Vampir: Miami - Abigail, osa 20

Marja Lappalainen

Näin taas omituista unta. Seisoin korkean kukkulan laella ja seurasin kuinka junasta lastattiin ulos ihmisiä kuin karjaa. Ihmisiä vietiin kohti tehdasmaista rakennusta, jonka piipusta nousi savua. Rakennus näytti keskitysleiriltä. Seurasin tilannetta ihmeissäni kun yhtäkkiä huomasin edessäni seisovan saksalaisen upseerin. Mies oli pukeutunut pitkiin mustiin saappaisiin ja pussihousuihin. Päässään hänellä oli koppahattu. Tunnistin miehen kirotuksi ennen kuin hän edes ehti kääntyä minua kohti. Mies hymyili minulle, ja tervehti minua sisarenaan. Heräsin taas kauhuissani.

Ensin kuvittelin, että uni kertoi Frans Neumannista, siitä aaveesta jonka mainitsin jo aiemmin. Neumann nimittäin säikäytti minut aiemmin seisomalla huoneessani ja kirjoittamalla uuden lisäyksen päiväkirjaansa. (Minä en enää saisi pelästyä outoja hahmoja hotellissa! Olen hieman häpeissäni.) Lisäyksessä Neumann kirjoitti: "Tällä kertaa te ette voi estää minua". Estää häntä missä? Oli aika kustua Rosa Bale paikalle, ja spiritistinen istunto, josta myös mainitsin aiemmin, koski juuri tätä seikkaa,

Kysyin vaivihkaa myös Renéltä oliko Marc koskaan ollut Saksassa. Renéhän on ranskalainen ja kuulunut ainakin Pariisissa vastarintaliikkeeseen. Näin ollen Marc olisi ollut ainakin Ranskassa toisen maailmansodan aikaan. Näin ollen Marc olisi hyvin voinut tehdä siellä jälkeläisen. Eikä olisi mitenkään ihmeellistä, ettei Marc olisi kertonut siitä minulle. Kirottu Marc! René vastasi, ettei tiennyt oliko Marc ollut koskaan Saksassa, mutta että hänen perheensä oli Sveitsistä. "Miten niin?", vastustelin: "Marcin sukuhan on Lousianasta." Mutta René tarkoittikin Marcin sukua veressä. Siis minun sukuani veressä.

Asiaa pitää selvittää myöhemmin. Tuolloin minulla ei ollut siihen aikaa, sillä Rosa Bale saapui. Minun piti unohtaa sukututkimuksen teko ja keskittyä olennaiseen. Eli Frans Neumanniin.

Ken ja Andrew eivät varsinaisesti osanneet käyttäytyä istunnossa. Andrew murjaisi joitain varsin mauttomia kommentteja Manaaja -elokuvasta ja Ken tuntui loukkaantuvan kaikesta mitä Frans Neumannin aave hänelle sanoi. Ken ei koskaan ymmärrä mitään. Neumannhan on kuollut. Mitä väliä on sillä mitä hän sanoo? Neumannia piti vain voidella puhumaan tärkeistä asioista. Luulen kuitenkin, etten loppujen lopuksi saanut hänestä irti tarpeeksi.

Pähkinänkuoressa Neumannista selvisi, että hän tiesi kirotuista ja ilmeisesti Kolmannessa valtakunnassa toiminut Thulen veljeskunta teki yhteistyötä kirottujen kanssa. Sittemmin Neumannin mukaan Thulen veljeskunta möi itsensä kirotuille. Neumann ei erityisemmin arvostanut kyseistä veljeskuntaa. Neumann oli Miamissa toimittamassa jotain tiettyä tehtävää, joka saattoi liittyä kirottujen tuhoamiseen tai maailmanloppuun. En ole varma. Tehtävän toteutuminen kuitenkin estettiin tappamalla Neumann Miami Towerissa, jossa Neumann juotiin kuiviin. Juoja oli mies, mutta Neumann ei tiennyt kuka. Jostain syystä minä epäilen Marcia, sillä jos Marc oli ollut toisen maailmansodan aikaan Saksasa, saattoi hän tietää jotain Neumannin toimista ja ehkä siksi Marc tulikin Miamiin. Tämä tosin on vain epäilys ilman yhtäkään todistetta. Asia voi yhtä lailla olla aivan toisinkin.

Mutta varsinaisesti emme kuitenkaan saaneet Neumannista juuri mitään irti. Ainakaan Seitsemästä tai Miamin viime aikaisista tapahtumista. Oli siis aika toimia jotenkin muutoin. Kenin mukaan tähän liittyisi nyt puhuminen Manuelille. Minä en suostunut tapamaan sitä kaksinaamaista hyväksikäyttäjää, mutta Ken ja Andrew menivät. Ilmeisesti Manuelin mukaan joku oli lietsomassa sotaa Invictuksen ja Kartialaisten välille. Minun mielestäni tämä selvittäisi ehdottomasti sen miksi Mark Schultz oli hyökännyt kimppuumme: Mark Schultz oli Kartialainen ja Ken Invictuslainen. Joku oli vaikuttanut Mark Schultzin mieleen ja tiesi Kenin suuttuvan helposti. Ja Ken oli vielä ruhtinaan jälkeläinen, joka lisäisi tilanteen painoarvoa. Mark Schultz oli siis epäilemättä syytön. Siihen lähdimme etsimään todisteita Mark Schultzin asunnolta. Se ei mennyt aivan nappiin.

Mark Schultz asui Pikku-Havannassa, varsin levottomalla alueella. Yritimme juuri murtautua hänen taloonsa sisälle kun poliisit pysäyttivät meidät. Jouduimme lähtemään ja jätimme Kenin kanssa Andrewin talolle odottamaan. Valitettavasti poliisien harhautus kesti hieman pidempään, ja Andrew ehti joutua ongelmiin paikallisten jengiläisten kanssa. Kyseinen kärhämä meinasi kärjistyä siihen, että Ken oli jo käymässä ihmisten kimppuun haulikkonsa kanssa. Sain onneksi hänet rauhoitettua ja pidin huolta siitä, että hänen haulikkonsa pysyi varmassa piilossa. Näissä tilanteissa päädytään aina vain turhaan verenvuodatukseen. Kenin pitäisi tietää se. Jouduimme siis ajamaan pois tyhjin käsin, mutta palaisimme kyllä Mark Schultzin asunnolle. Olen varma, että löydämme sieltä jotain tärkeää. Sitä paitsi, Mark Schultz saattaa tietää myös jotain suvustamme veressä. Hän ei saa kuolla vielä! Minä en halua menettää kaikkia sukulaisiani. Vaikka he olisivatkin natseja.