Vampir: Miami - Abigail, osa 6

Marja Lappalainen

Minä sain Marcin takaisin! Kaikki on nyt hyvin. Tai ainakin paremmin. Olemme aloittaneet sodan. Ryan alleviivasi sitä minulle hyvin vahvasti. Kyllä minä ymmärrän tämän. Mutta sota olisi alkanut joka tapauksessa. Me olisimme joka tapauksessa olleet osa sitä. Nyt ainakin tiedämme mitä se tulee olemaan ja me emme pelkää. Ainakaan minä en pelkää.

Heräsin yöhön Herra Guin kartanolta. Ken oli nukkunut huoneessani. Hän oli siitä jotenkin hämillänsä. Miksi hänen pitäisi olla hämillään nukkuessaan minun luonani, jos hän kuitenkin tarjoaa minulle omaa vieraanvaraisuuttaan? En ehtinyt pohtia asiaa sen kauemmin kun tunsin jotain hyvin outoa. Näin edessäni omituisen kuvan väärinpäin olevasta talosta, jonka katolla oli punaisena hehkuva M-kirjain. M niin kuin Marc! Marc kertoi minulle missä oli!

Minulle tuli kiire. Lähtisin heti etsimään Marcia. Ken vastusteli, sillä enhän minä tuntenut Miamia laisinkaan. Ja mitä minä tekisin jos löytäisin Marcin? En osannut vastata. Tiesin vain, että minun oli mentävä, tekijäni kutsui minua. Marc oli todellisessa vaarassa.

Matkalla autolle törmäsimme Ryaniin ja Dulcineaan. He halusivat puhua kanssamme. Lähdin hieman vastahakoisesti heidän mukaansa pieneen tornikammariin. En oikein muista, mistä he halusivat puhua. Marc lähetti minulle toisen näyn. Hän oli tuskissaan. Näin kaiken kuin Marcin silmillä. Hänen edessään oli vihreät verhot ja hän heilui edestakaisin. Kaikki oli edelleen väärin päin. Joku roikotti minun Marciani ylösalaisin! Tunsin vihlaisun selässäni, kuin ruoskan iskun ja valkoinen paitani värjäytyi verestä. He satuttivat Marcia! Minun oli pakko lähteä!

Dulcinea oli puolellani, hän sanoi että meidän oli lähdettävä. Kun Dulcinea sanoi näin, myös Ryan lähti. Lopulta myös Ken suostui mukaan ja lähdimme hänen toimistolleen etsimään Thomasia Dulcinean neuvosta.

Kenin toimistolla minä sain aseen ja Willis opetti minua ampumaan sillä. Olin luonnonlahjakkuus. En ollut yllättynyt tästä. Enkä siitä, että nautin aseen painosta käsissäni. Ase kädessäni olin vahva! En pelännyt tappaa. Tämä oli se rooli, johon olin syntynyt. Muiden oli kuoltava, jotta minä voisin elää. Muiden oli kuoltava, jotta Marc voisi elää.

Ken tiesi mistä etsiä Thomasta, joten lähdimme matkaan. Ken ja Ryan halusivat pysähtyä ruokailemaan matkalla. Willis otti kyytiimme kolme nuorta tyttöä - prostituoituja. Ryan huumasi heidät ja hän ja veljeni ryhtyivät ruokailemaan. Minulle tilanne oli outo. Katselin omaa annostani epäillen. En ollut koskaan juonut naisesta. Miten minä voisin vietellä naisen? Odotin, että tyttö menetti tajuntansa ja nappasin otteen hänen ranteestaan. Ryan hymyili minulle ja tunsin oloni vaivaantuneeksi. Tämä oli niitä asioita joita en halunnut tehdä ohi mennen autossa muiden silmien alla.

Pelkäsimme koko matkan, että joku seuraisi meitä. Meitä oli jo seurattu Savoyn Elysiumilta Kenin toimistolle. Aloin käymään kärsimättömäksi matkan vain kestäessä. Ymmärsin kyllä, että tarvitsimme apua, mikäli aikoisimme todella hakea Marcin takaisin, sillä hyvin luultavasti Ruhtinas Vidalin hurtta, Snape, olisi vahtimassa vankiaan.

Lopulta pääsimme Thomasin luokse. Hän oli jollain erämökillä valtavien koirien kanssa. Olin hyvin jännittynyt kun Ken selitti Thomasille tilannetta. Ken puhui hyvin hitaasti ja kierrellen. Minun teki koko ajan mieli keskeyttää Ken ja selittää asiat kuten ne olivat, mutta pysyin hiljaa huultani purren. Oli parempi, että Ken puhui tekijänsä kanssa. Aika alkoi vain olla vähissä. Marc saattaisi kuolla näiden pitkien automatkojen ja kuulumisien vaihdon aikana!

