Dariuksen suvun nousu

Talingarde saattaa olla rauhallinen ja kukoistava kuningaskunta kampanjan alussa, mutta valtiolla on takana hyvin levoton historia. Vain kahdeksankymmentä vuotta sitten kuningaskunta kärsi vallanperimisen sodasta. Sota käytiin pääosin puolihaltijoista koostuvan Barcan aatelissuvun ja ihmisdynastian Dariuksen suvun välillä. Molemmilla suvuilla oli oikeus kruunuun ja molemmilla oli saaren aatelistossa tukijoita.

Molempien suuret armeijat tapasivat toisensa Tamberlynin alangoilla, vähän pääkaupungista pohjoiseen, tarkoituksenaan saada oman suvun mies valtaistuimelle. Toista armeijaa komensi Kuningas Jaraad Barcan suvusta. Jaraad oli kuuluisa ja suuri puolihaltijasoturi ja saapui taistelukentälle lentävän aarnikotkan, sukunsa symbolin, selässä. Toista armeijaa johti Dariuksen suvun Markadian, nuori ja nousukas temppeliritari, joka ei kumartuisi kaikkien jumalien edessä (erityisesti Asmodeuksen). Tamberlynin taistelu on yhä Talingarden historian kuuluisin konflikti. Dariukset olivat vakavasti alimiehitettyjä, mutta olivat sitäkin enemmän sitoutuneet heidän pyhälle tarkoitukselleen. Suurinosa Barcan armeijasta koostui palkatuista sotureista jotka taistelivat vain kullan vuoksi. Taistelu käytiin kahden suuren kivisen huipun (Tamberlynin Ruhtinaiksikin kutsuttu) jotka nousevat muuten tasaisesta maasta. Pieni puro kulkee huippujen välissä ja siitä pääsee yli vain ikivanhan kivisen sillan yli. Puro ei ole syvä, mutta sen ylittäminen panssareissa olisi silti vaikeaa. Markadian saapui alangolle ensin, vallaten sillan ritareidensa avulla ja asetti jalkaväkeä molempiin selustoihinsa. Barringtonin ja Embrylin kuuluisat jousimiehet asetettiin jalkaväen taakse. Kuningas Jaraad luotti massiiviseen ylivoimaansa ja toivoi nopeaa voittoa. Hän lähetti varsijousimiehensä ampumaan ritareita sillalla. Toive oli että muutama aalto vasamia tappaisi suurimman osan Dariuksen suvun ritareista ja temppeliritareista. Tämän jälkeen muut sotilaat ilman johtajiaan pakenisivat taistelukentältä kun kuningas liikuttaa Barcan armeijan eteenpäin. Varsijousimiehet tulivat kuitenkin liian lähelle ja Dariuksen vasemmalla selustalla olevat jalkaväki teki yllätysrynnäkön heidän kimppuunsa. Rynnäkkö yllätti varsijousimiehet ja he juoksivat karkuun lähes ampumatta laukaustakaan.

Barcan palkkasoturien komentaja suuttui niin pahasti, että komensi ritarinsa rynnäkköön "pelkurimaisesti karkaavan roskajoukon" läpi hyökkäämään kohti kohtuullisen avoinna olevaa Darianin jalkaväkeä päin. Tämä manööveri johti siihen, että pian muodostui kaaottinen rykäelmä paniikissa olevaa jalkaväkeä ja ritareita. Tämän jälkeen Darianin armeijan jousimiehet aloittivat omat yhteislaukauksensa. Nuolet satoivat alas ritareihin ja Barcan sotajoukko koki mittavan menetyksen. Kuningas Jaraad näki millaiseen mylläkkään hänen vasen puolensa oli joutunut ja lähetti toisen pihtimuodostelmansa eteenpäin. He liikkuivat nopeasti puron reunoilla mutta pian huomasivat löytäneensä itsensä hidastuneeksi mudassa. Tämän jälkeen myös he saivat kokea Dariuksen sotajoukkojen nuolet.

