Cold start:
Liberty on jossain kallioiden välissä, oksentaa hiekkaa ja koettaa pidätellä sanomaa, joka puskee läpi. Hän huutaA: ”Minä olen Nabrassal II, teidän herranne ja Valtiattarenne. Olette oppineet, mutta vielä opitte. Nyt näissä raivoavissa ja vieraissa olosuhteissa, voimani on kahlittu kun osa minua on poissa. Hävittäkää riita keskuudestanne, ja menkää kaupunkiin, jossa pyhäkköni kätkettiin. Löytäkää sydän, joka on kuori voimani ympärillä. Valon muutos on tuleva maailmaan!” Liberty kakistelee vielä hiekkoja ja tuijottaa synkkänä maata.

Leikkaus toisaalle, missä A puhuu V:n kanssa ruohopolun paikkaan menemisestä. Tapahtuu planetaariossa. [pohjustetaan jakson tilanne]. Paikalla myös E.
E sanoo: Ei, ulkona ei voi olla mitään, missä ihmiset voisivat elää.
V: No on nyt, mahdollisesti irronnut pala luomakuntaa. Ja jos A puhui totta, sinne johtaa täältä polku.
E: Tämä huolestuttaa minuakin. Se on luultavasti ansa meille tai hämäys, johon sattumalta käveltiin.
A: Meidän on mentävä sinne. Jos siellä on ihmisiä, niin meidän on pelastuttava heidät.
V: Uteluttaa! Rheinstadtin suunnalla tapahtui massiivisia juttuja ja on mahdollista, että maailmanpuusta on irronnut paloja. On ihan uskottavaa, että yksi pala on täällä.
E: jos siellä on ihmisiä, ne on korruptoitu.
A: mentävä silti kattomaan, vaikka palvois ekskrusiaaneja.
Era ummistaa turpansa vaikka tekis mieli sanoa muuta, mutta myöntyy. Matsuaki on myös hiljaa ja nyökkää.
V: periaatteessa ollaan melkein menossa ohi, mutta voidaan vaihtaa kurssia ja pysytellä ilmiön läheisyydessä.
A: miten rantaudutaan?
V: jos tie on kuljettavissa, voin avata portin.
A: voiko ekskrusiaanit tulla sitä kautta pyhäkköön?
V: tie on ollut olemassa – jos sieltä olis tullut jotain, se olis jo tullut.
Era säikähtää ja sanoo, että ne pystyvät naamioitumaan hyvin. kerään henkilökunnan ja lähdemme tutkimaan. A määrää shakaaleja vartioimaan. A sanoo että kaikki halukkaat vaan mukaan tutkimaan.
M kyseenalaistaa pyhäkön puolustuksen jättämisen vain Eran vastuulle, A luottaa. V on vähän eos.
[cut]

Kohtaus 1: Lähdetään portista

Joukko mennyt aavikon reunalle ruohopolun ääreen. Paikalle on lennetty temppelillä. Paikalla A, M, V, J. L on hukassa, E muualla. M ohjeistaa shakaalit vartioimaan ja puolustamaan. A vilkaisee Jarskaa, joka seisoo kädet taskuissa kauempana. V näyttää uskottavalta, A äijältä. V piirtää sormellaan ilmaan intialaisen tekstin näköisiä kuvioita ja tekstiä.
V: polku ei ole hirveän hyvässä kunnossa, mutta kyllä aukeaa.
A: erinomaista. kauanko menee?
V: ei kauaa. V tekee lisää kuvioita. Efekti: ruohopolku pitenee, päässä näkyy jotain ja sitten polku kertaheitolla lyhenee tuoden näkyville hämärän kuvajaisen luonnonkauniista vuoristolaaksosta.
V: nyt se on auki.
A: siinäkö se oli?
V: kyllä.
A ottaa pari askelta polun suuntaan. käsi häivähtää ja A peittää raajan. Käy hakemassa muut, kymppimetrin päästä ja M ja J jurnuttavat toisilleen. A yskäisee, J lähtee ja 3. seuraa Jarskaa. A vilkaisee M:a, M katsoo takaisin ilmeenkään värähtämättä.
Leikkaus: kaikki odottavat polun alussa, A tulee ja pitää monologia siitä toivosta, että sieltä löytyy ihmisiä. Kamera seuraa portista käveleviä. Hiekkamyrsky muuttuu värien sekamelskaksi aivan hetkeksi ja sitten palaa kirkkaaksi taivaaksi, vihreäksi laaksoksi. Ei aurinkoa, mutta diffuusia valoa jostain taivaalta. Monet näkevät taivaan ensi kertaa.
M katsoo taivaalle, sitten Vidyaraa kirkastunein ilmein ja sanoo: ”Nyt ymmärrän”.

