Phandalinin vaikeat ajat

Lumihuippuisten Kalpavuorten varjossa lepää Phandalinin kaivoskylä, joka muodostuu noin 50 hirsitalosta. Murentuvat, kiviset rauniot ympäröivät uudempia taloja ja kauppoja, näyttäen merkkejä suuremmasta asutuksesta vuosikymmenten takaa.

Phandalinin asukkaat ovat hiljaista ja ahkeraa väkeä jotka ovat tulleet kaukaisista kaupungeista luomaan oman elämänsä karuun erämaahan. He ovat maanviljelijöitä, kivenhakkaajia, seppiä, kauppiaita, mainareita ja leikki-ikäisiä lapsia. Kylällä ei ole ympärysmuuria tai vartiotupaa, joten useimmat kylän aikuisista pitävätkin perintö-aseensa ja muut kättä pidemmät nopeasti saatavilla vaaran uhatessa.

Matkustajat ovat tervetulleita tänne, varsinkin jos heillä on rahaa tuhlattavaksi tai uutisia kerrottavanaan. Kivimäen majatalo kylän keskustassa tarjoaa vaatimatonta yösijaa ja ruokaa. Muutaman talon päässä majatalosta, aivan kylänpään talon vieressä, on ilmoitustaulu seikkailijoille, jotka etsivät töitä.

• Oscar Fellbloom, Routa Yönpimi, Pyhä Alexandra ja Sinami Hapanjuuri olivat kaikki päätyneet Phandalinin kylään erikoisia reittejä, ja Kivimäen majatalossa he päättivät lyödä hynttyyt yhteen, yhdistää voimansa ja alkaa tienaamaan rahaa seikkailijoina. Oscar nopeutti prosessia entisestään, sillä hänen soitto-esityksensä ei saanut majatalossa toivotavaa vastaanottoa ja bardi poistui majatalosta tuoppisateessa. Kylän ilmoitustaululta he saivat heti kolme tehtävää käsiinsä, joita kaikkia varjosti sama isompi huoli; lohikäärme on nähty seudulla, ja Phandalin on turvaton tämän edessä. Varoituksen sana olisi vietävä sekä uuden kääpiökaivauksen työntekijöille ja paikalliselle kätilölle. Gnomengarden maahiset voisivat mahdollisesti auttaa lohikäärmeen päihittämisessä. Kylän päällysmies Harbin Wester on lukinnut itsensä taloonsa, ja oven läpi häneltä saatiin joitain ohjeita ja tarkennuksia. Pyhä Alexandra kävi tenttaamassa mainareita jotka olivat lohikäärmeen nähneet, mutta heidän tietonsa olivat vähäiset ja hajanaiset.
• Vielä saman päivän aikana nelikko lähti matkaan, aloittaen tehtävälistansa kääpiökaivannolta. Matka Kalpavuorten juurille oli rauhallinen, mutta vuorten varjossa alkoivat seikkailijat lähestyä kohdettaan varovasti. Murtuneet kiviovet kielivät sekä paikan iästä että mahdollisesta luonnomullistuksesta, joka oli muinaisen asutuksen haudannut katseilta. Aivan kaivannon porteilta he löytävät kaksi kääpiötä, Dezlin ja Norbus Hopeakilven. Dezlin oli parivaljakosta tuttavallisempi ja helposti lähestyttävämpi, Norbusin epäillessä ryhmän tulleen heidän apajilleen. Kävi ilmi että raunio ei ole mikä tahansa kääpiöiden vanha koto, vaan muinainen temppeli kääpiöjumala Abbathoirille, ahneuden jumalalle. Kääpiöt kuuntelevat varoituksen lohikäärmeestä, mutta eivät halua jättää rauniota. Sen sijaan he pyytävät seikkailijoiden apua; temppelissä on hirviö, ja he ovat vain tutkijoita. Palkkioksi kääpiöt jakaisivat temppelin aarteet heidän kanssaan.
• Roudan ja Sinamin johdolla ryhmä siirtyy karmivan temppelin sisälle. Paljon tästä vanhasta temppelistä on romahtanut sisäänpäin, mutta suuri sali oli vielä hyvässä kunnossa. Salaovien etsinnät kuitenkin houkuttelevat temppelin viimeisen asukkaan paikalle; kuvottavan okrahyytelön, joka teki pahaa vahinkoa niin Oscariin kuin Sinamiin, ennen kuin hyytelö saatiin hajotettua. Sinami löysi myös alttarin takaa salaisen vivun, joka vapautti huoneen tukipylvään sisällä olevat kääpiöiden pääkallot, ja niiden alla piilossa olevan arkun. Sinamin onni jatkui, sillä arkkuun viritetty kirvesansa vältti kääpiöritarin pääkopan vain muutamalla millillä. Päätös tehtiin, ja tästä lähtien ansoja tunteva Routa koskisi ensimmäisinä oviin ja laatikoihin temppelissä.
• Salakäytävien perältä löytyi sekä sisään romahtaneet sakaristit (josta Alexandra löysi Abbathoirin amuletin) ja temppelin kaikkein pyhin viimeinen kammio, jonka romahtaneen sisäänkäynnin Sinamin johdolla seikkailijat onnistuivat raivaamaan. Kammiossa oli jäänteet tuhoutuneesta patsaasta sekä yksi ehjä patsas; kaapuun verhottu sarveka kääpiö, jonka eteen ojennetussa kädessä oli hohtava, vihreä jalokivi. Hyvän aikaa kestäneen kiistelyn jälkeen he päättelevät että patsas saattanee olla ansa, ja patsas jätetään rauhaan. Temppelin pyhätössä oli kuitenkin paljon kaiverruksia, jotka varmasti kiinnostaisivat kääpiö-tutkijoita, joiden luokse sankarit päättivät palata.
• Leirissä kuitenkin odotti yllätys; joukko örkkejä oli löytänyt paikalle, ja kääpiötutkijat olivat pahassa paikassa. Roudan johdolla he onnistuvat kuitenkin yllättämään örkit, ja pian taistelu on käynnissä heidän termeillään. Roudan jousi lauloi Oscarin kanssa, Alexandran kylmäävät loitsut tekivät pahaa vahinkoa ja Sinami rynnisti kilpi tanassa taisteluun. Örkkien hurjat kirveet tekivät kuitenkin pahaa jälkeä, ja osa ryhmästä ottaa lukea matsin aikana. Routa puukottaa kaksi örkeistä maahan tehokkaasti, ja Sinamin sotavasara takoi örkkejä tehokkaasti. Pian örkit olivat maassa, ja kiitolliset kääpiöt jakavat parannusjuomansa pelastajiensa kanssa. He myös antavat lahjaksi lähetyskivensä, taika-esineet joiden avulla voi puhua pitkänkin matkan päähän. Näiden lahjojen ja uuden ystävyyden merkeissä sankarit päättävät levätä kääpiöleirissä, ja jatkaa matkaa illalla kohti Kaunamäkeä, jossa paikallinen kätilö asustelee.