Vampir: Miami - Abigail, osa 13

Marja Lappalainen

Ryan oli elossa! Aivan niin kuin minä sanoin Kenille! Ei Cuervo tappaisi Ryania tai ketään muutakaan minulle tärkeätä henkilöä, vaikka onkin tappanut monia. Luulen, että Cuervo tappaa vain pahantekijöitä. Niin kuin Lestat Anne Ricen kirjoissa. Me törmäsimme kuin johdatuksesta Ryaniin eräällä huoltoasemalla lähellä Bainbridgeä. Siis sitä paikkaa, jossa Ryanin isä oli vangittuna.

Olin iloinen, että Ryan löytyi. Toisaalta, tunsin oloni taas ulkopuoliseksi. Ken ja Ryan puhuivat vain keskenään eivätkä juuri kuunnelleet minua. On totta, että olin todella kyllästynyt Kenin seuraan, eikä asiaa juuri auttanut nuorempien sisarustemme sijainti automme takapenkillä (onneksi huumattuina). Halusin vain takaisin kotiin, mutta en siltikään voinut sietää paluutani asemaani pikkusiskona tai sinä "kaverin hieman outona pikkusisarena".

Ken ja Ryan halusivat lähteä käymään Bainbridgessä. Olin aivan uupunut. Sama se minulle mitä Ryanin isälle tapahtuisi. En ollut koskaan edes tavannut koko tyyppiä. En jaksanut edes ajatella mitä omille sisaruksilleni tapahtuisi. Olin autuaasti sysännyt koko ongelman Kenille. Tiesin kyllä, että Ken piti minua varmasti vain tunteettomana, mutta en todellakaan tiennyt mitä sisaruksistani ajatella. Tai oikeastaan, en halunnut ajatella heitä.

Viime viikkoina on tapahtunut liikaa. Jos olisin vielä normaali päiväolento, joutuisin varmasti jonkun psykiatrin puheille. Molemmat vanhempani ovat kuolleet hirvittävän kuoleman, enkä oikeastaan osaa surra heitä. Muistan vain kuinka heidän aaveensa halasivat toisiaan Sweetwaterin kodin ovella. Voivatkohan aaveet olla onnellisia? Ehkä se on vain uusi muoto, jossa jatketaan elämää kuoleman jälkeen. Hieman niin kuin tämä minun nykyinen muotoni. Kaipaan Marcia suunnattomasti! Ken tai Ryan ei halua kuunnella minua kun yritän pohtia näitä elämän ja kuoleman suuria kysymyksiä. Tunnen oloni täydessä autossa yksinäiseksi.

Minä olen joutunut ajattelemaan kuolemaa yhä enemmän tämän matkan aikana. En ole koskaan halunnut varsinaisesti tappaa ketään. Kaikki on vain tapahtunut, ja olen huomannut, että pystyn siihen. Minä en ymmärrä kuolemaa, vaikka se on koko ajan läsnä elämässäni. Minua suorastaan oksettaa se hirvittävä määrä kuolemaa, jonka me jatkuvasti kohtaamme. Kaikki vain kuolee ympärillämme, enkä kohta uskalla koskea keneenkään. Nyt ymmärrän, mitä Marc tarkoitti sanoessaan, ettei halua minun opettelevan tappelemaan. Mitä tuhoa voisinkaan saada aikaan! Ei, tästä lähtien minä olen varovaisempi ja pysyttelen kaukana tilanteista, jossa voisin vahingoittaa jotain ihmistä.

Lähdimme Ryanin johdolla Bainbridgeen, jossa sijaitsi Well Springin hoitolaitos. Talo näytti hyvin idylliseltä ja rauhalliselta. Paikalla olevat vartijat ihmettelivät öistä saapumistamme, mutta päästivät meidät kuitenkin ajamaan kohti päätaloa. Oletimme, että he olivat soittaneet poliisit. Yritin vannottaa Keniä ja Ryania, ettei poliisien kanssa tapeltaisi. Muistin liian elävästi mitä oli tapahtunut legaatin kanssa kirkossa. Molemmat vakuuttivat, ettei mitään moista tapahtuisi, mutta en varsinaisesti jaksanut uskoa. Päätalolla Ryan hoiti puhumisen. Tai siis uhkailun. Minua pelotti hieman se mihin tämä tilanne etenisi. Olin unohtanut aseenikin käsilaukkuuni, ja talossa oli ovensuussa metallinpaljastimet. Mitä jos joku menettäisi malttinsa, ja kaikki nämä ihmiset taas kuolisivat vahingossa? Tunsin oloni ulkopuoliseksi tarkkailijaksi. Minä en kuulunut tähän ihmisten maailmaan enää. Ennen ajatus tuntui helpottavalta, mutta nyt se pelotti minua. Halusin vain nopeasti pois ja seurasin kuinka Ryan lähetti viestin parantolan hoitajalle. Hyvä, me emme jäisi tänne.

