Vampir: Miami - Ryan ja Jim, Auringonlaskun Katsastajat

Pekka Hänninen

Ryan siis päätti lähteä etukäteen tien päälle tarkistamaan reittiä. Hän otti yhden matkaa varten tarkoitetuista Range Rovereista ja Jimin kuskiksi, pakkasi tavaransa ja lähti matkaan vuorokautta ennen muita.

Ensimmäinen yö ajamista pohjoiseen sujui hyvin. He ohittivat Floridan läpi kulkevaa Indian River Roadia pitkin ajaen West Palm Beachin, Cape Canaveralin ja Daytona Beachin, saapuen muutamaa tuntia ennen auringonnousua ensimmäiselle etapille; Jacksonvillestä etelään olevalle motellille.

Tässä kohtaa kaikki alkoi mennä pieleen.

Ryan oli hädin tuskin ehtinyt valovuoraamaan motellihuoneensa vessan, kun ovelta kuului laukaus, ja maahan kaatuvan ruhon ääni. Seuraavaksi vessan ovi kiskaistiin auki, ja valtava nahkaan ja niitteihin pukeutunut kalju kaltainen rysähti sisään, taklaten Ryanin nurin. Ryan taisteli vastaan, mutta tuntematon kaltainen oli voimakkaampi, eikä ollut yksin. Kun Ryan tuli tolkkuihinsa, hänet oli sidottu motellihuoneen patteria vasten. Huoneessa oli hänen lisäkseen kaksi tuntematonta kaltaista, joista toinen oli edellä mainittu isokokoinen biker, ja toinen hintelämpi kauhtuneisiin farkkuihin, nahkatakkiin ja chapseihin pukeutunut mies. He keskustelivat hiljaisella äänellä, mutta Ryan erotti joukosta sanoja "..on yksi niistä.", "Missä loput ovat..?" Ryan näki Jimin elottoman oloisen ruumiin makaamassa eteisen naulakon alla. Pian miehet saivat keskustelunsa päätöksen, ja lähestyivät Ryania. Isompi, jonka nimi ilmeisesti oli Burt, kiskaisi Ryanilta kultaisen ketjun kaulasta ja pudotti sen taskuunsa. Sitten hän upotti massiivisen nyrkkinsä Ryanin vatsaan, ja jatkoi iskuilla ohimoon ja kaulaan. Kun hän lopetti, toinen mies puhutteli Ryania, kysyen missä legaatti ja Maddeni olivat. Ryan sylki verta vasten miehen kasvoja ja puri hammasta, josta seurasi taas uusi iskusarja. Sivusilmällään iskujen lomasta Ryan näki Jimin havahtuvan, ja lähtevän raahautumaan kohti ulko-ovea. Mitä ilmeisimmin luotiliivi oli pelastanut hänet, mutta osuma lähietäisyydeltä rintaan oli kuitenkin ollut tarpeeksi voimallinen lyömään hänet tajuttomaksi. Iskut lakkasivat, ja hintelä mies puhui taas: "Kuuntele, pikku paska. Tämän voi tehdä helposti tai vaikeasti, ja rehellisesti sanoen, luulen, että Burt tässä haluaisi mielummin käyttää vaikeaa tapaa. Minä olen kuitenkin järkimies. Joten puhu nopeasti, niin kuolet nopeasti."

Samassa ulko-ovelta kuului kolahdus. Jim oli onnistunut pääsemään ulos huoneesta. Burt päästi sapekkaan kirousten tulvan, ja säntäsi Jimin perään, jättäen Ryanin hintelän miehen seuraan. Mies kysyi Ryanilta polttaako hän, ja otti odottamatta vastausta esiin tupakka-askin, veti sulavalla liikkeellä ulos yhden tupakan, ja sytytti sen zippollaan.Sitten hän puhui taas: "Kuules, tiedän mitä ajattelet. Ystäväsi ovat matkalla ja he pelastavat sinut. On vain ajan kysymys ennen kuin he ovat täällä. Voin kuitenkin vakuuttaa, he eivät sinua ehdi pelastaamaan." Samalla hän vei tupakan palavan tulipään kohti Ryanin kasvoja ja silmiä.Ryan tunsi primitiivisen pelon nousevan katkeran sapen kaltaisena kurkussaan. Mies vei tupakan yhä lähemmäksi Ryanin kasvoja, kunnes hehkuva tulipää lopulta koski Ryanin sierainta. Ryan tunsi palavan lihan katkun yli hirvittävää kipua ja silmitöntä kauhua. Mies jatkoi, kunnes Ryanin mieli pakeni jonnekin hänen pääkoppansa etäiseen sopukkaan, antaen tilaa jollekin vanhalle, ja eläimelliselle.