Kohtaus 2: Shangri-la

Laakso on vehreä, mutta osa laaksosta on palanut, kuten myös asumuksista. Talot himalajamaisia idyllisiä mökkeröitä, valmistettu puusta ja kivestä. Laaksoa ympäröi terävät vuorenmuotoiset, ihmisiä ei näy, läpi virtaava joki likaisen oloinen. M katselee ympärilleen ikäänkuin paikassa olis vikaa vikaa vikaa vikaa vikaa vikaa. A katselee ympärilleen. J tekee ihmeen, ennustaa että tuho on ollut itsetuhoa ja on edelleen. Kuva kohdistuu Jarskaan, joka katsoo laaksoon. kamera seuraa katsetta ja nähdään pätkä nopeita välähdyksiä, ihmiset tappelevat, tulee itsemurhia, tuhoa ja yleistä kaaosta. Viimeisessä välähdyksessä on kohtaus, jossa kylän raitti, raitilla ihmisiä, kuva seuraa kuin joku kävelisi keskellä raittia, mutta fokuksessa on vain ikään kuin vääristymä että jotain siinä on, mutta ei näy mitä. (Valtoja ei voi havaita ihmeellä.) Kuva kääntyy takaisin muihin ja vähän Asborniinkin: ”Paikka ei näytä tutulta, mutta jäljet näyttävät.” A kurtistaa kulmiaan ja kysyy, tuntuuko muistakin samalta.
M: luulen, että olen lukenut tästä paikasta. Luulen, että tämän pitäisi olla Shangri-la, onnellisten laakso. Mutta... jokin on ilmeisesti vialla.
J: Mitä odotamme? Jotkin noista kurjista sieluista jotka joko vallat tai maan tapahtumat ovat ajaneet mielipuolisuuteen ja itsetuhoon ovat tuolla kylässä.
V: Niin, mitä sinä tiedät Shangri-lasta?
M: sen on tarkoitus olla laakso vuorten keskellä, missä kaikki on täydellistä ja asukkaat onnellisia koska heillä ei ole ongelmia tai vaikeuksia. Tiibetiläinen legenda.
V: wanha, oon intialainen. Mutta olemme hyvin kaukana ulkopuolella, miksi Shangri-la olisi täällä?
M: evt, mutta pyhätöstä on löytynyt Nian jäämistöä, joten on varmaan mahdollista että liittyy häneen tämä jännästi.
V: hyvin mielenkiintoista.
Kamera käy Jaromirissa, joka muistaa Jotain Jännää.
J: tänne Nia varmaan toi pyhäkön ihmiset.
V: (ahaa -ilme, nostaa kulmiaan.)
(ooc spekulointia, että Jarskalla eniten fanisivuja)

Leikkaus: kylään. A mennyt edeltä, tutkii ruumiskasoja, muut saapuvat paikalle. A pyyhkäisee käsiään. ”Täällä on tapahtunu jotain pahaa. Paikka on täynnä ruumiita, en ole löytänyt henkiinjääneitä?” Tutkitaan kasoja, etsitään tuttuja ruumiita. Löytyy puoliksi palanut O'Sheamus, joka on varrastettu seipääseen. V paheksuu hajua. 3. menee syömään/nuuhkimaan ruumiita. M katsoo O'ta ja toteaa sen olleen pyhäköstä. baarinpitäjä, jonka baarissa Nia istui.
A: mitä se täällä tekee, mikä tää mesta on?
M: paikka on Shangri-la, minne Nia siirsi pyhäkön ihmiset turvaan.
A käskee M:a tekemään ihmeitä alallaan, selvittää missä tällä hetkellä väkivaltaa. J lähtee seikkailemaan omilleen. M löytää joukon ihmisiä. Kamera seuraa Jarskaa hetken. J kävelee polkua maakellariin. J myös havaitsee itsetuhoa siellä, mistä juuri tuli – joku ampuu itsensä pistoolilla.

	Leikkaus: kuuluu laukaus.

A: Kiirehtikäämme! V kävelee, A loikkii ja paahtaa. Oviverhon alta valuu tuoretta verta kynnyksen yli, sisällä on joku, joka on juuri ampunut itsensä. A on turhautunut. ”Olemme liian myöhässä.”
M: minä voin estää heitä käyttämästä aseita itsensä tappamiseen ja tekee alansa ihmeen – estää väkivallan välineiden käytön.

	Leikkaus Jarskaan – leikkaus matsuakin silmistä Jarskan löydökseen kellaristA: nainen, jolta putoaa väkivallan väline käsistä. kaksi lasta kuolleena lattialla. Lapsia on viilletty ja kuristettu, nainen ollut valmis viiltämään itseään, mutta veitsi putoaa. Nainen on yksi J:n pyhättöön tuomista. J tarttuu naista ranteista, kiskoo naisen ulos. Nainen ei vastustele, on täysin apaattinen. 3. menee haistelemaan ruumiita, J käskee sen mukaansa. 
	V tarkastelee ympäristöään viileän epäkiinnostuneena ja tutkii arkkitehtuuria. Kävelee muiden mukana, katselee ruumiita melkein närkästyneenä. Nelikko on taas kasassa, A tuo mukanaan jotain vanhaa miestä. Mies vapisee ja on järkyttynyt, a sanoo: kerätään kaikki yhteen vielä kun voidaan. 

J: miksi?
A: koska meidän pitää kasata ne ennenkuin ne tappaa itsensä!
J: ja mitä sitten?
A: viemme heidät pyhäkköön mukanamme, sitä suuremmalla syyllä jos ovat sieltä peräisin.
J vilkaisee matsuakia ja sanoo: se ei laannuta heidän hulluuttaan, parempi kuolla täällä kuin kärsiä heidän mukanaan.
A: velvollisuus!
J: Aiemmin yritettiin puuttua niiden elämään, näin hyvin se meni.
A: se oli edellinen familia, nyt ollaan toisenlaisia!
(V on hieman wtf paatosta)
J: kaikin mokomin! voidaan aloittaa siitä että on sieluttomia palvelijoita ja ei käytetä voimia
A: ai tännekö jätetään?
J: no saattavat selvitä jos ovat selvitäkseen.
M: eiks pelastaminen olis koodin mukaista?
J: hulluuksissaan tappaa toisia Maassa – ja jos aiot pitää niit vallassas ikuisuuksiin – ai niin, sun tapa pelastaa maailma!
M on vähän no sit tehdään niin.
A: poista itsetuhovimma! Eivät ole itse tätä tehneet, Pimeys!
J: vähänkö syyttelet koko ajan Pimeyttä. ihmisissäkin on pimeää!
A: no on pimeää, mutta CSI:sti osoittaa merkkejä temppelin seinässä, merkit kuuluu pimeän tyypille. Hulluus ei ollut alansa, mutta osasi sotkea päitä tempullaan. Kuuluu auttaa.
M: onko efekti kumottavissa?
A: jos eivät koe enää kuuluvansa tähän yhteisöön, pelastuvat. vietävä pois täältä ja nopeasti!

