Jättien johtaja, Mokmurian!

Prologi

Sankarit löysivät reitin Jorgenfistiin ja välttämällä suurimmat taistelut ovat hyvissä voimissa suuntaamassa kohti Mokmurianin asuimistoa. Kivijättiläinen nimeltään Conna kertoi heille missä kivijättiläisten johtaja majailee. Nopeasti sankarit etenevät kohti kohti viimeistä kohtaamista vihollisen kanssa.

Kirjasto

Päästettyään kivigolemin päiviltään sankarit jatkavat kohti kylmää huonetta. Huoneessa on tusnoittain jäätyneitä ja kauan sitten kuolleita jättiläisiä ja jättejä haarnoiskoissaan. Yht'äkkiä muutama haarniska käy hyökkäykseen, varsinkin päätön haarniska herättää kummastusta. Alazorin jumaluuden pyhyyden avulla haarniskat voitetaan nopeasti.

Matka jatkuu eteenpäin ja pian sankarit saapuvat käytävään josta pääsee kahta ovea pitkin eri suuntiin. Toisessa ovessa ei ole kuin Thassilonialaista kirjoitusta josta paljastuu,e tt tarvitaan tunnussana ennen kuin ovesta pääsee lävitse. Sankarit kuluttavat yllättävän paljon aikaa sanan keksimiseen kunnes loogisin vaihtoehto "avaudu" tuottaa toivotun tuloksen. Kuitenkaan huone ei paljastu Mokmurianin saliksi vaan suureksi kirjastoksi. Huoneen nurkasta kolistelee metallinen kirjastonhoitaja joka kyselee mitnkä opuksen muukalaiset haluaisivat. Ikävä kyllä sankarit jatkavat eteenpäin ja jättävät huoneen hetkesi rauhaan.

Toisen oven takaa löytyy huone, joka on vain kulkureitti toiseen huoneeseen. Sankarit valmistautuvat kohtaamiseen seuravassa huoneessa mutta huomaavat, etät tässäkin huoneessa on asuttu. Seinissä ja kivissä on suuria ja syviä kynsien jälkiä. Niiden alkuperää ei haluta jäädä selvittämään vaan joukko siirtyy eteenpäin.

Mahtava Mokmurian

Sankarit avaavat oven ja astuvat varovaisesti sisään. Samalla hetkellä sumu ympäröi heidät ja he eivät näe yhtään mitään. He joutuvat loitsujen pommittamaksi etsiessään reittiä ulos sumusta ja Armand on loitsujen suosikkikohde. Camlon kumoaa sumun ja vihollinen tulee näkyviin, Mokmurian om huoneen laidassa paiskomassa loitsujaan. Kraven lähtee rynnäkköön, joutuen vain vahvan telekinesia-loitsun uhriksi ja paiskautuu toiseen päähän huonetta. Alazor kutsuu paikalle tulielementtaalin, joka käy Mokmurianin päälle. Armand päättää jättää lähitaistelun jättiläisen knassa väliin ja lähteekin kohti tämän kirja- ja käärökokoelmaa. Tämä on selvästi virhe liike, sillä Mokmurianin seuraava loitsu muuttaa Armandin violetiksi liskoksi. Toverinsa kohtalosta hämmöstyneenä Kraven vetäisee vihanaamion kasvoilleen ja käy berserkin lailla taistoon kivijättiläisen kanssa. Camlon vapauttaa Armandin muutosloitsusta mutta samalla vihollinen muuttaa painovoiman päinvastaikseksi ja pian Armand ja Camlon roikkuvat katonrajassa hyödyttöminä.