Ken sai soiton kätyriltään Dawsonilta. Tai joltain, joka tunsi Dawsonin. Joka tapauksessa, saimme kuulla, että Dawson olisi jossain pikkukylässä nimeltä Ateena. Tunsin voimieni katoavan täysin. Dawson pitäisi tietysti hakea pois. Puhelun mukaan tämä oli vaikeuksissa. Me olimme sen hänelle velkaa, mutta... En pääsisi vieläkään kotiin! Olisin voinut itkeä. En halunnut Bainbridgeen tai Ateenaan, vaan kotiin. Kotiin, Miamiin! En kuitenkaan voinut jättää Keniä ja Ryania yksin ongelmiensa kanssa, olin sen heille velkaa.

Matkamme jatkui. En halunnut olla Kenin kanssa, joten menin Ryanin autoon. Oikeastaan halusin myös puhua Ryanin kanssa, en vain päästä Kenistä hetkeksi eroon (joskin olemme riidelleet jatkuvasti, enkä enää jaksaisi). Jokainen maili, joka vei minua lähemmäksi kotia ja Marcia piirsi rakkani kuvan tarkemmin mieleeni. Tiesin nyt, että rakastin vain Marcia. Ja halusin saada myös hänet myöntämään tunteensa. Ryanilla on Dulcinea, ja hän tuntuu muutenkin tietävän näistä asioista enemmän. Halusin siis pyytää häneltä neuvoja siitä kuinka voisin vietellä Marcin.

Ryanin mielestä pähkäilemäni suunnitelma tehdä Marc mustasukkaiseksi ei toimisi - tai toimisi liian hyvin niin, että Marc vielä tappaisi jonkun. (Hyvä! Ryaninkin mielestä Marc rakastaa minua!) Ryan ehdotti, että puhuisin Dulcinean kanssa. Dulcineahan tunsi Marcin, ja tiesi varmasti mistä tämä piti. Ajattelin myös Neiti Opalin sanoja siitä, että Marc on oman aikakautensa tulos: ehkä minun pitäisi käyttäytyä kuin tuon ajan lady. Heti seuraavalta huoltoasemalta ostan jonkun Jane Austenin kirjan ohjenuoraksi!

Saavuimme Ateenaan. Oloni oli jo hieman parempi saatuani unelmoida Marcista ja romanttisesta tulevaisuudestamme. Mielialani kuitenkin laski löydettyämme majapaikkamme. Se oli kaupungin ainoa majatalo, jota piti kaupungin uteliain nainen. Varmasti oikein hyväntahtoinen, mutta näin sieluni silmin hänet avaamassa aamulla verhomme vain hieman tuulettaakseen. Olin paniikissa, ja nukuin lopulta istualteen vaatekaapissa. Ihmiset olivat pelottavia. Sanoinko jo, että haluan kotiin?

Ennen nukahtamistamme näimme ulkona oudon lauman koiria. Ne olivat suurempia kuin tavalliset koirat, ja näytti siltä kuin ne olisivat vahtineet taloamme. Jossain vaiheessa joku vihelsi koirat pois. Outo tilanne. Ja surullinen. Erityisesti koska koirat raatelivat majatalomme emännän lemmikkikoiran. Olisin halunnut juosta pelastamaan koiran sen hyökkääjiltä. Miksei minusta tunnu tältä ihmisten suhteen?

Kenillä on outo suhde eläimiin. Näin aikaisemmin kuinka tämä haukahteli jonkun koiran kanssa, ilmeisesti keskustellen. Ken ei myöskään suostu ruokailemaan eläimistä. Yritin puhua Kenin kanssa tästä, mutta hän vain väisteli aihetta taidokkaasti. Minusta tuntuu, ettei meidän väleistämme enää koskaan tule mitään.