Kohtaus 3: Liberty

L perustaa miinakenttää savimunan ympärille ja merkkaa miinat pienillä hiidenkivillä. Urakan tultua valmiiksi istahtaa munan varjoon.

L: kai sä tiedät mitä tosta tulee seuraa,maan. jos ihmisiä, A raahaa ne tänne. Ei hyvä. Tämä ei ole ihmisten paikka, miksei A tajoa sitä. Ihminen on luonteeltaan utelias ja panee nenänsä joka paikkaan, ei hyvä. enkä mä edes tajua miksi sä päästit A;n sinne. A ei ymmärrä sua ja ymmärtää väärin sun käskysi. Se on ihan hyvä johtaja mutta sitä pitää kouluttaa mutta se ei itse tajua olevansa sen tarpeessa. Olen yrittänyt saada M:n kouluttamaan sitä mutta ei. Se on huono. Mun täytyy pitää tätä sirkusta tasassa.
Hiljaisuutta
L: Sitäpaitsi miten sä voit yleensä puhua sille. Etkö sä luota muhun?
Hiekkaa kertyy hiidenkivien juurelle. Tuuli tuivertaa.
L: enkä mä tajua miksi V on täällä. Se diilaa eteenpäin sun osia. Sitä pitää kattoa ja mähän katoin. Ja Era kans. Era on hyvä. mutta mä en pidä siitä miten se pimittää multa tietoa.
Asettaa hiekanhioman puolijalokiven munan viereen.
L: Tästä vetoa että A tahtoo raahata ne tänne
kaksi lisää
L: ja nää siitä että ne aiheuttaa ongelmia.

Kohtaus 4: V, M, A, J Shangrilassa

J lähtee viemään naista kadulta.
A: Minne sinä viet häntä?
J: Jonnekin missä hänen on mielyttävämpi kuolla?
A: Aiotko sinä Valon imperaattorin valtana tappaa tämän naisen?
J kohauttaa olkiaan ja jatkaa matkaa.
A: J, vastaa minulle!
J kääntyy katsomaan Ata ja osoittaa naista, joka on tuskaisa ja shokissa.
J: Kun hän nähnyt kaikkien tuntemiensa kuoleman ja murhannut lapsensa aion antaa hänelle miellyttävän kuoleman.. Vai mitä aiot tehdä, pyyhkiä hänen muistinsa?
A: Aion autta häntä löytämään sovituksen.
J: Pimeyden huiputtamana hän viettää koko elämänsä tehden sovitustyötä katuen.
A: Se on parempi kuin kuolema. Minä olen nähnyt liikaa kuolemaa näissä hommissa.
J: En epäile sitä, mutta jokainen ihminen, joka joutuu tekemisiin Valtojen kanssa jää heidän jalkoihinsa ja kärsii siitä.
A: Jokaikinen itsensä tuhonnut ihminen on voitto pimeyden voimille. Jos oletamme, että pimeys pystyy tarttumaan jokaikiseen ihmiseen täällä emmekö silloin ole jo hävinneet?
J: Et tiedä mistä puhut. Jokainen ihminen, jonka vapaa tahto poistetaan, on voitto pimeyden voimille. Jos haluat, voin poistaa itsetuhon tästä ihmisestä ja viedä häneltä sen tien pois. Jos määräät niin, teen niin.
A: En käske tätä, koska vapaan tahdon riistäminen on voitto pimeyden voimille. Siksi hänellä täytyy olla mahdollisuus omiin valintoihinsa. Minä aion vakuuttaa omalla inhimillisyydelläni hänelle oikean tien.
J: Sinä olet väärässä. Tämä nainen teki oman valintansa, mutta Matsuakin itsekäs ihme esti häntä.
J kävelee pois.
A: Älä mene pois!
A seuraa Jtä.
A: väitätkö sinä todella, että kuolema on tämän naisen oma valinta?
J: Tämä keskusytelu on jo käyty.
A: Naiselle: Tahdotko kuolla? Hyvä neiti, tahdotteko kuolla? Jossain mukavassa paikassa joen rannalla? En kuule vastausta J.
J: Hän on vain ihminen, hänen mieleensä on helppo nähdä.
A: Sinä, minä ja tämä nainen palaamme nyt tuonne. Kokoamme kaikki ihmiset täältä ha palaamme pyhäkköön. Tämä on viimeinen sanani.
J jatkaa kävelemistä eteenpäin. A tarttuu Jtä olkapäästä vasemmalla kädellään. J vilkaisee An kättä ja huomaa sen olevan läpinäkyvä. J katsahtaa Asborniin ja tekee alansa ihmeen: voimistaa itsetuhoa kaikissa Shangrilassa (kaikille joilla sitä jo on, ei muille). J päästää irti naisesta, joka käy Kolmannen kimppuun yrittäen epätoivoisena tappaa itsensä tämän aseisiin. Kolmas yllättyy ja murahtaa uhattuna. A sysää Jn pois tieltään ja tarttuu naiseen vieden tämän kauemmas Kolmannesta. A pitää naisesta kiinni, joka yritttää edelleen tappaa itsensä.
(Alempana kylän keskellä vanha mies alkaa hakata päätään seinään. Vidyara katsoo sitä tyytymättömänä: Lopeta tuo heti. Mies jatkaa, ja viimein V tarttuu tähän.)
A aistii jeesussäteitä Jstä ja tajuaa Jn tehneen ihmeen.
A: J, estä se heti!!!
J naurahtaa kevyesti.
A: Onko tämä sinun käsityksesi vapaasta tahdosta. Annat heille reilun valinnan?
J: Jos voin asia auttaa en aio jättää näitä ihmisiä meidän armoillemme.
A: Sinun armoillesi näitä ihmisiä ei voi jättää. Minä sinä pidät näitä ihmisiä? Leluinasi?
J: Mitä muutakaan he voivat valloille olla? Me emme ole enää ihmisiä vaikka muuta voisimmekin haluta. Imperaattorimme on nostanut meidät ihmiskunnan yläpuolelle ja antanut vallan tuhota ja säilyttää mielemme mukaan. Mitä muuta ihmiskunta voi meille olla kuin hiekkalaatikko johon voimme purkaa katkeruutemme ja ongelmamme?
A: Entä valon ja pimeyden koodit? Ovatko ne vain keinotekoisia sääntöjä, joilla saadaan aikaan ikuinen taistelu? Miksi meillä on tämä valta?
J: Se on hyvä kysymys
A: Olemme NIIn valtoja ja meidän tehtävämme on pelastaa ihmiskunta
J: Saman Imperaattori Nabrassalin tavoite oli jähmettää kaikki ja ottaa heidän sielunsa itseensä.
A: Mitä, hänenhän piti pelastaa ihmiskunta?
J: Eikö M ole kertonut sinulle? Tämä oli SKn tapa pelastaa ihmiskunta, viedä heiltä kaikki vapaa tahto.
A: Valehtelet!
J: Joskus, joten jos haluat, usko niin...
J kävelee takaisin pyhättöön.

