Jossa etsitään vastarintaliikkeen piilopaikkaa loukku kolme-nelosessa

Ei vaadita paljoa mielikuvitusta että tajuaa miksi yhdyskuntia kutsutaan loukuiksi. Tää kolme-nelonen oli sellainen klassinen kasa harmaita betonimöykkyjä, joiden pienistä ikkunoista pelokkaat kansalaiset tuijotteli iltaisin ulos telkkarin pauhatessa takana.

Joskus ennen NIITÄ telkkarissa oli enemmän kanavia, ja sieltä tuli muutakin kuin “Keskushallinnon suosittelemaa viihdettä ja asiaohjelmia”. Nykyisin se oli pelkkää propagandaa. Tässä suhteessa tää kolme-nelonen oli melko poikkeava: telkussa oli peräti kolme kanavaa.

Eikä tää ollut ainoa asia joka oli hassusti. Ruokaa oli vaikka millä mitalla ja sitä sai ilman mitään lippulappuja. Simo oli ihan onnesta soikeana, kun se sai kuulla että täältä saa paistettua taimenta ihan kojusta ilman mitään tikettejä. Se söi varmaan kakstoista annosta tai jotain.

Mua ei mikään määrä ruokaa tai telkun kanavia saa uskomaan että tää kolme nelonen ois ollut jotenkin parempi kuin ne muut mestat. Pelkää silmänlumetta. Samanlainen diktatuuri tää loukku oli kuin ne muutkin. Yläkaupungilla liikkuminen ilman asiaa oli ehdottomasti kielletty ja Keskushallinnon sektori oli käytännössä aidattu linnake yhdyskunnan pohjoispuolella.

Mut onneks yks toinenkin seikka piti kutinsa täälläkin. NE ei vaan osaa tunnistaa meikäläisten graffiteja, ja sen Salaman piilopaikka löytyi alta puolen tunnin kun ruvettiin vähän katteleen ympärillemme.

Osa 3 - Osa 5