Viimeinkin Barcan vasen selusta pääsi palkkasotureiden läpi ja hyökkäsi sillalle. Tamberlynin sillalla taisteltiin rankin ja verisin taistelu, kun Dariuksen ritarit kokivat Barcan armeijan täyden voiman ja onnistuivat silti pitämään asemansa. Barcan armeija oli niin tiiviinä joukkona sillalla, jolloin joukon viimeiset joutuivat Embryllianin jousimiesten armoille. Kuningas Jaraad ei voinut katsoa teurastusta enää pidempää. Hän lennätti hänen eliittijoukkonsa - tusinan ritareita aarnikotkillaan - toiselle puolelle siltaa toivoen saartavansa puolustajat ja täten rikkomaan heidän muodostelman. Ennen suunnitelman toteutumista hän tapasi nuoren lordi Markadianin ja hänen henkilökohtaisen vartioston.

Markadian ritareiden ja aarnikotkaratsastajien välillä käyty taistelu on tämän jälkeen kerrottu useissa lauluissa ja näytelmissä. Taistelun jälkeen tusina kuollutta aarnikotkaa makasi taistelukentällä ja vain Dariuksen Markadian ja Barcan Kuningas Jaraad jäivät taistelemaan. He taistelivat urheasti ja lopussa Markadian löi Jaraadin Tamberlynin puron törmällä ja valloitti itselleen Talingarden valtaistuimen.

Loppujen lopuksi, taistelu oli ollut verilöyly. Barcan suuri armeija oli lyöty ja Dariuksen suku nousi valtaan. Olisi ollut helppoa Dariuksille hakea kostoa vanhalle viholliselleen, mutta Kuningas Markadian Ensimmäinen, lisänimeltään Voitokas, antoi armoa. Hän salli Barcan suvun aatelisten pitää maansa jos he vain vannovat uskollisuutta uudelle kuninkaalle ja kumartaisivat suuren jumalan Mitran edessä. Tarjous hyväksyttiin ja rauha palasi takaisin Talingardeen. Kruununperimisen kriisi oli ohi ja saaren uskonto oli päätetty. Mitra, Loitselias Ruhtinas, nousi Talireanin pantheonin pääksi.

Voittaja valtaistuimella

Kun Markadian I päätyi valtaan oli paljon epätietoutta minkälainen kuningas hänestä tulisi. Vaikka hän oli erinomainen sotilas, hän ei ollut koskaan johtanut maata ja oli syytä epäillä että nuori temppeliritari pystyisi johtamaan hajonnutta maata. Hän laittoi pian epäilykset hautaan. Markadian I, lisänimeltään Voitokas (nykypäivänä Voittaja), oli johtaja joita näkee vain kerran vuosituhannessa. Farholden taistelussa hän sai suuren voiton pohjoisen mörköpeikoista, joiden heimot hajaantuivat sukupolven ajaksi. Hän haastoi merirosvot, jotka olivat tehneet tukikohdan Talingarden läntiselle puolelle ja savusti heidät ulos maasta. Vaikutti siltä, että Voittaja oli voittamaton millä tahansa taistelukentällä.

Hänen maine oli niin pelkoa herättävä, että hänen valtakauden myöhemmillä vuosilla hän vain lähetti kirjeen kapinoivalla sotaherralle lännessä jossa luki "Täytyykö meidän tavata sotakentällä?" Sotaherra antoi periksi ja hänestä tuli lojaali kansalainen. Voittajan valtakauden lopussa lähes koko saari Vartiomuurin eteläpuolella oli tukevasti osa Talingardea. Vain muutamat osat suuresta Caer Bryrin metsästä jäivät villeiksi ja kartoittamamattomaksi.

Voittaja osotti olevansa suuren sotilaan lisäksi olevan suuri rakentaja ja valtiomies. Hän rakennutti pääkaupunki Matharynin pienestä kaupungista suureksi metropoliksi. Hän vahvisti vartiomuuria, rakennuttaen kolme uutta linnaketta. Hän kevensi verotusta tuoden kauppiaat takaisin ennen eristyksissä olevalle saarelle. Hän henkilökohtaisesti vieraili Yutakien Maiden heimojen luona pohjoisessa ja loi rauhan heimopäälliköiden kanssa. Ja vaikka temppeliritari levitti Mitran uskontoa ja kehoitti luopumaan Asmodeuksen palvonnasta, hän silti sieti Nessuksen prinssin temppeleitä niin kauan kun ne olivat tarpeeksi piilossa.