Kohtaus 5: Matsuaki toteuttaa Savikuninkaan suunnitelmaa

Matsuaki astuu sisään taloon, jonka rikotun ikkunan sirpaleella asukas on viiltämässä kurkkuaan auki; kamera kuvaa lattialle veltoksi valahtavaa veristä kättä. Rintakehä liikahtaa viimeisen kerran. M keskittyy ja kuva muuttuu värittömämmäksi ja rakeiseksi (filtteri). Ruumiista nousee läpinäkyvä ihmisen väräjävä kuva, sielu. M:n ilme kirkastuu ja hän sanoo: ”Sinä, tule mukaani.” Haamu näyttää hetken empivän, mutta kiinnittää sitten huomionsa Matsuakiin. M kävelee ulos ja kehottaa paria muuta aavetta seuraamaan itseään. Palatessaan aukiolle hänellä on mukanaan leegio haamuja ja kaksi elävää: mielipuoli ja pieni lapsi.

A tulee paikalle. ”Tuossako kaikki?” hän kysyy.
M: ”Minä löysin kaksi elossa olevaa ja muiden sielut.”
V (katsahtaa uudelleen, vaihtaa Katseeseen mutta sitä ei näytetä): ”Siltä näyttää.”
A (katkerasti): ”Ja he ovat nyt pelastettuja?”
M (hymynhäivä kasvoillaan): ”Kyllä.”
A: ”Ja tämä riittää sinulle? Pidätkö tehtävääsi onnistuneena?”
M: ”Kyllä.”
A: ”Tiedätkö, että J laittoi kaikki nämä ihmiset tapaamaan itsensä?”
M: ”Mitä väliä sillä on?”
A: ”Mitä väliä! Etkö sinä tajua, ettei sillä ole mitään väliä jos pelastamme heidät kun he ovat KUOLLEITA!”
M: ”Mutta juuri näinhän Savikuningas halusi meidän tekevän!”
A: ”Tämäkö se on? Tämäkö?”
M: ”Niin, hän halusi ottaa kaikki sielut itseensä.”
A ei pidä tästä: ”...ja hän on siis Valon koodin imperaattori – ja aikoo tehdä jotain tällaista?”
M on hiljaa. A: ”Hyvä on, Matsuaki. Hoida heidät pyhäkköön vahingoittumattomina. Tapaamme siellä. Toimikaa...”
M kumartaA: ”Kyllä.” Matsuaki lähtee johdattamaan joukkoa pyhäkköön ja Asborn istahtaa maahan miettimään. Vidyara näyttää hämmentyneeltä.

Kohtaus 6: Vidyara löytää jotain.

Muiden poistuessa portista V tuumaa Asbornille: ”Voisin vielä tutkia, jos täältä löytyisi jotain mielenkiintoista.” A ei kuuntele, vaan lähtee myös pois. V katsoo hetken tämän perään, ja kääntyy sitten kylään. Kokoelma lyhyitä kohtauksia Vidyaran kävelystä pitkin ruohoisia rinteitä. Hän kopioi merkkejä temppelistä muistivihkoonsa, tarkastelee ruumiita ohimennen ja löytää lopulta paratiisin asukkaiden rakentaman – vankilan. Se on synkkä betoniseinäinen luolasto, josta löytyy karkeita varustuksia, piikkejä, kaltereita ja kidutuskammioita. V:n tyyneys rakoilee hieman, mutta kunnon tiedemiehen tavoin hän kuitenkin tutkii paikan. Lopulta hän löytää neliskulmaisen huoneen, jonka katossa heiluu himmeä hehkulamppu. Sen lattialla on jonkinlainen rituaalikehä. V ottaa muistilehtiönsä esiin ja piirtää kuviosta tarkan kopion.

