Perintö 1963, purku

Santeri Virtanen / Marcus Aura

 Kuulustelupöytäkirja 03.10.1963

 Valtiollisen turvaohjeistuksen mukaisesti oikaistu
 4.10.1963 / O23 / Risto Valtaoja

 Kuulusteltava Marcus Aura oli paikalla 2-3.10.1963 Mikael 
 Bergholmin maalaiskartanolla Sipoossa todistamassa paikalla 
 sattunutta henkirikosta ja muita tapahtumia.

 Kuulusteltava on selkeästi häiriintyneen oloinen ja käyttäytyy 
 arvaamattomasti. Oikeustoimia harkittaessa on huomattava ettei 
 mielentilatutkimusta ole suoritettu ennen kuulustelutilannetta.

 K: Mitä teitte lauantai-iltana kello 11 ja 12 välillä

Häh.. kai me Bellan kanssa jauhettiin jotain skeidaa vallankumouksesta ja taiteesta, en mä siihen puheeseen niinkään keskittynyt. Jotain se tais marttyyriudesta puhua. Ja siitä parvesta tuli jotain puhetta, vittu kun sekin ahdisti siinä paikassa. Mitäköhän helvettiä ne oikein oli ees puuhannut siellä, ulkonakin oli jotain kuvioita.

 V: Seurasimme pokeripeliä ja keskustelimme henkeviä salin 
 puolella Bellan kanssa. Kysykää siltä, eiköhän se todista. Ja 
 Sara, se oli vielä hereillä.

 K: Keitä muita oli vielä hereillä tuolloin?

Ei siellä kukaan oikeasti varmaan nukkunut, sellainen rymäkkä ja painajaiset, että oksat pois. Porvari koisaa huonosti, todellakin. _tuhahdus.

 V: Bella, Sara, Heikki, se Lauri Ekin vaimoke, Jalkanen, ja se 
 joku pokeria pelannut pankkiiri nyt ainakin. Muistan nyt ainakin 
 sen, että Heikki painui koisimaan joskus yheltä, kun sen peli 
 loppui, että tais siinä viel muitakin pelata. Se Heikin veli, 
 Esko kenties? Ja Mikael Bergholm kävi joskus tuolloin vessassa. 
 En mä nyt niin tarkkaan muista, ei me kelloa syynätty jatkuvasti. 
 Oli siinä se mamsellikin hereillä, vei jotain sinne ylös.

 K: Näittekö kenenkään kulkevan samaan aikaan keittiön takaisella 
 seinustalla?

Me käytiin kyl joskus yöllä ulkona, siel oli se hiton alaston mies ikkunassa. Ja Bella käväs vessassa, mut ei kai se nyt ulos asti juossut? Aika kauan se kyllä viipyi, mutta mitäs sitten, siitä safkasta mä ainakin voin pahoin.

 V: Olin sisällä, mitäs luulet? Ei siellä ulkona enää illalla 
 liikkunut kuin Jalkanen joskus samoihin aikoihin kuin me käytiin 
 pikaisella iltakävelyllä talon takana.

 K: Ketkä "Me" ?

Keitäs luulet?

 V: Bella, Heikki, Mä ja Sara. muminaa

Oliko Viola oikeesti jo nukkumassa?

 V: Mut siellä ikkunasta paistoi joku paidaton kaveri, Heikin 
 mukaan se tilanhoitaja ois liikkunut yöllä sisällä, ootteko te 
 sitä kuulustelleet jo? Ja Jalkanen tosiaan tuli syynään meidän 
 puuhia siellä, kysykää siltä. Se autokuski myös avasi meille 
 ovia sinne sivuhuoneeseen, jossa se mies oli aiemmin seisonut.

 K: Selvä. Koska näitte viimeeksi Sara Bergholmin?

Se jäi lukeen jotain hiljaisena, ei kai se pahastunut Bellan takia mistään? Tai niistä kummitusjutuista, mitä me heiteltiin ennen nukkumista. Kylmää jo ajatuskin koko talosta nyt, kun tajuaa edes vähän mitä siellä oikein lymyilee.

