- Uusi tie johtaa sankarit taas eteenpäin, tällä kertaa kauheaan laboratorioon jossa kolme forlarren-äpärää tekevät epäinhimillisiä eläinkokeita oman aikansa kuluksi. Heidät pakotetaan alas telineiltää valtavan, kolminkertaisen tulimyrskyn avulla, ja vaikka äpärät pistävät vastaan kynsin ja hampain, ei alkemisteista ole mitään viidelle sankarille. Hesekiel kerää kolmen kemistin keittokirjat ja aktiiviset taikajuomat kasaan, ja matka jatkuu uuteen tunneliin. Sieltä löydetään äpärien äiti, häpäisty nymfi jonka leimottava kauneuden kauhea aura sokaisee välittömästi osan sankareista. Grag ja Hesekiel siirtyvät hyökkäykseen, ja vaikka heidätkin sokaistaan, onnistuu Hesekiel pitämään taistelun tasapainoa pystyssä näön palauttavilal juomilla. Lopulta Hesekiel petomuodossaan onnistuu pistämään nymfin kylmäksi.

- Sokeat toverit pysyvät sokeina, joten päätetään yöpyä jotta la Gorda voi aamulla uusien loitsujen avulla parantaa ystävänsä. Yöllä Hesekiel alkaa auttamaan kauan sairaana ollut Lupsu-norsua, ja aamulla Grag ja la Gorda todistavat lopputulosta- mammuttia on operoitu, mutta eläin vaikuttaa terveeltä, ja Hesekiel nielaiseen jotain minkä kaivoi Lupsusta esiin, sairauden lähteen. Sokeat parannetaan, ja matkaa jatketaan syvemmälle luolastoihin. Pitkän matkan jälkeen löytyy vielä huone jota ei olla tutkittu. Täältä löydetään vanha harmaahapsinen nainen, vartija vanhana naisena. Äkäinen mummo tivaa vastauksia nopsaan, ja Pablon charmantin puheen jälkeen hän neuvoo heidät "Akan kohtuun, jota syöpä kalvaa." Hän myöskin neuvoo heitä "laskeutumaan aionikuiluun sen perässä mitä haluatte". Nainen antaa avaimen, katoaa ja uusi ovi ilmestyy heidän eteensä.

- Oven takaa löytyy heti ongelmia, sillä kaksi pakkasjättiläistä käy heidän kimppuunsa aseet heiluen. Grag ottaa pahimmat iskut osakseen, mutta kahdesta jättiläisestä ei ole vastusta sankareille. Piktogrammit seinillä lupailevat kryptisiä, mutta niitä ei aleta sen enempää analysoimaan vaan matka jatkuu eteenpäin. Mustassa, muinaisessa kammiossa heitä odottaa suunnaton kuilu sekä kentauri Vsevolod, joka uhkaa vapauttaa Kostitchien syöveristä uhraamalla vartijan Aionikuilun yllä, ja vaatii sankarien antautumista. Tähän ei aleta, ja Vsevolodin jumalainen liittolainen liittyy taistelunu kentaurin rinnalle. Svathurim, jättiläiskentauri, nelistää (kahdeksastaa?) taisteluun peitsi tanassa, ja on halkaista Pablon iskullaan. Vsevolod heittää synkkiä loitsuja sankarien päälle, ja svathurimin päälle käydään kaikin keinoin. Vsevolod jäädyttää la Gordan paikoilleen vasarallaan, mutta svathurim kaatuu lopulta Gragin glaiven iskuun. Hesekiel käy raivolla uudessa, feraalimmassa petomuodossaan Vsevolodin kimppuun, mutta aliarvioi kentaurin voimat ja kaatuu maahan ilmeisen kuolleena. Akarielin loitsurynnäkkö kuitenkin pistää Vsevolodin lopulta maahan.

- Härvä on taas maassa, ja suru ja epäluulo sekoittuvat turhautumisen edessä. Mustan Aionikuilun pohjalla hohtaa punaisen lohikäärmeen suomu, hopeisella pedestaalilla. Akariel ja la Gorda laskeutuvat noutamaan sitä, kunnes kirous iskee heihin kuin tuhat volttia. Akarielin musta, nuorekas tukka alkaa harmaantua ohimoilta ja la Gordan tyttömäinen nuorekkuus muuttuu keski-iän kypsyydeksi. la Gorda syöksyy paikalta pois lohikäärmeensuomu mukanaan, mutta Akarielille äkillinen vanheneminen oli liikaa ja hän alkaa sekoamaan kuilun pohjalla. Ennen kuin Grag ehtii sankarillisesti tulla pelastamaan hänet, saa Akariel päänsä selville ja lentää pois kuilusta. Akariel on kuitenkin silminnähden sekaisin. Ennen kuin kukaan ehtii tehdä mitään radikaalia, Hesekielin hirviömäinen ruumis muuttaa muotooaan ruumiina takaisin haltian mittoihin, ja hengähtää elämän palatessa takaisin mieheen. Suuri hämmennys kestää hetken, kunnes Hesekiel selittää että hänen kehostaan taisteli kaksi sielua, omansa ja varjoisa entiteetti jonka hän nielaisi. Enemmät selitykset tuntuvat hämmentäviltä, joten on aika poistua.

- Oven takan heitä odottaa Jadrenka, nuoren naisen muodossa, tällä kertaa silmät samanvärisenä kuin la Gordalla. Jadrenka osoittaa kiitollisuuttaan kentauri-ja jättiläisuhan lopettamisesta. Hän antaa toisen avaimista, kultakimpaleen, ja kertoo näiden olevan eräänlainen leivänmurusten tie joka johtaa Baba Yagan luokse. Jadrenka ei tiedä mitä tälle on käynyt, mutta tuntee kuinka tätä venytetään ohueksi, kuinka tämän taikavoimia imetään tästä. Jadrenka kertoo myös olevansa Caigrealin tytär, ja sitä myötä la Gordan siskopuoli. Sisarukset lupaavat nähdä toisensa vielä, ja Jadrenka antaa la Gordalle sormuksen joka johtaa hänet vielä joskus takaisin Artrosaan.

Sankarit poistuvat Akan luolastosta, ja seisovat nyt suunnattoman pöytävuoren huipulla. Aurinko nousee idästä heidän takaansa, valaisten laakson ja Dvezdan erämaan. Grag, kaikesta kokemastaan viisaantuneena, kommentoi tilannetta:

"Mitenkä %¤##!£ me pääsemme alas täältä?"

Jadrenka, la Gordan siskopuoli ja Artrosan vartija.