Neljäkymmentäkuusi vuotta Voittaja istui Talingarden valtaistuimella ja toi maahan kultaisen ajan. Tänään hänen patsaan voi löytää lähes mistä tahansa kaupungista tai kylästä koko saarella. Hänellä oli tosin heikkoutensa. Kuten monet muutkin johtajat, hän oli hieno sotilas ja hieno kuningas, mutta kehno isä.

Tutkija ja Hirviö

Voittajan kuoleman jälkeen hänen vanhin poikansa Martius nousi valtaistuimelle Kuningas Markadian Toisena, lisänimeltään Oppineena. Hän oli enemmän tutkija kuin kuningas ja osottautui olevan epäkiinnostunut valtion asioista. Hän teetätti suuren kirjaston Matharyniin ja aloitti vanhan sukulinnan, Adariumin, kunnostamisen. Kun Adariumin ensimmäinen siipi valmistui, hän muutti sinne ja tämän jälkeen Oppinutta nähtiin hyvin harvoin julkisesti.

Toinen poika, Prinssi Hallen, ei ollut yhtä pidättyväinen. Vaikka hänellä ei ollut virallista valtaa, hän usein hallitsi kuninkaan poissaollessa ja valtakunnan ritarit olivat hänelle hyvin lojaaleja. Tämä saattoi olla hyväksyttävä sopimus, sillä prinssi oli Voittajan perillinen ja sotilas. Hänestä olisi voinut tulla käytännön hallitsija kun virallinen kunigas istui palatsissaan ja kirjastossaan. Mutta Prinssi Hallen oli myös hullu.

Prinssi Hallen oli varma että hänen äitinsä (joka kuoli synnytykseen) ei ollut kuningatar vaan Mitran enkeli. Hän uskoi olevansa itse puolijumala ja kykenemätön olemaan väärässä. Ensin Prinssin hulluus oli hienovaraista. Hän usein pukeutui pelkästään valkoiseen ja teetätti itselleen maagiset siivet joiden avulla hän pystyi lentämään pääkaupungin yläpuolella. Mutta ajan kanssa näyt alkoivat. Hän keskusteli näiden niin kutsuttujen enkeleiden kanssa ja he kuiskasivat hänelle että hänen tulisi korvata hänen veljensä ja tulla todelliseksi ja kuolemattomaksi Talingarden mestariksi. Kuningas sai hyvin häiritseviä raportteja prinssin hulluudesta ja hänen suunnitelmistaan mutta kieltäytyi uskomasta niihin. "Minun veljeni vain pelleilee," on kuuluisa lause jota Markadian II vastasi raportteihin.

Viimeinkin "enkeli"prinssi ei voinut odottaa pidempää. Hän lenti Adariumiin ja liekehtivällä miekallaan tappoi veljensä keskellä hänen kirjojaan ja julisti olevansa Markadian Kolmas, lisänimeltään Kuolematon. Hänen veljensä kuusivuotinen valtakausi päättyi. Hetken verran oli mahdollisuus siihen että Markadian III:n kuninkuus voitaisiin vahvistaa. Hänen veljestään ei pidetty paljon ja kielet kertoivat poissaolevan kuninkaan tappamisen olevan siunaus. Ehkäpä uusi kuningas olisi Mitran tahdon pyhä viestintuoja. Mutta vain päivien jälkeen hullut julistukset alkoivat kuulua Adariumista. Kuningas julisti että Mitran pyhin päivä ei olisi kevätpäivän seisauksena vaan hänen oma syntymäpäivänsä. Kuningas käski armeijaa valmistautumaan tunkeutumaan Helvettiin ja käski velhojaan tutkimaan suuren portin avaamista. Hänen suunnitelmansa mukaan portista mentäisiin ensin Mitran hohtavaan valtakuntaan jossa kerättäisiin suuri armeija enkeleitä. Tämän jälkeen hän henkilökohtaisesti johtaisi sotajoukon valtaamaan Yhdeksän Helvettiä ja voittamaan itse Asmodeuksen.

Vihdoinkin kansa sai tarpeeksi tästä hulluudesta. Virallisesti historian mukaan vain viiden kuukauden vallan jälkeen Markadian Kolmas, nykyisin lisänimeltään Hullu, yritti lentää Adariumin korkeimmasta kärjestä ilman taikasiipiään. Todennäköisemmin hänet heitettiin kärjestä alas temppeliritarien toimesta, jotka eivät enää sietäneet hullun jumalanpilkkaa. Mikä sitten onkaan totta, hänen valtakausi päättyi.