Mokmurian joutuu kuitenkin vetäytymään, Kraven on vaarallinen vihollinen lähitaistelussa. Ulottuvuusovi siirtää Mokmurianin toisaalle ja sankaritkin saavta hengähtää hetken. Armand löytää Shayliss Vinderin tajuttomana pienen oven takaa. Sankarit päättävät siirtyä kirjastoon pohtimaan mikä olisi heidän seuraava siirtonsa, otaaen Shaylissin mukaansa. Kirjastossa he pohtivat mihin Mokmurian siirtyi, mitä tämä seuraavaksi aikoo ja muuta. Epäilyihin saadana pian vahvistus, sillä alakerrokseen kuuluu olevan tulossa iso joukko jättiläisiä. Sankarit päättävät, että Mokmurian on tapettava vaikka oma henki menisi sitä yrittäessä. Kun kivijättiläiset ovat selkeästi liikkuneet lähelle, Camlon siirtää heidät joukon taakse ulottuvuusovella.

Viimeinen Taisto

Camlon ja Alazor käyttävät viimeiset suojausloitsunsa ja lopuksi Camlon muuttaa kaikki näkymättömiksi. Sankarit lähestyvät jättiläisiä ja huomaavat, että Mokmurian on näiden keskellä turvassa. Kraven käy taistoon kiskaisten vihanaamion ylleen ja kaataakin jättiläisiä pois juoksevan Armandin tieltä, joka suuntaa kohti Mokmuriania. camlon ja Alazor loitsivat käytävään salamoita tappaen jättiläisiä. Kuitenkin Mokmurian kestää Armandin hyökkäyksen ja tilanne näyttää pahalta. Kraven on sidottuna lähitaisteluun ja loitsijoiden loitsut alkavat olla lopussa. Joukon mukana tullut Conna saa kuitenkin taistelun kääntymään toisin päin kun hän ja heimonsa käyvät taisteluun Mokmurianin alaisia vastaan. Kaaos on täydellinen. Lopulta Armand upottaa säilänsä Mokmurianin rintakehän läpi ja Variasian vihollinen on kuollut.

Sankarit ehtivät jo hengähtää, kunnes Mokmurianin ruho nouseekin ylös! Pää naksahtaa lähes koko ympyrän kohti sankareita ja Mokmurianin suun kautta puhuu jokin muinainen ääni:

Tekö olette tämän ajan sankarit? Enemminkin vääntelehtiviä matoja minulle, kun herään ja Xin-Shalastin armeijat lyövät teidät maahan. Karzougin nimi herättää taas kunnioitus ja pelkoa. Tajuatteko, että tappamalla Sihedronilla merkityt vain nopeutitte minun paluutani? Typerykset, tämäkö on se mihin te kykenette kymmenessä tuhannessa vuodessa?

Ääni katoaa ja Mokmurian vajoaa maahan. Sankarit saavat paljon mietittävää kotimatkalle.

Epilogi

Sankarit vapauttavat vangit, tutkivat kirjastoa ja valmistautuvat lähtöön kohti kotia. Camlon ei haluaisi jättää kirjastoa, koska vastaavaa thassilonialaisen tiedon aarreaittaa ei ole toista. Kuitenkin muiden halu palata kotiin pakottaa Camloninkin jättämään Jorgenfistin. Armand lueskelee Mokmurianin päiväkirjaa laannuttaakseen uteliaisuutensa liittyen Mokmurianin kuoleman jälkeiseen tapahtumaan. Sankarit tyhjentävät linnoituksen aarteista ja löytävät jokainen jotain käytännöllistä tavaraa itselleen. Kylänväki, vapautetut kääpiöt ja sankarit lähtevät suuntaamaan kohti Hiekkasärkkää jättäen hyvästit Connalle ja tämän heimolle.

Pj:n kommentit

Yksi hienoimmista pelikerroista vaikka oli hieman taistelu painotteinen. Mukavaa sankarointia loppuun asti, mukaan mahtui jo hieman epätoivoa kun Mokmurian toi mukanaan kivijättiläisiä taisteluun. Osa pelaajista oli jo varautunut hahmokuolemiin. Tästä oli hyvä jatkaa eteenpäin tarinaa, varsinkin kun nyt vasta alkaa kunnolla tapahtua. -Blue_Hill

Ihan jees kerta oli siloin joskus joo. :D Mokmurianin kanssa taistelu oli aika eeppistä kyllä, tykkäsin juuri tästä. -Atte