11. pelissä Lauri tapasi Sepin, joka oli juuri palannut Helsinkiin. Käytiin Vallilassa, matkattiin keskustaan tapaamaan yhteisiä tuttuja.

Illan aikana Lauri pysytteli tapahtumista hivenen sivussa, mutta näki kyllä paljon. Nuoret opiskelijat kasasivat palapelin, jossa näkyi tie jota ei vielä ainakaan täällä ole -- tai sitten se on kasvanut jo umpeen.

Saga tuli jättämään jäähyväiset, ja se sujui ihan hyvin, vaikkakin haikeissa merkeissä.

Kata pänni Lauria oikein tosissaan, ja Lauri kiivastuneena viskasi taulun sisältävän tallelokeron avaimen Katalle. Tehkööt mitä tykkää.

Hannes näyttäytyi myös paikalla, mutta miehen muistinmenetys ei tee mysteeristä kiinnostavaa, ainoastaan umpikujan. Seven mukaan jonkun sielu pitäisi palauttaa Manalaan. Paljon spekulatiivista keskustelua siitä kuka sinne pistetään -- Lauri sanoi, että teorian tasolla hänkin sinne Manalaan voisi Hanneksen sijasta mennä, jos vain tietäisi maailman siitä parantuvan. Mutta kun ei tiedä, joten ei mene. "Sori, Hannes, mutta itse taidat sinne palata."

Lauri sanoi Katalle ja Sepille, että hän on täällä koko ajan, ja hollilla jos tarvitaan, mutta yliluonnollisiin sotkuihin hän pitää vähän etäisyyttä. Ja että ystäväpiiri taitaa olla hiljalleen kuolemassa, mistä Saga oli samaa mieltä mutta Sepi ja Kata eri mieltä. Ottaen huomioon Katan kylmän vittumaisen suhtautumisen Lauriin, Lauri ei ollut Katan kannasta ihan vakuuttunut.