Kotiutuminen Käärmeiden Pesään

Työ vapauttaa ja on palkkio jo itsessään

Shin'rakorathin tehtävä jatkui samaan tapaan kirjastonhoitajan muodonmuutoksen jälkeen. Vain Orvalin työvuoro ei muuttunut kuluvien viikkojen aikana. Hän oli onnistunut saamaan varman työtehtävän Vonnarcin huoneessa ja oli näin isku etäisyydellä tiedon hankinnan suhteen. Muutenkin Orvalin työelämä helpottui, hänen ei tarvinnut enää opetella uusia asioita vaan keskittyä tehtäväänsä kirjastolla. Elämä hymyili Orvalille kun uuden kirjastonhoitajan päänmenoksi suunniteltu juoni kiiri hänen korviinsa. Tilaisuus.

Vonnarcin huoneen Toinen Poika, Tiryin Vonnarc oli hyvin tyytyväinen Valieriin, jota hän oli päässyt käyttämään kamaripalvelijanaan. Vihansa keskeltä Valier kuitenkin näki tässä epämiellyttävässä ja kiusallisessa tehtävässä omat etunsa: häntä kunnioitettiin Vonnarcin palvelijoiden ja vartijoiden keskuudessa. Hän oli Tiryinin palvelija, jonka Toinen Poika oli itse valinnut. Myös hänen tehtävänsä paranivat, enää hänen ei tarvinnut seistä ovella vahdissa tai juosta keittiölle vaan hän osallistui Tiryinin päivään hyvin täysvaltaisesti. Milloin hän pääsi seuraamaan Tiryiniä taistelemassa, Tiryinin silminä kaupungilla tai näkemään mihin Toinen Poika muuten käytti aikaansa. Hän oli myös kuulolla kun muut Vonnarcin sisarukset kävivät tapaamassa Tiryiniä, saaden näin mahdollisuuden kuulla perheen sisäisiä asioita.

Devian oppi, ettei ehdotuksien antaminen ole viisasta. Hän päätyi pitkähkölle luolien tarkistusretkelle ehdotettuaan, että tälläinen voisi olla viisasta näin aikoina. Kymmenen pitkän päivän tulos oli kaksi kuollutta Vonnarcin sotilasta, läjä kuolleita luolien asukkaita mutta myös kohtuullinen tuntemus Zirnakaynia ympäröivistä luolista. Tehtävän kannalta tämä ei ollut ehkä hyödyllistä mutta mahdollisen pakenemisen suhteen kyllä. Devianilla oli nyt ensikäden kokemusta siitä, miten vaarallinen paikka Maanalinen saattoi olla.

Solusta Gah'nen oli ainoa, joka ei saanut vakinaistettua omaa tehtäväänsä. Orjaemo Undamesta heitteli häntä työtehtävästä toiseen ilman, että hän saisi mahdollisuutta osoittaa taitojaan juuri missään. Johtuiko tämä Gah'nenin luonteesta, siitä ettei hän ollut löytänyt drowia itsestään, kuten Valier ja Devian, eikä osannut olla yhtävä lipevä puheissaan kuin Orval? Gah'nenilla oli kuitenkin eniten vapauksia, hänet lähetettiin usein kaupungille helpolle viestinvientikeikalle, tehtävä joka oli Huoneelle tärkeä mutta siinä epäonnistuminen ei käytännössä ollut mahdollista. Gah'nenille aukesi mahdollisuus tutkia Zirnakayninia, sen elämää ja nähdä sen julmat kasvot. Maanpäällisen asukkaiden näkeminen Zirnakayninin orjamarkkinoilla oli varmasti yksi merkittävimmistä hetkistä kaupungilla. Shin'Rakorath agenttina hänen olisi pitänyt voida auttaa haltiaserkkuja, ihmisiä ja kääpiöitä jotka markkinoille raahattin mutta tehtävän vuoksi hän ei voinut kuin katsoa vierestä kun heidät myytiin orjina droweille.

"Saisiko olla teetä?"

Orval käytti saamansa tilaisuuden. Nopea juonesta kieliminen kirjastonhoitajalle sai tämän luottamaan soluttautuneeseen shin'rakorathiin niin, että käski tätä tappamaan nämä petolliset kyyt hänen kirjastostaan. Alkoi ajojahti, jonka tarkoitus oli tappaa kolme drowia niin etteivät nämä ehtisi reagoida. Ensimmäinen salaliittolainen kuoli nopeaan tikarin vilahdukseen, kaulavaltimon repeäminen aiheutti sydämen pettämisen. Toinen taas sokaistui haposta, samainen happo myös syövytti uhriparan kurkunpään mössöksi, jonka Orval polkaisi lopullisesti hajalle. Viimeinen uhri tiesi aikansa koittaneen, kun tämä jäi kaatuvan hyllyn alle vangiksi. Yksi pisto tikarilla sydämeen riitti.

Palkkioksi kirjastonhoitaja teki Orvalista oikean kätensä. Orvalilla oli jo suunnitelma kirjastonhoitajan hoitamiseksi pois oman nousunsa edestä, kirjaston lähes täydellinen hallinta oli Orvalin mielestä hyödyllistä tehtävän kannalta. Devianin kerrottua, että kaupungilta oli hyvin pienellä vaivalla löytää huumausaineita, Orval kävi hankkimassa nipun hallusinaatiota aiheuttavia yrttejä. Kun kirjastonhoitaja seuraavan kerran pyysi Orvalilta juotavaa, hän keitti kaikki viisi annosta yhteen teekuppiin. Hyvin nopeasti teen nauttimisen jälkeen alkoi kirjastonhoitajan alamäki. Hallusinaatiot veivät voiton ja Orvalin haettua orjaemo Undamestan paikalle, oli paikka kirjastonhoitajana taattu hänelle.

