Vampir: Miami - Abigail, osa 30

Marja Lappalainen

Sillä hetkellä kun kävelin ulos Longinuksen kirkosta, ymmärsin miksi Marc oli joutunut lähtemään pois. Marc ei ollut murhannut Maldonatoa ja lavastanut omaa kuolemaansa, vaan molempien kuolema oli lavastettu. Olen yrittänyt jo pitkään tulkita Marcin mystistä kansanlaulusta peräisin olevaa kuiskausta, mutta vasta nyt olen onnistunut! Ymmärsin heti viestin saatuani, että Marc on turvassa New Orleansissa, mutta lause merkitsi muutakin. Vasta nyt olen kasvanut ymmärryksessä niin pitkälle, että saatoin sen tulkita.

Ymmärrys vaati toki muutakin kuin vain henkistä kasvua. Ymmärrys vaatii myös tietoa. Onnekseni olen saanut käyttää tri Beckinsalen kirjastoa myös omiin tutkimuksiini. Olin toki jo aiemmin törmännyt käsitteeseen Nousevan auringon talosta, mutta aina vain merkitsemässä ilotaloa. Tämän vuoksi ajattelin aina aikaisemmin nousevan auringon talon olevan ennemmin metafora Marcin kurjalle elämälle Miamissa Maldonaton ikeen alla. Vasta nyt, aamuauringon koskettaessa kasvojani ymmärsin sanojen oikean merkityksen: Marc oli ennustanut maailmanlopun tuloa ja muutosta! Ehkä Marcini oli jopa tiennyt minun liittyvän Noitapiiriin, sillä Marc oli valinnut laulusta lauseen, joka alkoi: "Oi Äiti kerro lapselles…" Ehkä Marc oli jopa käyttänyt itse Eukon Viisautta viestinsä lähettäessään…

Palasin takaisin tri Beckinsalen kirjastoon ja kaivoin esiin taas kaikki ne vanhat kirjat, joissa käsiteltiin New Orleansin nousevan auringon taloa. Ensimmäistä kertaa osasin lukea viittaukset sekä maailmanloppuun että salaliittoon nimeltä Nousevan auringon seura. Nousevan auringon seura oli jo vuosisadan ajan seurannut merkkejä tulevasta maailmanlopusta, ja pohtinut sen merkitystä kaltaisille.

Epäilemättä kun sekä Marc että Maldonato "kuolivat", kutsuttiin nämä todellisuudessa seuran päämajaan New Orleansin St. Louis kadulle. Kutsun syynä olivat ensimmäiset merkit maailmanlopusta, jotka Miamissa kärjistyvät Sallimuksen yössä. Luulen, että salaliiton rakenne on hyvin voimakas, sillä en muuten voisi uskoa, että Marc olisi vapaaehtoisesti matkustanut minnekään Maldonaton kanssa. René kuitenkin soitti minulle taannoin New Orleansista, ja sanoi molempien olevan hengissä. Minun täytyy päästä New Orleansiin Marcin luokse! Ehkä hän osaa antaa jotain vastauksia kysymyksiini.

Yö oli kuuman kostea. Tyypillinen Miamin yö siis. Valmistauduin levollisena tapaamiseeni Kenin kanssa. Ken oli soittanut minulle aikaisemmin, ja kutsunut minut illalliselle viiden tähden ravintolaan. Jonkun mielestä se olisi saattanut kuulostaa jopa kutsulta treffeille (ottaen erityisesti huomioon mitä välillämme on viimeaikoina tapahtunut) mutta minä kutsuin sitä vain tapaamiseksi. Olin edelleen levollinen, vaikka laitoin päälleni Alexin minulle ostaman minihameen ja kymmenen sentin pikkikorot. En tietenkään siksi, että näyttäisin kauniilta Kenin silmissä, vaan siksi, että ne olivat muodikkaat. Poptähti Madonna käytti samanlaisia!

