Toiminnot
Sivusto
Ihana metsänjuhlaelämys! Upeaa kaikki se äänimaisema ja töykkiminen ja möhkiminen ja tarttuminen ja oksilla huiskiminen! Ja myös se, että siellä metsän keskellä oikeasti oli juhlapöytä, ja miten käteen työnnettiin kakkusia, viinirypäleitä, pikareita... Että sellaisen saa kokea omissa nahoissaan eikä vain kuvitella, että ”tosi, tässä on nyt juhlapöytä”, se on fantastista! Kiitos! Jos Milla ei olisi ollut niin pelokkaan kunnioituksen vallassa, olisi pitänyt tunnustella ne otukset läpi.
Virva sanoi, että Haltialan metsänväki oli pääosin aika nuorta. Jälkeenpäin Milla pystyi hyvin tunnistamaan yhtäläisyyden metsänväen ja oman tuliminänsä välillä: samanlainen innokkuus ja ahnaus ja halu kurkotella ja vallata. Aivan erilaista kuin Virvan tyyneys ja toteavuus ja pitkäjänteinen työ tasapainon eteen.
Tämä perspektiivi väen erilaisuudesta on muuttanut aika paljon Millan asennetta väkeen ja omaan tuliminäänsä. Sen halu polttaa ja ahmia kaikki on tökkinyt Millaa ja jos tämä on koko tulen väen halu, niin ei kiitos. Mutta Virva, joka on vanhempaa väkeä tuntuu olevan tietoinen siitä, että tuli on osa kokonaisuutta ja hyvä niin. Hänen tehtävänsä on huolehtia siitä, että tuli saa osansa, mutta ettei se ahmi liikaa ja horjuta tasapainoa. Se tuntuu olevan ihan luonnollista ja oikein ja niinhän kaikkien elementtien pitäisi tehdä. Millan tuliminä on siis kuin koiranpentu, joka innostuu rajattomasti päästessään vapaaksi eikä osaa vielä hallita puruvoimaansa. Tosin pelottavan iso ja vahva koiranpentu.
Millan pitää siis ruveta koirankouluttajaksi, tulilapsensa vanhemmaksi. Ihmisenä hänellä on ymmärrystä, jota väki saavuttaa vanhetessaan ja nyt vaan pitää harjoittaa tulilapsi ottamaan iisisti.
Milla on mietiskellyt, että ehkä kaikella sittenkin on korkeampi tarkoitus. Kristianin herääminen puhutteli Millaa ja muistutti, että asioita on vaikea leimata kokonaan hyviksi tai pahoiksi. Ja entä katkeruus siitä, ettei Panua ole kiinnostanut pätkääkään, että hänellä on puoliväkinen tytär? Panu on mitä ilmeisimmin epätasapainoinen hullu, joten mitä olisi seurannut, jos hän olisi kouluttanut Millaa? Nyt Milla on aika iloinen, että hänellä on tasapainoinen Virva kouluttajana. Ja voiko hän leimata oman olemassaolonsa epäsikiöiseksi virheeksi, kun tätä elämän peliä ei vielä ole pelattu loppuun?
Milla on alkanut koota skvr:stä tulensyntysanoja ja muita tulisäkeitä itselleen. Hän on vertaillut ja yhdistellytmonista versioista itselleen sopivimpia sanoja. Teksti vilisee panua, koska käytännössä se on ollut toinen nimitys tulelle. Se on ollut ristiriitaista, koska jo näiden tulisäkeiden lausuminen tuntuu tulipuolesta tyydyttävältä, mutta ihmispuolessa Panu herättää inhoa. Milla ei voi välttyä liittämästä panuun tunnetta, että se on linkki siihen yhteiseen, omaan johonkin. Esim.
Hiki hirmuinen tulisi Tulisehen turkkihini, Panuisehen paitahani, Että luontoni lujempi, Panu paijoissa parempi, Teräsvöissä tehtosampi!
Lyhyttä, kotoisaa, voimakasta, kohdallaan – ja täynnä panua. Hämmentävää, vaikka järki sanoo, että henkilö ja tulen sana ovat eri asioita.
Olen siis oikeasti käynyt siellä penkomassa. Yritän koota tulen ja muuhun väkeen liittyviä säkeitä: Millahan ei ole samaani, mutta yritän propata sitä, että se on opiskellut Akatemian kansanmusaosastolla ja lauluvarasto on sitä kautta melkoinen. Äänen ja laulun kautta mä voin ja haluan antaa vahvoja kokemuksia kanssapelaajille. Se on niitä mun keinoja luoda hetkiä, joissa kenenkään ei tarvitse sanoa, että ”tosi” vaikuttavaa.
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped