CeciliaRaivio

Mofan mökki

Äidin isällä oli vanha hirsistä rakennettu talo Kotkan saaristossa, Suur-Pellingissä. Talo oli rakennettu joskus kai merivoimien käyttöön tai jotain, Cessi ei muista, mutta ovissa luki "Kaptens Mäss" ja muuta. Tuvassa oli kaksi tukevasta puusta rakennettua kerrossänkyä, samaten kahdessa muussa makuuhuoneessa. Kattoparruihin oli maalattu koristekuvioita, samaten kerrossänkyjen päätyihin. Tupaa hallitsi pitkä pöytä, jota reunustivat penkit. Pöytä kulki eteläisen ikkunarivistön suuntaisesti. Syksyn hämärissä saattoi ikkunoista nähdä hirviä vaeltamassa kallioille rantaan, kohti merta ja uusia saaria.

Mökillä oltiin aina kesäisin ja joskus syysviikonloppuina. Cessi meni sinne aina syyslomalla.

Mökillä oli mukavaa. Äiti loikoi kallioiden eteläkärjessä pyyhkeellä, ja jos oli ihan hiljaa, sai tehdä mitä vaan. Kallionkoloihin sataneessa sadevedessä uiskenteli nuijapäitä ja vesiliskoja, joita saattoi pyydystää lasipurkkeihin. Vesiliskoilla oli punapilkulliset vatsat ja haiveniset kidukset, jotka näyttivät oksilta.

Aamulla sai nukkua niin pitkään kuin halutti. Kun heräsi, voi kävellä keittiöön ja tehdä itse siellä leipää ja ottaa ne mukaan arboretumiin, joksi kutsuttiin siirotlohkareen vieressä kasvavaa ruusutarhaa. Siellä oli kivestä tehdyt penkit ja pöytä. Mehiläiset pörräsivät, mutteivät tulleet lähelle.

Mofa omisti koko niemenkärjen. Auringonpaahtamaa kalliota ulottui idästä etelän kautta länteen, ja etelässä näkyi hyvällä ilmalla Tove Janssonin saareen. Jos rannalla makasi kuumalla kalliolla ja katsoi taivasta, saattoi tuntea kallion ulottuvan maailman juuriin asti.

Cessillä oli kallioilla luola.

Jos itärantaa jatkoi melkein Janssonien rantaan asti, melkein kilometrin, oli kallionkolossa pieniä käkkäräisiä saaristomäntyjä jotka kätkivät sisäänsä kapean halkeaman. Siellä haisi kummalle. Myöhemmin Cessi ymmärsi minkkien pitäneen luolaa kotinaan. Kun Alina oli vielä pieni, Cessi sai juoksennella kallioilla vihdoin vapaasti, eikä kukaan pelännyt enää hukkumisen puolesta. Silloin Cessi löysi luolan. Hän viipyi siellä koko päivän ja viimein nukahti, heräten vasta kun oli pimeää. Pimeillä kallioilla Cessi löysi takaisin mökille, eikä kukaan torunut tai edes kysellyt missä Cessi oli ollut. Seuraavana päivänä Cessi meni luolalle uudelleen ja makasi siellä kuunnellen aaltojen kohinaa rantakallioita vasten, hengitystä.

Mofa teki ruokaa ja kalasti. Mofalla oli soutuvene läheisessä poukamassa ja Cessi sai harjoitella soutamista. Airot olivat hassut, niissä ei ollut hankaimia vaan ne liikkuivat vapaasti laidalla olevien tappien välissä. Merivene, Cessi ymmärsi. Joskus mofa sai turskia verkoilla, ja niistä laskettiin veri kallioilla. Niinä päivinä oli hyvää keittoa.

Syksyisin mofa teki sinisimpukoita kalastajan vaimon tapaan. Niitä Cessi oppi rakastamaan nuorena. Syötiin verannalla, myrskylyhtyjen valossa, viileä saaristotuuli seurana. Yöperhosia lensi lepattamaan lyhtyjen ympärillä.