 V: Menin itse puoli kahden aikaan viimein petiin, kun ne oli 
 lopettaneet sen pokerinsa. Sara jäi viimeisien joukkoon saliin 
 lukemaan jotain opusta, siihen pianon viereen nojatuoliin. Kai 
 Jalkanen muistaa, että Sara oli vielä silloin hereillä, kun te 
 nyt olitte valveilla vahtimassa, ettekö ollutkin?

 K: Entäpä alhaalta pihalta löytynyt liitupiirustus, tiedättekö 
 mitään siitä?

 V: Ai mitäkö tiedän? Kysyisit siltä XXXXX XXXXX näköiseltä 
 pankkiirilta, se oli kovin kiinnostunut. Tai niiltä saksalaisilta 
 sen "XXXXXXXXXXX XXX" -heiton takia!

 Kuulusteluissa lyhyt tauko, jonka aikana kuulusteltavaa 
 rauhoitellaan. XXXXXXXXXX XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

 V: Niin, minähän puhuin Tarkastajan kanssa siellä kentällä tästä 
 jo, selitin miten ne samat symbolit toistuivat Heikin, Bellan ja 
 mun yöllisessä näyssä sen Madsin kehossa kun se kuristi mua, 
 vaikka ei ne siinä valossa näkyneet.
 Jotain helkkarin pelottavaa siellä talossa kuitenkin tapahtui. 
 Se saksalainen, XXXXXXXXX, puhui jotain XXXXXXXXXXXXXX 
 XX:sta, viitaten siihen tilanhoitajaan kun me mentiin takaisin 
 ylös, kysykää vaikka siltä lääkärinaiselta, Laineelta.

 K: Hyvä on. Palataan sitten sunnuntai-päivän tapahtumiin. 
 Voisitteko kuvata lyhyesti mitä Lisbet Bergholmille tapahtui ja 
 kuka laukaisi hänet tappaneen aseeen?

Joku demoni se on kuitenkin, mä näen vieläkin siitä painajaisia. Ei siitä hirveesti mitään ees muista, jäädyin oikeasti paikalleni kuunteleen kun Bella kirkui ja se otus sähisi jotain. Ja se Cabot, millä hitolla se sitä oikein sohi?

 V: Lisbet vaelsi jostain siihen isoon saliin kun Tarkastaja oli 
 kyselemässä Mikaelin kuolemasta - Kai teillä on muistiinpanot siitä 
 tallessa, en mä oo nukkunut hetkeen hyvin tän jälkeen. Mutta Lisbet 
 tosiaan käveli paljain jaloin paikalle, se oli ihan samanlainen 
 kuin silloin yöllä, puhuen muristen ja kertoi miten Bergholmit 
 olivat pettureita. Samassa kun se oli sen autonkuljettajan viiltänyt 
 auki ja hyökkäs Eskon päälle se nainen, XXXXX XXXXX, ampui 
 sitä jollain oudolla pistoolilla ja se kaatui kuolleena.

Ei hitto mitä touhua se koko aamu oli, en mä ollut niin selkeessä tilassa että mitään muistais kunnolla. Ja missä mä ton Cabotin olin tavannut, se meinas kai surmata mutkin sillä sen pistoolilla kun mä olin hakemassa inspistä ulkona...

 K: Eiköhän tämä ollut tässä, vai oliko jotain muuta?

No totta helvetissä olisi, mutta ette te mua uskoiskaan, vaikka kuinka selittäisin miltä siinä hiton huvilassa tuntui koko illan. Jotain siinä toisessa kerroksessakin oli vaan niin vialla... Ja se Lisbet, ne painajaiset ei kyl lopu varmaan ikinä.

_{hyvin hiljaa, epävarmana:}

 V: Ehkä tää oli tässä, kyselkää jos nyt 
 tulee jotain.