Tapasimme Kenin kanssa ravintolassa ja pyörittelimme ruokia lautasillamme kynttilänvalossa kolmen ruokalajin ajan. Keskustelumme oli sivistynyttä ja harkittua. Ken kyseli minulta tutkimuksistani ja minä häneltä hänen liiketoimistaan. Tunsin oloni kypsäksi ja aikuiseksi. Olin todella kasvanut henkisesti Paholaisen yön myötä (vaikka sitä ei kai saisi itse huomioidakaan).

Tapasimme baarissa Ryanin ja Andrewin. Ryan seisoi komeana baaritiskillä ja piti laiskaa silmäpeliä tarjoilijattaren kanssa. Minua hymyilytti kun hän huomioi hyväksyvästi trendikkään ulkomuotoni. Kävelin varmoin askelein Kenin käsipuolessa ja kannoin drinkkilasia viehkeästi toisessa kädessäni.

Siirryimme pian keskustan yöelämään, sillä viihtyisä ravintolamme oli sulkemassa. Ken ja Ryan halusivat jakaa yhteisen auton, ja minä jäin matkustamaan Andrewin kanssa. Normaalisti meillä ei Andrewin kanssa ole juuri mitään keskusteltavaa, sillä hän tuntuu pitävän minua jotenkin hieman omituisena. Tällä kertaa Andrew kuitenkin kertoi häntä vaivaavasta aaveesta.

Olin heti innostunut kuulemaan enemmän. Andrew nimittäin osasi kuvailla jäisen kylmyyden ja kuin tuonpuoleisesta katsovat silmät. Aave – valkopukuinen nainen – oli saapunut Andrewin luokse jonkun toisen puolesta varoittamaan Andrewia Mustasta kukosta. Muistin heti keskusteluistani Julesin kanssa, että musta kukko liittyi tiiviisti voodoohon. Ja voodoolla saattoi hallita henkiä. Andrew oli todella pulassa! Erityisesti koska musta kukko oli vahvan loahengen yksi ilmentymä. Andrew suorastaan rukoili minua auttamaan. Salaisesti olin tyytyväinen, että kaikki tämä oli tapahtunut juuri Andrewille, joka oli epäuskon kuningas. Ymmärtäisipä ainakin nyt jättää kaikki tulevat Manaaja -vitsit vähemmälle! Asiantuntevasti lupasin soittaa heti seuraavana yönä Julesille, joka oli kaupungin voodoo –asiantuntija.

Saavuttuamme Kenin valitsemaan trendikkääseen yökerhoon, huomasin että hänellä ja Andrewilla oli jotain kiistaa raha-asioista. Olin kuunnelut kohteliaasti jo puoli yötä Kenin selvitystä liike-elämän koukeroista, joten en jaksanut enää kiinnittää huomiota miesten keskinäiseen naljailuun. Asiahan ei kuulunut minulle. Sen sijaan keskityin juttelemaan Ryanin kanssa energiavirtauksista. Ryanin mukaan koko maailma on kuin verkko leilinjoja tai energiavirtoja, ja ilmeisesti ne olivat erityisen voimakkaita Miamissa. Olin hyvin innostunut, sillä Rosa oli taannoin puhunut minulle "kuolleiden valtateistä" ja mystisistä kiinnekohdista. Asiaa täytyy ehdottomasti tutkia enemmän!

Jatkoin myös Ryanin vaivihkaista kuulustelua New Orleansin tapahtumista. En halunnut vielä kertoa omista epäilyksistäni koskien maailmanloppua ja Nousevan auringon seuraa, sillä tiesin, ettei Marc haluaisi minun kertovan hänen olinsijojaan kenellekään. Toisaalta, Ryanin tekijä Dulcinea oli halunnut vaipua uneen nimenomaan New Orleansissa. Mahtoiko hänkin kuulua kyseiseen seuraan? Marc ja Dulcinea kuitenkin olivat hyviä ystäviä. Olen myös melko varma, että Nousevan auringon seura liittyy jotenkin Seitsemään (sillä liittyhän Seitsemän jotenkin olennaisesti tapahtuneeseen muutokseen). Ja Seitsemän on aihe, jota ei parane mainita samassa pöydässä Kenin kanssa.