Kohtaus 7: Asborn menee munalle

Asborn laskeutuu kapeita portaita pitkin hiekkakentälle, menossa juttelemaan munalle. Asborn marssii päättäväisesti. Näytetään hiekka-aavikko, jättimäinen muna, pieni Asborn ja Libertyn rakennelmat. Liberty nojailee munaan rynnäkkökiväärin kanssa, ottaa ampuma-asennon kun huomaa tulijan.
A tulee puhe-etäisyydelle.
L: Et nyt tule puhumaan hänelle.
A: kyllä tulen.
L: Et tule, ammun sinua jos tulet. Se ainakin satuttaa.
A: Jaromir tapatti juuri hirveän määrän jengiä.
L: No mitäs menitte sinne. Sinun ideasi, ei ollut valtiattaren tahto.
A: Hän on Valon imperaattori, menimme pelastamaan ihmisiä.
L: No et puhu hänelle, minä puhun hänelle.
A: Puhutko hänelle puolestani?
L: Kyllä.
A: Tee sitten niin.
L (kääntyy munaa kohti): Mitäs mieltä olet siitä, että Jaromir tapatti kylällisen porukkaa paikassa johon heidän ei pitänyt mennä sinne.
Vastausta ei kuulu.
A: Entäs tämä sielujen sulauttaminen? Näinkö meidän pitää toimia?
L: Se oli se edeltäjä.
A: Eikö sitä vastausta tule?
L: (munalle) sori se on tuollainen
kuluu hetki, Nabrassal II:n viesti tulee uudestaan: ”Minä olen Nabrassal II, teidän herranne ja Valtiattarenne. Olette oppineet, mutta vielä opitte. Nyt näissä raivoavissa ja vieraissa olosuhteissa, voimani on kahlittu kun osa minua on poissa. Hävittäkää riita keskuudestanne, ja menkää kaupunkiin, jossa pyhäkköni kätkettiin. Löytäkää sydän, joka on kuori voimani ympärillä. Valon muutos on tuleva maailmaan!”
Liberty laittaa toivuttuaan aseen pois, ryömii Asbornin luo ja nousee uhmakkaana ylös.
L: tajusitko vai selitänkö?
A: no selitä
L: meidän pitää pyrkiä eteenpäin, ei saada jäädä tuommoisiin houkutuksiin. Rheinstadiin meno on tärkeintä, velvollisuus Nabrassalille on ennen koodia.
A: Entäs tämä teurastaminen, onko tämä oikein Valon koodin mukaan.
L: no maailmassa on selvästi tapahtunut jotain, Valon täytyy muuttua. Kuulithan itsekin.
Asborn on hetken hiljaa.
A: Mitä mieltä sinä olet?
L: Mitä siellä tapahtui?
A: Pimeyden voimat kusivat kylän. Jaromir sitten tappoi loputkin.
L: No ei Jaromir tekisi niin ei se saa siitä nautintoa.
L menee munan luokse.
L: Nuo sekoilevat jotain keskenään, menen selvittämään. Jos ne tulevat sekoilemaan, laita ne minun luokse.
Takaisin Asbornille.
L: Mennääs nyt juttelemaan muille. Mikä tämä Matsuakin sielujuttu oikein on?
A: No en tiedä.
L: Otapas sitten selvää, jumalainen johtaja. Jos voit roikottaa minua tyhjyyden päällä, niin voit kyllä kysellä siltäkin.

Kohtaus 8: Matsuaki rakentaa paikkaa sieluille

Zoomaus shintotemppelille, jossa M ja Era. Matsuaki on Eran kanssa laittamassa sieluja paperilyhtyihin talteen. Viimeinen lyhty saadaan ripustettua, ja M kääntyy Eran puoleen.
M: Kiitos avustasi, Era.
E: En tiedä oliko minusta paljon apua Matsuaki-sama, mutta toivottavasti minusta oli hyötyä.
M: Tämä toiminee toistaiseksi, en tiedä mitä näille pidemmän päälle tehdä. Miten pitkään Savikuninkaalla oli tämä Jivanmukta-suunnitelma? Kuinka pitkään hän on ollut olemassa?
E: Uskon hänen olleen olemassa luomisen sanoista lähtien. Tulin itse tänne kun platinataulua koottiin, herramme viivytti suunnitelmiaan mutta antoi kirjata ne pyhään zigguratiin. Ne olivat sekasortoisia aikoja.
Hiljaisuus. Yksittäinen palvelija astuu lähemmäs, Matsuaki katsoo hänen ojentamaansa kuluneiden papereiden nivaskaa ja nyökkää. Palvelija kumartaa ja poistuu.
E: Kuten varmaan tiedät, Alaricilla oli tapana järjestää pidot kuolleille taisteluiden jälkeen.
M: Kuulostaa sopivalta, teenpä niin.
E: tuolta tulevat L ja A, menenpäs tästä

Kuva näyttää kaukaa, kun L ja A tulevat pitkää riippusiltaa samalla kun Era tulee vastaan. Sataa vähän, edellämainitut tervehtivät toisensa ohittaessa. M tervehtii saapuvia. Liberty on hiekkainen, rynnäkkökivääri mukana. Asborn ei näytä iloiselta.