Yläkerrassa asui kalpea nainen, jonka saattoi kuulla kävelevän vintillä halki huoneiston, huoneiden rajoista riippumatta. Hammaspesulla polun vieressä Cessi tuijotti vintin ikkunoihin ja koetti nähdä kalpean naisen, muttei onnistunut. Lepakot lentelivät lähelle taskulampun houkuttamina.

Mökki oli Cessin lapsuuden lempipaikka. Cessillä oli eteisessä omat saappaat ja onki, ja tunkiolta löytyi matoja. Kerran Cessi sai kilon painoisen lahnan poukamasta. Se rimpuili vimmatusti, ja Cessin täytyi taistella kaikin voimin että sai sen rantaan. Madoilla sai kuulemma harvoin lahnoja. Se oli kammottavan ruotoinen ja maistui mudalta, mutta mofa valmisti sen ruuaksi samana päivänä.

Mofa kuoli kun Cessi oli yksitoista. Sinä kesänä Cessi ei mahtunut enää kunnolla luolaansa. Luolassa piti maata niin että sääret ulottuivat männikköön. Mamma peri mökin, eikä sinne enää menty kesäisin ennen kuin mamma oli remontoinut mökin. Kun mökki oli valmis, Cessi oli 14 ja alkoi olla liian aikuinen mökille. Rajatontit oli myyty eikä luolaa ollut enää. Tai oli, mutta se oli liian pieni ja Janssonien puolella. Veranta oli lasitettu. Cessi päätti kasvaa aikuiseksi. Rakkaus mofan kokkauksiin kuitenkin säilyi. Cessi kaipaa aina syksyisin myrskylyhtyjä ja simpukoita, hiljaista hämyä ja vieraiden lintujen laulua, hirvien hahmoja hämärässä, luotsitornin valoja, meren kohinaa taustalla.

Laulaminen

Pienenä Cessi halusi katsoa paljon televisiota. Kaikki kelpasi. Lapsenvahdit ja au pairit ihmettelivät Cessin tapaa istua TV:n edessä tuiman näköisenä, kädet ristissä ja tiukasti kuvaruudun tapahtumia seuraten. Kun Charles ja Diana menivät naimisiin 1981 Cessi vaati saada tietää miksi Dianalla oli perässään niin pitkä liuska (häähuntu). Kukaan ei osannut selittää.

Lempiohjelmiksi muodostuivat kaikki missä laulettiin. Soitinmenot, Veli Puolikuu, Mutapainin ystävät, Hymyhuulet, ÄWPK, Kivikasvot, Kissa vieköön... Cessi lauloi mukana. Au pairit eivät tienneet mitä ajatella, mutta toisaalta Cessi ei laulaessaan tarvinnut mitään, joten he antoivat tytön laulaa. Cessi alkoi pyytää sitäkin, että radio laitettaisiin päälle jotta hän voisi laulaa mukana.

Yövuorojen jälkeen mamma halusi nukkua. Cessi halusi laulaa olohuonessa. Kun au pairit yrittivät saada Cessin tekemään jotain muuta, tämä alkoi huutaa. Niinpä au pairit laittoivat TV:n tai radion hiljaiselle, mutta Cessi lauloi kovaa. Mamma hermostui ja käski Cessiä lopettamaan kamalan vinguntansa. Cessi koetteli mammansa hermoja vielä joinain päivinä kunnes mamma hermostui toden teolla ja uhkasi leikata Cessiltä kielen kirurginveitsellään. Myöhemmin mamma, ehkä katumusta potien, koetti selittää Cessilleen miten tämän ääni oli niin vihlovan korkea että se sattui mammaa otsaan. Cessi ei enää laulanut. Nykyään Cessi laulaa joskus suihkussa matalalta, mutta tuntee kaikenlaisen laulamisen vaikeaksi jos läsnä on muita, kuten kirkossa.

CeciliaRaivio