Undamesta komensi Valierin kiduttamaan entistä kirjastonhoitajaa, jos tämä olisi enää kykenevä mihinkään. Ensimmäinen iltapäivä sujui melkoisen helpoissa merkeissä. Kuitenkin yksi lause huudon takaa kertoi onnesta, joka oli agentteja siunannut tällä kertaa. Lause "petollinen oikea käsi, petollinen oikea käsi" olisi voinut tietää ongelmia Orvalille mutta Valier piti huolen ettei entisen kirjastonhoitajan päähän jäänyt tälläistä ajatusta. Hän onnistui syöttämään kidutettavansa päähän ajatuksen, että tämä oli vakooja ja sai tämän tunnustamaan vakoilunsa Undamestalle. Puolitoista päivää Valier kidutti kirjastonhoitajaa, vaikkei tästä ollut mitään hyötyä heille tai Vonnarceille.

Kuitenkin tunne minkä Valier tästä sai oli koko puolentoista päivän arvoinen.

Saattotehtävä

Aika kului. Orjaemo Undamesta pyysi neljää soluttautujaa erikoisesti yöllä suorittamaan tehtävää Vonnarcin perheelle. Toisella Pojalla oli yllättävä ongelma, rakastaja hyvin alhaisesti drow huoneesta, joka piti nyt saada pois Vonnarcin tiluksilta. Solu otti tehtävän vastaan ja näkymättömyyden turvin saattoi neidon pois Vonnarcin tiluksilta. Kuitenkin matkalla kaupungille, luolan seinällä, saattoväen kimppuun hyökkäsi seitsemän liskoratsastajaa, jotka yrittivät saada heidät hengiltä. Taistelu oli ylhyt, ratsastajilla ei ollut mahdollisuuksia heitä vastaan. Vihollisen paljastuminen Vonnarcin vartijoiksi oli yllättävä ja sai solun miettimään uskaltavatko he palata takaisin Vonnarcin Huoneeseen saattoreissun jälkeen. Loppu matka sujui hyvin ja samoin paluu, orjaemo ei näyttänyt yllättyneeltä heidän palatessaan. Paria päivää myöhemmin viestimies toi solulle palkkion, huumeita ja tikarin, jota koristi ratsuliskon pää. Ilmeisesti drowneito oli kiitollinen heille.

2 kuukautta takana, 1 edessä

Kun kahdeksan viikkoa soluttautumista tuli täyteen, iski solussa ahdistus. Vain hieman yli kuukausi jäljellä rekorporeaalista inkarnaatiota ja he eivät olleet saaneet juuri mitään tietoa tehtäväänsä varten. Solu mietti uusia taktiikoita tiedon keräämiseen ja yhdisteli saamaansa tietoa. Erityisen epäilyttävänä pidettiin Gadakin kautta saatua tietoa siitä, että Vonnarcin patriarkka, Pavorae, eleli omassa ulottuvuudessaan tehden tutkimuksia. Kun vielä Azrinaen suvun naiset olivat jättäneet Zirnakayninin taakseen oli hyvin todennäköistä että nämä suvut yhdessä suunnittelivat Taivaanputoamisen käyttämistä. Tasku-ulottuvuus kuulosti vielä epäilyttävän tutulta. Heitä kiinnosti kovasti päästä tähän tasku-ulottuvuuteen, kohtaamaan matriarkka ja estämään nämä suunnitelmat. Erilaiset vaihtoehdot Solacaksen Tornin valoituksesta kävivät esillä keskustelussa. Devian ehdotti jopa niin radikaalia taktiikka, että he hyökkäisivät sisään ja tappaisivat kaikki jotka löytäisivät. Myös erilaiset Vonnarcin sisarusten välisten skismojen käyttämiset kävivät pöydällä. Kuitenkin solu päätyi siihen, että he koittaisivat päästä Solacaksen turviin rauhassa, löytää tien sisään. Orvalilla oli taas ratkaisu valmiina.

Solacasin Tornin oppilaat käyttivät ahkerasti kirjastoa, kulkien Tornin ja kirjaston väliä päivittäin. Myös Ensimmäinen Poika Erdrinneir käytti kirjastoa usein. Orval järjesti "toiminnan kehittämisiltapäivän", jossa Solacasin velhot saattoivat kertoa haluamistaan muutoksista. Orvalin isännöidessä ja Devianin vahtiessa kirjastoa, velhot kertoivat mitä haluaisivat kirjastoon. Tarjoiltu viini myös vapautti kielenkantoja kertomaan Solacasin salaisuuksia heille (vaikkakin Devian joutui ulos kirjastosta yrittäessään puhua velhoille, selvästi vartiomies ei ollut heidän mieleensä).

Kuitenkin suunnitelma keskeytyi. Kaikki solun jäsenet kutsuttiin yksitellen kirjastoon ja pian kutsujakin näytti itsensä. Erdrinneir Vonnarc oli saapunut paikalle ja lähettänyt oppilaansa takaisin Torniin ja halusi nyt puhua soluttaujien kanssa. Hänellä oli käsky Ensimmäiseltä Tyttäreltä, Zirnakaynin arkkivelholta Alicvannisilta että solu saapuisi auttamaan Tornia eräässä haastavassa tehtävässä. Heidän tuli seurata häntä Alicvannisin eteen heti.

Vonnarcin tiluksilla seisova epäsäännöllinen torni ei ollut koskaan näyttänyt niin uhkaavalta kuin nyt, shin'rakorathien marssiessa Erdrinneirin perässä kohti sen ovea. Ensimmäinen tytär, Alicvannis Vonnarc odotti heitä.