L: Asbornilla on sinulle kysyttävää, tulin mukaan
A: Mitä teit sieluille
M: Tein heille muistomerkin
A: miksi?
M: se tuntui oikealta ratkaisulta.
L: siis toitsä ne tänne. Jaromir pisti ne kylmäksi ja sinä toit niiden sielut tänne?
M: no joku teki ison ihmeen, ihmiset tappoivat itsensä ja sielut jäivät sinne ilman paikkaa minne mennä, kun ulkopuolelta ne eivät voineet mennä minnekään. keräsin ne mukaan
L: ovatko ne onnellisia
A (katkerasti): pelastettuja
L: no ei tässä kai ole mitään ongelmaa. vai oliko sinulla jotain Jaromirin kanssa
A: pwah!
L: no mutta ovatko ne onnellisia täällä
M: en tiedä. Tuskin ne tuntevat mitään, mutta täällä ne eivät ainakaan haihdu pois niinkuin siellä missä eivät voi jatkaa sielunkiertoon.
A: päätit sitten pelastaa niiden sielut etkä auttanut niitä ihmisiä kun niitä alkoi kuolla? olivatko ne kaikki kuolleita jo?
M: kuolleita tai kuolevia. ei yksittäisillä ihmisillä ole väliä imperaattorimme koodille. palvelen imperaattoriamme, se on tärkeintä
A: jaa, hienoa että toverimme Matsuaki pelasti kaikki. Ensi kerralla voimme vaikka tappaa kaikki jos eteen tulee vaikka miljoonakaupunki. paljon paperilyhtyjä
L: Mitä sitten olisit tehnyt
A: järjestänyt niille olot alakaupunkiin
L: ai että ne olisivat olleet sinun leikkikalujasi. ei ne menesty täällä
A: no jos ne olisi jättänyt sinne ne olisi tappaneet toisensa, pimeän voimat!
L: no niin, olisitte poistaneet sen kirouksen
A: no olisimme tehneet mutta joku tappoi ne!
L: halusit vaan eläintarhan!
kiuk rähj hauk.
L: Nabrassal puhuu vain minulle.
flgnlödfhml
(taustalla palvelija kyyristelee ja pyrkii pois paikalta)
L: itsekään et ole ihminen! väität vaan tekeväsi niille jotain hyvää kun haluat itse leikkiä niillä. joutuisivat vaan elämään täällä kaiken paskan keskellä!
A: Eikö se ole sitten parempaa kuin kuolema?
L: no Jaromir olisi vaikka tehdä rituaalin
A: Mutta eipä tehnyt. Jaromir tappoi kaikki
plah plah plah
A: oletko sitten itse jumalasta seuraava, pitäisikö meidän noudattaa sinun kaikkia oikkujasi
L: en, mutta jos urpoilet niin sanon vastaan
plah plah
A: minulle on annettu johtajuus
L: no mitäs urpoilet ja haluat eläintarhan. maailma olisi pitänyt korjata
HUUTOA
A: miksi et tullut mukaan?
L: et voi syyllistää minua henkilökohtaisten asioiden takia poissaolosta
A: luuletko että minä huvikseni uhrasin kaikkea pyhäkön takia?
L: no itse lähdit aavikolle etsimään niitä ihmisiä
A: siellä oli pimeyden voimia
L: olisit jäänyt tänne puolustamaan.
HUUTOA RAAGH.
L: sinulla on fiksaatio ihmisiin
A: sinulla on fiksaatio Nabrassaliin
väittelyä
L: sinä et ole kypsä johtamiseen
A: sinä et ole kypsä kritisoimaan minua
L: no nyt oli kyllä niin Hitler-kortti että
plargh raagh.

Liberty ampuu Asbornia AK-47:lla. Asborn nappaa luodit kiinni, paitsi yksi menee läpi haamukädestä ja osuu Asbornin otsaan. Auts.

L: et kyllä ala kyseenalaistamaan suhdettani imperaattoriin. M, tee sille jotain!
Matsuaki on istunut lootusasennossa alttarin edessä ja katsahtaa kulmiensa alta Libertyyn, mutta ei sano mitään.
Asborn nauraa katkerasti.
L: sillä ei ole mitään tajua valtojen välisistä asioista ja sillä on kusi päässä tee jotain!
Liberty häipyy turhautuneena, Asborn nauraa.

Kohtaus 9: toisen maailman portilla V jas E tapaavat kivasti

Era on tuonut V:lle oman leijuvan temppelin. Katselee seesteisenä temppelin parvekkeelta. V astuu polulta hiekalle ja sulkee portin.

E: Vidyara herra, olin huolissani kun ette palanneet muiden kanssa
V: löysin mielenkiintoisia jälkiä pimeyden rituaaleista
E: kuulostaa mielenkiintoiselta, ettehän joutuneet mihinkään kamppailuun?
V: en toki, ne ovat jo lähteneet. Mahdollisesti paikasta on ollut väylä jonnekin muualle.
E: onko toinen maailma nyt turvallinen? Taisitte sulkea tien
V: kyllä mutta ajattelin että niin on paras
Lähtevät liihottamaan temppelillä.