Kun Ryan palasi hallintaan, hän oli yhä sidottuna patteriin. Burt oli palannut sisään, ja näytti melkoisen vittuuntuneelta. Toinen mies huusi hänelle jotakin. Ryan tunsi, että auringonnousu ei voinut olla kaukana. Pian miehet sulkeutuivat motellihuoneen vessaan, jättäen Ryanin verhottoman ikkunan ääreen.

Hetkeä ennen auringon ensi säteiden osumista Ryaniin, Jim astui huoneeseen ja heitti paksun pressun Ryanin puolihorteisen ruumiin päälle, ja alkoi raahata Ryania kohti ulko-ovea. Ryan vaipui uneen.

Kun Ryan heräsi, hän oli auton takakontissa. Ryan jyskytti takaluukun kantta voimallisesti, kunnes tunsi auton alkavan pysähtyä. Takakontti aukesi, ja väsyneen ja murjotun näköinen Jim auttoi Ryanin ulos autosta. Jim kertoi, että hän oli paennut metsikköön motellin takana, onnistuen eksyttämään isokokoisen bikerin. Sitten, tietäen hyvin kaltaisten väsymyksen auringonnousun lähestyessä, hän oli palannut noutamaan Ryania. Ilmeisesti bikerit olivat vieneet virranjakajan kannen Ryanin ja Jimin omasta autosta ennen kuin olivat tunkeutuneet motellihuoneeseen, joten Jim oli joutunut varastamaan motellin pihaan parkkeeratun Fordin. Nyt he olivat yli 500 mailin päässä bikereista ja motellista, mutta sinne olivat jääneet myös suuri osa Ryanin varusteista, kuten puhelin, ase, rahat, sekä matkasuunnitelmat, joissa oli Maddeneiden auton puhelinnumero. Ryan teki päätöksen jatkaa kohti Bainbridgeä, toivoen kohtaavansa Maddenit jossain matkan varrella. Jos he nyt ylipäätään selviäisivät hengissä heitä odottavasta ansasta. Ansasta, josta hän olisi voinut varoittaa, jollei päivä olisi estänyt häntä, ja Jim olisi viennyt häntä 500 mailin päähän.

Ensimmäinen asia mitä tämän jälkeen tarvittiin oli ruokaa. Jim oli väsynyt ja heikkona, Ryan taas tilassa, jossa olisi vain ajan kysymys, ennenkuin hänen janonsa ajaisi hänet hyvin harkitsemattomiin tekoihin. Kaksikko oli pysähtynyt pienen huoltoaseman pihalle tien varteen. Ryan nappasi autolleen matkalla olleen rekkakuskin, kolkaten tämän ja vieden sitten rekan takatilaan. Mies jäi sinne makaamaan, hengissä ja viskiä roiskittuna pitkin rinnuksia, rahat ja takki kadoneena.

Muutama puhelinsoitto ja Ryanin kortit oli kuoletettu. Pientä tutkimista ja varusteet oli tarkistettu. Tilanne ei ollut hyvä. Rahaa oli kohtuullisesti, mutta aseina oli ainoastaan Jimin 9mm pistooli ja Ryanille pienempi, nilkassa vara-aseena ollut hernepyssy.

Vaihtoehdot olivat melko vähissä, koska kaikki paperit, mukaanlukien puhelinnnumerot, olivat kadonneet. Tarvittiin apua tai vähintäänkin varusteita. Jim tiesi Atlantasta vanhan armeijakaverinsa, joka piti nykyisin autokorjaamoa, joten kaksikko päätti suunnata sinne. Raymond oli jo ikääntyneempi armeijakundi, joka otti "nuoren kulin" vastaan viskipaukkujen kera. Veteraani oli nähnyt jo parhaat päivänsä ja selkeästi viina oli maistunut sotatraumojen paranteluun. Häneltä kaksikko sai kuitenkin uuden auton varastun tilalle ja kaksi käytettyä, mutta toimivaa pumppuhaulikkoa patruurnarasian kera.

Päivä vietettiin Atlantassa, autotallissa. Ray oli vähän kummissaan järjestelyistä, mutta pullollinen viskiä vanhan kaverin kanssa teki tehtävänsä ja pian ukko nukkui raskasta juopon unta. Illan tullen Jim pakkasi kamat, ostaen mukaan vielä sorkkaraudan ja voimapihdin, varmuuden vuoksi. Ryan oli sillä välin käynyt Atlantan laitakaupungilla syömässä ja suhteellisen hyvissä voimissa kaksikko aloitti matkan kohti ainoaa edes etäisesti todennäköistä Maddenien kohtaamispaikkaa, Bainbridgeä.