Ryan kuitenkin lupasi lähteä kanssani New Orleansiin, ja sain myös Andrewin houkuteltua mukaani kerrottuani New Orleansin voimakkaista voodoo – papeista. Matka olisi sitä paitsi helppo taittaa Ryanin veneellä. Ei rengasrikkoja, halpoja motelleja tai silmitöntä väkivaltaa vaan rauhallinen matka nautiskellen meren syleilystä (ei kuitenkaan kirjaimellisesti).

Jossain vaiheessa iltaa keskustelu kääntyi kuitenkin – vaikka olin sitä yrittänyt vältellä – Seitsemään ja Thomasin kuolemaan. Ken poistui heti kuin hermoromahduksen saaneena paikalta ja minä hänen perässään. Jonkunhan on huolehdittava siitäkin onnettomasta sielusta. Ryan veti minua vielä hihasta ja kuiskasi, että meidän olisi joku yö juteltava Kenin murenevasta mielenterveydestä. Olin sillä hetkellä hyvin samaa mieltä.

Juoksin huolissani Kenin perään peläten tämän taas menettävän malttinsa ja tekevän jotain kamalaa. Onneksi löysin Kenin seisomasta vain yksin parkkipaikalla ja sain hänet ilman vastustelua autoon. Annoin kuskin ajaa ensin itseni Giraud - kartanolle ja päästin Kenin jatkamaan matkaansa (toivottavasti) kotiinsa. Jouduin kuitenkin vielä kertaalleen palaamaan takaisin kadulle, sillä Ken oli jäänyt autoon vahtimaan taloani. Toivotin Kenille toistamiseen hyvää yötä ja olin huojentunut nähdessäni vihdoin auton takavalojen loittonevan pimeyteen. On mukavaa tuntea olonsa tärkeäksi, mutta liika on aina liikaa.

Vain muutama minuutti Kenin lähdettyä, Ryan soitti minulle, ja kysyi voisiko hän tulla vielä käymään. Olin iloinen Ryanin soitosta. Minusta on niin mahtavaa, että Ryan on tullut takaisin! Olen aina pystynyt puhumaan hänelle ja erityisesti nyt kun hän on matkoillaan tavannut kaikenlaisia mystikkoja ja bokoreita, on meillä enemmän yhteistä kuin koskaan. Oikeastaan vasta nyt ymmärrän, miksi olen niin pitkään tuntenut oloni ulkopuoliseksi Kenin ja Andrewin seurassa: enhän ole koskaan pystynyt puhumaan heille minun työstäni.

Jäin odottamaan Ryania puutarhaani suihkulähteen viereen. Tunnustan, että halusin kai näyttää mystisemmällä ja kiehtovammalta kuin mitä olen. Siksi kai järjestelin uhripöytäni näyttämään siltä kuin olisin juuri levittänyt kukkien terälehdet Isis –patsaan ympärille kuin jotain rituaalia valmistellen. Todellisuudessahan minä en osaa kovinkaan montaa rituaalia, joiden jokaöisestä tekemisestä olisi minulle mitään hyötyä.

Ryan saapui puutarhaani Alexanderin opastamana. Olen hyvin ylpeä “salaisesta puutahastani” ja esittelen sitä mielelläni kaikille ystävilleni. Ryanin kanssa kuitenkin istuimme vain pitkään suihkulähteen kylmällä marmorilla puhumassa syvällisiä niin Kenistä kuin magiastakin. Yllätin itseni kertomasta Ryanille todellisen syyni New Orleansin matkaani. Missä vaiheessa meistä oli tullut näin läheisiä? Samassa jostain puutarhani siimeksistä hiipi kissa kehräämään jalkaani vasten. Kissa ei sinänsä ollut mikään ihmeellinen olento Virginia Gardensissa, mutta tällä kissalla oli kaulassaan viesti. Tiesin heti viestin olevan Keniltä ja luin epäuskoisena veljeni kömpelöllä käsialla kirjoitetun tekstin "Hyvää yötä. Nuku hyvin." Minua kylmäsi. Kuinka usein Ken oli oikein seurannut minua?