Taivas on kalman vihreä, ja myrskypilvet raivoavat hiljaisen kylän yllä. Ainoat asukkaat kylässä ovat kuolleita, muinaisiin panssareihin pukeutuneita kalmoja. Ei, ei sittenkään ainoat. Luurankosoturin jalkojen välistä maata pitkin liukuu sini-ihoinen tiefling punaisessa nahkahaarniskassa, joka sulavalla lyönnillä katkaisee epäkuolleen soturin kaulan katki miekallaan. Tämän takana seisoo punapartainen kääpiö sinisissä kaavuissa ja velhonhatussa, joka tuhoaa usean luurankosoturin loitsullaan. Tiefling kääntyy katsomaan kääpiötä.

“Uskotko nyt että hän on mennyt liian pitkälle, Waldemar!” Kääpiö näyttää väsyneeltä ja surulliselta.

“En ymmärrä tätä, Suruton! Ivar oli älykäs ja viisas mies, ei hän pystyisi tällaiseen hirmutekoon! Luotin hänen neuvoihinsa kauan, enkä aio hylätä häntä vielä.”

Luurankosoturi kohottaa jousensa, mutta samalla hetkellä sen pää räjähtää keihään läpäistessä sen. Valkoinen hevonen hirnuu, ja Kataphranes laukkaa paikalle.

“Ei, Waldemar. Ystävämme ei ole enään täällä. Hän on imenyt viimeiset jättiläisten riimukivistä tyhjäksi taikuudesta, ja tämä on lopputulos. Tuo olento, tuo Noitamestari, ei ole enään Ivar Kemmler. Ja hänet on tuhottava.” Kaikki kolme katsovat kohti kylän keskustaa, jossa vihreän taikuuden energian keskellä seisoo vanha liuhupartainen mies, pukeutuneena harmaisiin kaapuihin, pitäen käppyräistä sauvaa kädessään. Noitamestarin silmät hohtavat vihreinä ja tämän pergamentin ohut iho sykkii taikuuden energian kulkiessa ihon alla. Kolkko nauru päättää Sinamin unen.

