Jossa kolkataan NIIDEN kätyri

Homma oli aika suoraviivaista siihen asti että päästiin sinne ladoille asti. Tai en mä tiedä voiko niitä ladoiksi kutsua kun olivat sellaisia kuusmetriä korkeita aaltopellistä ja metallipalkeista rakennettuja yhdeltä puolelta aukinaisia katoksia. Mut joitain puimureita ja traktoreita NE kuitenkin niissä säilytti.

"Yllättäen" NE eivät olleet jättäneet niitä latoja vartioimatta, ja heti sen ekan oven takana oli sellainen kyttä tai joku kyylä. Onneksi Simo huomasi sen ja latoi sitä sorkkaraudalla takaraivoon niin että sen kyylän maitolasi lensi Simon parralle ja takille. Se kiroili sitä varmaan koko loppureissun, kun se vanha Adidaksen tuulipuvun takki oli sen lemppari vaate. ja "Just sopivan värinen maastoutumiseen". Eikä se voinut käyttää sitä vanhalta maidolta haisevana.

Sanna sai tilanteen laukeamaan ehdottamalla että jättäisimme kaikki kledjumme sinne latoon, ja pukeutuisimme sieltä löytyneisiin kuteisiin. Se oli ihan timattinen idea, koska ilman niitten kledjujen taskuissa olleita henkilökortteja oisimme päätyneet "Piippuun", niinkuin ne duunarit jotka erehtyi yrittämään paluuta loukkuun ilman meidän anastamia henkilökortteja. Kylmää vieläkin kun ajattelen niitä "Piippuja" siellä loukussa. Onneks ainakin yks duunareista tajusi ottaa jalat alleen ja kadota.

Ehkä siitä tulee lopulta yks meistä. Todennäköisemmin se päätyy kuitenkin jokskuks metsähörhöks tai jotain...

Osa 1 - Osa 3