja uhraus tuntui fiksulta vedolta. Tilda lähti omaa tietään takaisin Marian Helmeen, mutta Alina, Minni ja Miana kävivät vielä kiertämässä toisen opiskelijoiden ja kaupungin tärkeän voimapaikan, Havis Amandan. Alina totesi, että ei halua mennä Helmeen toljotettavaksi ja kyselyiden keskelle, joten Miana ja tytöt suuntasivat Makkaraan, olihan Alina ollut edellisiltana Kuusyden ja Tumman kanssa ryyppäämässä ja Minni siellä vakiokalustoa. Sinne kulmapöytään tytöt jäivät pohtimaan iltaa ja seuraavia suunnitelmia.
Suunnitelmat
Ailun piti tulla Mianan ja Havun luo asustamaan. En ole varma, aktualisoituiko tämä, kun en ihan kunnolla muista Senjan selitystä Tildan reaktiosta Ailun vähän kovakouraiseen kovisteluun.
Maanantaina luultavastikin poliisit haluavat kuulla ainakin muita Valan vapautukseen osallistuneita, kenties vielä uudelleen Mianaa. Ainakin Heidin etunimi on kerrottu, sukunimestä en tiedä. Miana antaa Valan olla rauhassa, jos tämä ei halua seuraa, mutta on valmis myös vain olemaan tämän kanssa hiljaa, jos Vala antaa.
Miana odottelee Hely-mummin vierailua unessa. Jos sitä ei kuulu, viikon kuluttua Miana menee Severiinan luo (hyh) kanavoimaan Tuonen väkeä (hyhhyh)... Seide pelottaa myös, Miana kun ei yleensä ole päätynyt tälläisiin henkimaailman juttuihin osallisiksi. Tosin Seide ehkä ymmärtää, koska Miana ei ole itse tässä aloittava osapuoli, vaan Hely-mummi on pistänyt jutun liikkeelle.
Miana päättää myös aloittaa säännöllisen, pienimuotoisen kaupungin huomioimisen tervehtimällä ja/tai uhraamalla. Kolikko, bussilippu tai jokin muu jollakin tavalla merkityksellinen asia väkevään paikkaan, näiden paikkojen vaivihkaiset tervehdykset jokseenkin metsää muistuttavalla tavalla. Mianalla ei ole tarve vaatia kaupungilta mitään, enemmänkin vain osoittaa kunnioitusta.
Numen pohti Emilian luotettavuutta vakavasti ja totesi, että tälle ei haluta kertoa kaikkea eikä ottaa tätä mukaan kaikkialle. Emilia kertoo itsestään aivan liian vähän ja salaa liikaa, että tähän voisi luottaa. Viikolla Numen - eli käytännössä Alina, Minni, Tilda, Miana, ehkä Teresa (Tonysta en nyt tiedä) mahdollisesti Hannes mukanaan - miittaa jossakin ja suuntaa jokerilinjan reitille Haltialaan ihmettelemään. Alinalla/Emillä lienee tästä paremmat suunnitelmat.
Miana jatkaa gradun kirjoittamista entiseen malliin. Teresan tuppautuminen kirjoitustyöhön ärsyttää, mutta toisaalta teoriaosiossa Mianaa ei apu sinänsä haittaa, homma kun on kuolettavan tylsää. Onneksi kenttätutkimuksen teorioihin saa apua Tonylta ja työhuonetovereistakin on kahvitunnilla apua, jos niitä iltapäivisin tapaa.
2. Osallistuminen seuraavaan peliin
Juu.
3. Palaute pelistä
Kauheasti oli vipinää, mutta olipa todella hauskaa - tai siis kamalaa - tai siis hauskaa! :D Ihan kaikissa paikoissa ei onnistuttu olemaan sovittuun aikaan, kun Valan vapauttaminen aktualisoitui n. klo 16.45, mutta saivatpahan Emilia ja Hannes olla kahdestaan (?). Olin vain itse niin väsynyt, että haastatteluun keskittyminen ja sitten valtava adrenaliiniryöppy Valaa vapauttaessa ja tätä tyynnytellessä koomauttivat minut ihan totaalisesti Marian Helmessä, ei oikein jäänyt mieleen, mitä kaikkea sovittiin tai puhuttiin.
4. Fiilistely (kaikkea mahdollista peliin liittyvää)
Olipas hauskaa, kun Miana suuttui! Kesällä tuli peikkous esiin pelko-puolustautumisreaktiossa väen läsnäollessa, nyt ihan puhdas raivo Valan vangitsemisesta kuultaessa. Mianan sivistys sentään pysyi siinä mielessä pinnalla, että vaikka kaupunginpalvojanainen nousikin seinälle, Miana pidättäytyi kuitenkin oikeasti lyömästä tätä ja kun raivo uhkasi nousta liialliseksi, tarkoituksellisesti pyöräytti tämän maahan, istui alas ja keräili itsensä hymyilemään rauhallisena. Vaati melkoista itsehillintää kyllä. Kivasti tämä peikkous on tullut hahmon osaksi nimenomaan tuona fyysisyytenä ja tietoisuutena omista liikkeistä ja olemuksesta. Lisäksi tuossa kohtauksessa sai rauhassa olla niin kärsimätön kuin itse välillä tekisi mielikin olla. :) Onneksi ei tosiaan tajuttu hampaiden puuttumista kellarissa, muuten olisi Mianaltakin sivistys karissut. Aika hienoa tavallaan, miten hirveältä teolta se ajatus oikeasti tuntui.