• Matka kohti Mirabaria on kestänyt joitain päiviä, kunnes pieni metallinen lintu laskeutuu Dammerungin kannelle. Linnulla on viesti: "Minä tiedän missä Olynder Fellbloom on ja mitä hän aikoo tehdä. Jos haluatte tämän tiedon, niin tulkaa Kolvikuja 37:ään Mirabarissa. Koputtakaa ovelle viidesti." Viestin lähettäjä ei tule selväksi viestistä, ja pian alkaa keskustelu siitä, mitä tehdään seuraavaksi. Sinamia ajatus Mirabariin paluusta ei houkuta, ja hän kertoo ystävilleen miksi: vuosia sitten hän joutui skandaalin keskelle ja murhasyytösten kohteeksi, ja Sinami ei itsekkään osaa sanoa varmasti oliko hän syyllinen vai ei. Sinami on virallisesti karkoitettu Mirabarista, ja paluu voisi tietää lisää ongelmia kaikille. Tilaisuus on kuitenkin liian houkutteleva ja yhdessä päädytään ratkaisuun. Sinamia ei olla nähty vuosiin Mirabarissa, ja hän ei muistuta juuri lainkaan itseään enään. Kaupungin ihmisvartijat eivät olleet edes suurilta osin elossa silloin kun rikos tapahtui. Riski päätetään ottaa. Sinami jakaa myös tarinansa Bardinille, joka ei juuri ole hyvissä väleissä perheensä kanssa myöskään ja luottaa Sinamiin.
• Mirabar, pohjoisen kultakaivos, on suuri kaupunki Mirar-joen rannoilla. Ilmalaiva laskeutuu kaupungin satamaan, ja sankarit lähtevät kaupungille. Myytyään hieman Peilihuipulta löydettyjä aarteita ja ylimääräisiä aseitaan, suuntaavat he Kolvikuja 37:n suuntaan. Täältä löytyy pieni yksiö, jossa ei kuitenkaan ole ketään paikalla. Tutkimalla asuntoa he saavat tietää, että täällä on ollut jonkinlainen kamppailu. He löytävät myös pienen kirjeen- kirjeen, joka on ansoitettu loitsulla! Tulipallo räjähtää pienessä asunnossa, ja savun laskeuduttua päättävät he poistua asunnosta ennen kuin kaupungin kaarti tulee kyselemään mitä tapahtui ja Sinamin yritys pitää matalaa profiilia epäonnistuisi. On selvää, että viestin lähettäjä on kaapattu, mutta kuka, milloin ja minne hän on päätynyt? Kyselemällä ympäristön asukkailta ja kaartilta, he saavat rakennettua jonkinlaisen kuvan tapahtumista: joukko mustiin pukeutuneita hahmoja saapui talolle, ja poistuivat pian, suunnaten maan alaisiin kaupunginosiin - sinne, missä kaupungin kääpiöt asuvat...
• Kääpiöiden asumistossa saadaan lisää tietoa - joukko mustiin pukeutuneita koipeliineja oli matkalla kohti hylättyä kaivoskuilua, ja heidän kanssaan oli tuntematon kääpiö. Kaivoskuilu on todellakin hylätty, valmiina romahduttamista varten, mutta joitain vanhoja laskeutumisköysiä on vielä jäljellä. Kuiluun päätetään laskeutua. Loputtoman pimeyden täyttämä kuilu on ahdistava paikka, eikä matka alas ole vailla vaaroja: kesken matkan heidän kimppuunsa käy rauskumainen hirviö Vaanija, joka kuitenkin ajetaan pois. Pohjalle päästyä tulee lisää ikäviä yllätyksiä, kun he laukaisevat ansan joka lennättää kivisilppua ja tulta heidän päälleen. Tästä viisastuneina, Routa alkaa käydä läpi kaivostunneleita tarkasti uusien ansojen varalta. Kolme kaivostunnelia alkaa kuilun pohjalta, ja jokainen päätetään käydä läpi. Ensimmäinen ei johda juuri mihinkään, paitsi nopeaan kampppailuun kolmen kivipeikon kanssa - onneksi tulta löytyy jolla peikot saadaan maahan. Toinen näyttää jo lupaavammalta, mutta sekin paljastuu vain ansaksi, tällä kertaa huoneessa oleva kuvottava Naruttaja on pistää heidät poskeensa.
• Kolmas tunneli on myös ansoitettu, tällä kertaa Sinamin kansan rakentamalla helvetinkoneella nimeltä Mehustaja. Mehustajalta kuitenkin vältytään hyppäämällä sivutunneliin. Täältä löytyy pieni maanalainen lampi, jonka rannalla on pieni, outo olento tanssimassa yksinäistä tanssia. Olento tunnistetaan kuo-toaksi, kalaihmiseksi jotka ovat tunnetusti hieman nyrjähtäneitä. Lopulta he löytävät sen mitä etsivät: mustiin pukeutuneita humanoideja, kääpiö messuamassa ja heidän tuntematon avustajansa - Fiore! Kääpiö, joka nimeää itsensä Ordun Sotavuoreksi, palvoo Bhaalia, murhan herraa, ja kutsuu Sinamia "häneksi, jonka puolesta murha tehtiin." Kauaa tämän paskanjauhantaa ei kuunnella pian tappelu on tulilla. Taistelu on vaikeampi kuin mitä aluksi ajateltiin- Bhaalin kultistit muuttuvat näkymättömiksi ja lyövät kovaa, ja Sotavuori on todella voimakas vastustaja joka kaataa vuoron perään sankarin toisensa jälkeen maahan kunnes vain Routa on jäljellä. Roudan nopeus on kuitenkin hänen etunsa, sekä Sotavuoren outo haluttomuus tappaa häntä "käskyjen mukaan" ja hyvin käytetyt taikajuomat auttavat osaa sankareista nousemaan jaloilleen. Apua tulee myös Fiorelta, joka ottaa Sotavuoren varsijousen ja alkaa ampumaan vangitsijoitaan. Lopulta Sotavuori kaatuu maahan, ja pahasti piestyt sankarit vetävät henkeä ja parantavat haavojaan. Fiore ei kuitenkaan odota: hän kertoo, että epäonnistuttuaan Punakorvessa hän on pysynyt Olynderin katseen ulottumattomissa mutta silti lähellä häntä lähellä. Fiore tietää, että Olynder aikoo suorittaa noitamestarin kirouksen Ikikesässä- ja hän on pian valmis!