Thomas lähti mukaamme. Olin riemuissani. Lähdimme kahdella autolla takaisin kohti Miamia. Pian Marc tulisi kotiin ja matkustaisimme yhdessä pois. Vaikka Pariisiin. Tai minne vain. Ken ajoi matkan Thomasin kanssa ja minä Ryanin. Puhuimme Ryanin kanssa kuolemasta. Myönsin Ryanille, että olin tappanut. Jopa useasti. Ryan ymmärsi hyvin kun sanoin, että toisten oli vain kuoltava. En minä halunnut, että he kuolisivat, mutta niin vain kävi. Kuolema kulki mukanani. Nyt enemmän kuin koskaan.

Kerroin myös, että olin valmis kuolemaan Marcin puolesta. Jos minulla ei olisi Marcia, minulla ei olisi mitään. Sain outoa voimaa tuosta lauseesta. Yllätin jopa itseni päättäväisyydelläni ja rohkeudellani. Minua ei pelottanut ollenkaan hyökätä hoteliin, jossa Marcia pidettiin. Joko Marc tulisi kotiin, tai kaikki loppuisi.

Thomas ei lähtenytkään mukaamme hyökkäykseen. En ymmärtänyt miksi hän sitten oli tullut Miamiin. Ken höpötti jotain sodasta ja sen johtamisesta. Ilmeisesti kukaan vanhemmista ei suoraan halunnut sotkeutua Marcin pelastamiseen. Sama se minulle. Marc oli pelastanut minut. Minä pelastaisin hänet.

Päätimme hakea lisävahvistusta Thomasin sisaren Pearlin talolta Willisin neuvosta. Talossa ei kuitenkaan ollut mitään muuta kuin kuolleita ruumiita ja seinähulluja kätyreitä. Yksi kuollut mies roikkui väärin päin suihkuhuoneessa ja hänen verensä valui hiljaa ämpäriin. Minun olisi pitänyt kauhistua, mutta olin osannut odottaa sitä. En osannut surra miehen puolesta. Ajattelin vain mitä Marcille oikein tehtiin. Marckin roikkui pää alaspäin jostain. Ehkä hänenkin vertaan valutettiin hiljaa pois hänen ruumiistaan. Minua puistatti. Halusin lähteä heti. Ongelmat tässä talossa voitaisiin hoitaa myöhemmin.

Ryan oli soittanut aikaisemmin Dulcinealle ja pyytänyt tätä lähettämään meille apuvoimia. Pearlin talon ulkopuolella odottikin herra Savoyn henkivartija Isildro sekä joitain muita minulle tuntemattomia henkilöitä. Kiersin hermostuneena ympyrää, sillä Kenillä kesti talossa aivan liian pitkään. Lopulta pääsimme lähtemään kohti Marcin olinsijaa.

Kirjauduimme sisään hotellin ja teimme nopean suunnitelman jakaantua kahdeksi joukoksi. Saimme tietää missä huoneessa Marcia pidettiin ja lähdimme hiipimään sitä kohti. En tuntenut pienintäkään pelkoa. Vain verenhimoa. Ammensin voimaa vihastani ja olin valmis tekemään kaikkeni. Pidin asetta kädessäni ja tunsin sen voiman. Kulmahampaani työntyivät hieman ulos. Minä olin saalistamassa.

Kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Olimme hyvin pian keskellä tulitaistelua. Näin kuinka Ken kaatui ja jäin auttamaan veljeäni. Ammuin tieni sisälle huoneeseen ja etenin päämäärätietoisesti eteenpäin kohti Marcia. Ammuin jokaista varjoa, lukuun laskien Willisiä (minun täytyy joskus pyytää häneltä anteeksi). Itse en haavoittunut.

Lopulta löysin Marcin. He olivat runnelleet hänet täysin. Marcin ruumis roikkui ylösalaisin kattokruunusta. Saatoin vain vaivoin tunnistaa tekijäni. Mitään hänen kauniista kasvoistaan ei ollut jäljellä. Jopa hänen kulmahampaansa oli revitty irti. Annoin veren virrata suoniini ja nostin rakkaani alas. Kannoin hänet hiljaa ulos huoneesta ja me lähdimme pois.

Ryan otti Marcin kannettavakseen. Pääsimme nopeasti autoon ja pois. Ken oli parantanut Willisin jollain tavalla. Kaikki oli hyvin. Marcin pää lepäsi sylissäni. Me olimme matkalla kotiin.