Syyttäkää pirua!

Talingarden onneksi, Martiuksella (Markadian II) oli poika, nimeltään Marcus. Voittajan lapsenlapsi ei ollut hullu tai erakko. Hän oli ollut viisas pysytellessään poissa Adariumista ja pääkaupungista Prinssi Hallenin enkelimäisen riehumisen aikana. Marcus oli 29-vuotias komea ritari joka muistutti ulkonäöltään hyvin paljon isoisäänsä Voittajaa. Täten Talingarde säästyi uudelta valtasodalta. Marcus palasi pääkaupunkiin ja kruunattiin Markadian Neljänneksi, lisänimeltään Selootti. Uusi kuningas nopeasti tajusi että hänen tulee vahvistaa valtaansa ja selittää viimeisen kuuden ja puolen vuoden ongelmat. Lyhyesti sanottuna, hän tarvitsi vihollisen jolla yhdistäisi pirstaloituneen Talingarden. Hän löysi yhden - Asmodeuksen temppeleistä.

Kuningas Markadian IV syytti Asmodeuksen kulttia mustan magian avulla kutsutusta paholaisesta joka riivasi edellisen kuningaan, tehden hänestä hullun. Tämä osottautui äärimäisen hienoksi poliittiseksi ratkaisuksi (vaikka olikin täysin fiktiota). Se poisti syylliset Dariuksen aatelissuvusta ja laittoi syyn pienelle, epäsuositulle ja marginaalille kultille. Tämä oli alku Asmodeaanisille Puhdistuksille. Alerionin ritarit ottivat johdon temppeleiden tuhoamiseen. Ylipapit poltettiin roviolla ja lahko ajettiin maan alle. Kaksitoista vuotta Selootti istui valtaistuimellaan ja tässä ajassa teki parhaansa tuhotakseen Asmodeuksen kultin. Hän lähes onnistuikin.

Markadian IV kuoli verraten nuorena, vain 41-vuotiaana mysteeriseen sairauteen. Huhujen mukaan Asmodeuksen Kultti oli asettanut kirouksen kuninkaaseen. Nämä huhut vahvistivat puhdistuksia yhä enemmän.

Uljas uusi kuningas

Markadian IV:tä seurasi Markadian V, hänen poikansa. Hän oli kaksikymmentäkaksi vuotias ottaessaan valtaistuimen (samanikäinen kuin Voittaja), ja on nyt hallinnut maata kuusitoista vuotta pätevänä ja energisenä kuninkaana joka on tehnyt paljon saadakseen huonot muistot jäämään menneisyyteen. Kansa rakastaa häntä ja Markadian V on todistanut yhä uudelleen olevansa Voittajan todellinen jälkeläinen. Hänen valtakautensa alussa hän henkilökohtaisesti johti armeijaa torjumaan Vartiomuurilla tapahtunutta mörköpeikkojen tunkeutumista. Vartiotornin seinillä hän ansaitsi itselleen lisänimen Rohkean.

Markadian V on jatkanut kieltoa Asmodeuksen kulttia kohtaan, mutta ei ole jatkanut puhdistuksien tekemistä isänsä tapaan. Loppujen lopuksi taistelu on pääosin voitettu. Kukaan ei ole kuullut Asmodeuksen kultisteista vuosiin. Sen sijaan, kuningas on kääntänyt katseensa länteen toivoen olevansa kuningas joka tuo koko Talingarden saaren hänen sukunsa hallintaan. Markadian V on epäonnistunut yhdessä velvollisuudessaan. Hän ei ole tuottanut poikaa vielä. Sen sijaan hänellä on yksi lapsi - kaunis ja älykäs nuori prinsessa Bellinda. Hän on kaksikymmentä vuotta vanha ja nyt jo lahjakkuus arkaanisessa taikuudessa. Jos hänen isänsä ei onnistu tuottamaan perillistä, on avoinna seuraavatko Talingarden miehet kuningatarta kuninkaan sijaan. Hänen tarinansa on vielä kirjoittamatta.