V: tiedätkö Jaromirista? Minun pitäisi puuhua hänelle näistä rituaaleista
E: en tiedä missä hän on. Häntä on vaikea löytää. Voin kyllä etsiä kovempaa
V: ei kyllä minä
E: ei siitä ole vaivaa, onhan meillä tässä aikaa. (alkaa keskittyä)
V (kiusaantuneena): no, halusin vain tietää onko hän pyhätössä
E: on, hän on vielä aavikolla
V: vai niin. Tämä pikku ekskursio on herättänyt kuumia tunteita familian keskuudessa
E: se on odotettavissa. Uskon kyllä että N ei anna tilanteen kärjistyä. Teillä on kuitenkin ollut aina tapana pysyä poissa konflikteista. Tuntuu siltä että... ei, ei se ole mitään.
V:?
E: olen vain ollut huolissani siitä että saatatko mahdollisesti valtiattaren vaaraan. Nyt kun olen puhunut kanssasi, olen kuitenkin varma ettei huolta ole. lasken tämän temppelin nyt tähän, näkemiin.
N poistuu arvokkaasti. V katselee ensin hämmentyneenä perään, ja huomaa olevansa vielä pitkän matkan päässä päätemppelistä

Kohtaus 10: L menee J:n kämppään odottamaan tätä

L:n mennessä J:n kämpälle taustalla näkyy samuraihenki kantamassa repeytynyttä kirjaa jonnekin. Tuuli repii kirjasta sivun ja kuljettaa sen L:lle. Arabian historia ei kiinnosta joten hän palauttaa sen hengelle.

Kämpän ovi on lukossa. Siispä mennään takaikkunasta sisään. L tarkistaa selustan ja junttaa kyynärpäällä. Valo välähtää ja L lentää läheisiin kukkapuskiin. Kuluu hetki. L pudistelee päätään ja tarkastaa savuavan kyynärpäänsä. Toivuttuaan L menee ikkunasta sisään.

Sisällä on pimeää ja sisällä seisoo miehiä arvokkaissa frakeissaan ja naisia iltapuvuissaan näyttäen huolestuneilta.
L: putkimies! (Huumaa väkijoukon aspektilla syrjään).
juhlaväki päästelee katkonaisia lauseita tyyliin ”onpa pukunne kaunis tänään”

L menee J:n makuuhuoneeseen. Korkealaatuisia alkomahoolipulloja lojuu ympäriinsä. L ottaa erään käteensä, kuva näyttää että tunnetussa skottilaisessa viskipullossa on EU:n lippu, ja kurtistaa sille kulmiaan. Huone on asutun näköinen ja vaatteita on tuolin selkämyksillä. Huoneessa sänky ja vaatekaappi eikä paljon muuta. Sänky on pehmeä. L istuu sängyllä ja miettii ettei tää ollutkaan niin ihmeellistä kuin kuvitteli. L ottaa panosvyöstään pari kutia ja laittaa ne sänkyyn peiton alle, petaa sängyn ja menee kynnykselle odottamaan.

J saapuu jonkin ajan kuluttua ja avaa oven sisältäpäin

L: maitomies ei tullut, sun pitää hommata. Mitä sä teit ja miksi?
J: halusin nähdä pyhättömme reuna-alueet
L: ne ihmiset. A antoi siitä aika nurjan kuvan enkä halua uskoa sitä
J: miksi?
L: koska seuraat omaa nyrjähtänyttä logiikkaasi
...
L: miksi tapoit ne?
J: samasta syystä kun tapoin edeltäjäsi pyhättömme murtuessa ympärillämme

L (hieman varautuneesti): en sattuneesta syystä muista tätä
J: muistat varmaan
L: mennäänkö asiaan
J: en ole sillä tuulella että kävisin asioita uudelleen läpi kanssasi (ja sulkee oven)
L koputtaA: mutta minä olen!
J: tutkiva mieli, pidä tuo! (pam)
J kolmanteen koputukseen oven läpi: Mene puhumaan V:lle

L menee sisään akkunasta ja etsii pimeästä kämpästä taskulampulla. J nojailee kaiteeseen ja sanoo kylmästi: en pidä siitä että kotiini tunkeudutaan
L: en minäkään, mutta en saa huomiotasi muulla tavalla
J: vai huomiota sinä kaipaat! no tule sitten

Menevät työhuoneeseen. L saa lassillisen brittiläistä riistoviskiä
Hiljaisuus
J: me tulimme maailmaan jonne edesmennyt veljeni Nia oli kätkenyt aikaisemman pyhättömme asukkaat. tutun kapakanpitäjän, ihmisiä jotka tunsin aikanaan. Tai no, tiesin nimet kuitenkin. No, veljeni ei ollut ennakoinut sitä että ennen kuin paikka irtoutui maailmasta, pimeyden voimat langettivat sinne rituaalin joka sai ihmiset tappamaan toisiaan. Tullessamme paikalle siellä oli enää yksittäisiä eloonjääneitä, joista jokainen oli ase kädessä valmiina päättämään päivänsä.
L: olisitko voinut rikkoa rituaalin
J: helposti. Olisitko sinä tuominnut heidät elämään pyhätössämme, elämään tekojensa seurausten kanssa?
L: ei hitto teitä, miksi te edes raahasitte niitä tänne alun perin?
J: jumalan käsky, lisääntykää ja täyttäkää maa
L: miksi sä toit niitä tänne? Kuinka paljon?
J. kymmeniä, ehkä satoja.
L: millä perusteella valitsit ne
J: useimmat olivat kauniita, jotkut lahjakkaita, jotkut ansaitsivat sen.
L: millä ansioilla?
J: heidän elämänsä olivat vielä pahemmin sekaisin kuin omani
L: jos mä olisin ollut siellä, olisin poistanut rituaalin, nollannut muistit ja jättänyt ne jälleenrakentamaan
J: keskellä tyhjyyttä jossa maailman ulkopuoliset pedot olisivat ne syöneet. Loistavaa. Miten olisit nollannut muistit?
L: selittänyt jotenkin, sota tai jotain. Ei niitä olisi pitänyt tänne tuoda
J: ihmisiä täällä tulee olemaan kun palaamme maahan
L: voiko sitä estää
J: Voisimme pysyä täällä ikuisesti
L: etkö tehnyt vähän mustavalkoisia ratkaisuja tuolla
J: olen äkkipikainen ja mustavalkoinen ihminen
L: ei sun oo pakko olla. Kun olet saanut tarpeeksesi ja voit leikkiä meidän kanssa tule esiin.
J: saattaa kestää hetken
L: kiitos viskistä, olen kuullut tarpeeksi

