Isä: Robert Hart, JIC:n vanhempi analyytikko, kuollut
Äiti: Amanda Hart, kotiäiti, kuollut
Sisko: Linda Hart, narkkari
Orvoista tulee parhaita agentteja
Vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa 1996. Onnettomuuden epäiltiin liittyvän jotenkin Robertin työhön, mutta tutkimukset eivät koskaan edenneet.
Kolme kuukautta myöhemmin CIA otti Ryaniin yhteyttä. He lupasivat auttaa tämän vanhempien murhan selvittämisessä, jos nuorukainen tulisi työskentelemään heille.
Jatkoi opintojaan Firman vaatimuksesta. Opinnot eivät edenneet parhaalla mahdollisella tavalla. Nuori mies olisi halunnut keskittyä uuteen ammattiinsa ja vanhempiensa kohtalon selvittämiseen.
Obsessoitui vanhempiensa kohtalon selvittämisestä.
Linda: Toisenlainen nuoruus
Siinä missä Ryan patosi surutyönsä keskittymällä ensin opiskeluun ja sen jälkeen työhönsä, Linda ratkaisi asian alkamalla käyttämään huumeita ja viina. Viisi vuotta nuorempi sisko rahoitti harrastuksensa ensin myymällä vanhempiensa tavaroita ja myöhemmin myymällä itseään.
Ryan obsessio heikensi hänen kykyään katsoa siskonsa perään ja toimia tämän huoltajana.
Vajaa vuosi Ryanin ja Lindan vanhempien kuoleman jälkeen Linda huostaanotettiin. Hän karkasi asuntolasta ensimmäisen kerran oltuaan siellä vain viisi kuukautta.
Reuna, lipsauhdus ja pudotus
Hart'tien onnettomuuden tutkinta johti yhä syvemmälle Lontoon seurapiirien pimeämmälle puolelle.
Ryan tutustui samalla varsin erikoisiin ja esoteerisiin henkilöihin.
CIA oli tyytyväinen hänen työskentelyynsä ja antoi hänelle yhä enemmän resursseja ja koulutusta.
Syyskuun 2001 WTC-iskujen jälkeen Yhdysvaltain huomio siirtyi täysin muualle. Määrärahoja vähennettiin, mutta niin vähennettiin valvontaakin.
Ryan puski itsekseen eteenpäin, päätyen yhä syvemmälle valhaiden ja petosten verkkoon.
Jossain vaiheessa hänen Käsittelijänsä, Teresa Hauser sai puhelinsoiton. Nuorukainen oli kaivanut liian syvälle.
Teresa yritti vetää Ryanin pois kentältä, mutta turhaan. Pakkomielteensä valtaama orpo tiputtautui pois valvonnasta ja läheti viimeisten johtolankojensa perään.
Seuraavan kerran Ryan havahtui todellisuuten Bethlem Royal Hospitalin suljetulla osastolla, kolme vuotta myöhemmin.
Lääkäreiden mukaan [sopiva NPC] oli löytänyt hänet kevättalvella 2002 harhailemasta itäisen Lontoon kaduilta ilman mitään papereita tai muistikuvaa siitä, kuka hän oli.
Ryan pääsi ulos sairaalasta vuotta myöhemmin. Painajaisten riivaamana ja kontaktiensa hylkäämänä hän turvautui lääkkeisiin ja alkoholiin päästäkseen pakoon kestämättömäksi muuttunutta todellisuutta.
Pohjan saavuttamiseen meni vain muutama kuukausi. Katoessaan Thames-joen pyörteilevää vettä Lambeth Bridgeltä Ryan päätti lopettaa päämäärättömäksi kitumiseksi muuttuneen elämänsä. Joulukiireissään ohitse kulkevat ihmiset eivät juurikaan kiinnittäneet huomiota risupartaiseen laitapuolenkulkijaan. Epätoivoon vaipunut entinen agentti oli jo päästänyt irti kaiteesta, kun hän kuuli Big Benin kellojen soivan. Syvälle alitajunnan syövereihin syöpynyt muisto syysillasta, neljä vuotta aiemmin pysäytti hänet.
Ja kun katsot kauan pimeyteen, katselee myös pimeys sinuun.
Ryan aloitti pitkän tien pohjalta kohti jotain elämää muistuttavaa tilaa.
Vuotta myöhemmin hän alkoi tehdä töitä varsin epämääräisellä maineella varustetulle yksityisetsivälle.
Etsiessään erilaisia työnantajansa asiakkaiden haluamia kirjoja ja manuskriptejä hän oppi yhä enemmän näkymättömästä maailmasta normaalin maailman takana.
Vuonna 2008 hän tunkeutui väärään kirjastoon. Kaksi vuotta myöhemmin hän oli tappanut kaikki entiset asiakkaansa ja jäljittänyt kaikki heidän merkittävät kontaktinsa.
Talvipäivän seisauksena 2010 Ryan Hart vihittiin Ordo Vellumin toisen asteen jäseneksi.