Epilogi:

Kuva näyttää japanilaistyyppisen huoneen, jonne palvelijat ovat viimeistelemässä sohvaa ja muita länsimaisia mukavuuksia. Sohvalla heräilee vanha mies, joka yritti tappaa itsensä hakkaamalla päätä kiviseinään. Hän (selvästi enemmän tolkuissaan nyt) katselee ympärilleen ja näkee lapsen vetäytyneen nurkkaan ja tuijottavan, nainen istuu kauempana itkeneen näköisenä ja katselee ilmeettömänä lattiaa. Vidyara istuu muistilehtiön ja kynän kanssa miehen vieressä tuolilla ja tarkkailee häntä. ”Muistatko mitä tapahtui?”
Mies vilkaisee V:tä ja näyttää järkyttyvän muistaessaan. Hän vie käden suulleen ja haukkoo henkeä, alkaa vapista silminnähden ja puristaa rintaansa. V vetäytyy tuolillaan ja katselee miehen tuskaa kärsivällisesti.
Alkaa sarja leikkauksia, jotka feidaavat sisään ja ulos, ääni on epätodellisen kumeaa, kuin unen läpi kuultua. Kuva alkaa leikkausten myötä vähitellen näyttää päällekkäiskuvana ensin häivähdyksiä, vähitellen pidempiä pätkiä kerrotusta ensimmäisen persoonan näkökulmasta.
Ensimmäisessä mies on sulkenut kasvonsa käsiinsä ja on kertomassa katkeraan sävyyn. ”…Minä en edes ollut alkuperäisiä. Olin käymässä Rheinstadissa kun kaikki se alkoi, maailma alkoi loppua…”
Leikkaus. ”…näin vain, kun kaikki ympärilläni äkkiä vain nousivat seisomaan, ja lähtivät kävelemään jonnekin. En hetkeen edes tajunnut itsekin käveleväni…”
Leikkaus. ”…Matthew piti kaikesta huolta. Jotkut halusivat palvoa häntä, nimittivät jumalaksi, mutta hän kielsi sen, ei näyttänyt pitävän kun häneen kiinnitettiin sellaista huomiota. En itsekään tiennyt miten suhtautua, mutta hän oli lähempänä jumalaa kuin mikään muukaan…”
Leikkaus. ”…ehkä kuukausia. Häntä ei näkynyt, ja ihmiset alkoivat olla huolissaan. Huhuttiin, että hän oli tullut hulluksi. Eräänä päivänä kylään tuli muukalaisia, pitkä harmaa mies, jota seurasivat pankkiiri ja munkki. Ihmiset kerääntyivät katsomaan, mutta kukaan ei uskaltanut puhua heille. Jos Matthew oli jumala, niin harmaa mies oli saatana, eikä jumalaa enää näkynyt…”
Leikkauksissa miehen ääni muuttuu vähitellen tunnistamattomaksi ja kuva zoomaa kauemmas, kun päällekkäiskuvassa näkyy häivähdyksissä entinen onnellisten laakso jossa huolestuminen valtaa alaa, ihmiset tulevat tyytymättömiksi, pelokkaiksi, vihaisiksi, alkavat käydä toistensa kimppuun, tappaa toisiaan… Viimein pieni, hiljainen ja synkkä ihmisjoukko marssii ylös rinnettä jäljessään (selvästi heistä ensimmäisenä) pitkä, harmaa, parrakas mies, tukeva vanhahtavaan liivipukuun pukeutunut viiksekäs ”pankkiiri”, ja yksinkertaiseen kristillisen munkin kaapuun pukeutunut hymyilevä kalju mies. Harmaan miehen takana, kuva näyttää, kävelee pieni tyttö, noin yhdeksänvuotiaan näköinen, kultakutrinen ja tyllihameeseen pukeutunut, joka puristaa rintaansa vasten rumaa räsynukkea. Koko joukko kävelee sisään luolaan, johon on rakennettu likaisesta betonista, ruostuneesta raudasta ja haljenneista vanerilevyistä jonkinlainen vankila. Kamera seuraa joukon viimeisenä kulkevaa munkkia, ja avonaisesta ovesta näkyy ihmisiä makaamassa lattialla vaatteet revittyinä ja verisinä juuri ennen kuin se suljetaan. Fade out, ja in näyttää Vidyaran, joka tuijottaa mietteliäänä seinää. Vanha mies on vetäytynyt seinän vierelle ja retkottaa ilmeettömänä katsellen tyhjyyteen, molemmilla muilla seinillä lapsi ja nainen kumpikin istuvat kerällä jalkojaan puristaen ja ovat painaneet päänsä piiloon.