Kohtaus 1: Asbornia etsimässä -

Temppeli leijuu alas vuorenrinnettä kohti hiekkamyrskyä. V, M ja L seisovat rakennuksen edessä. V kyselee L:ltä Nabrassalin puheistA: ”Kun katsoo tätä myrskyä, näyttää siltä ettemme varmasti pysty menemään temppelillä kovin paljon pitemmälle. Mitä Nabrassal sanoi?” L: ”Mäkin kuulin vaan, että se sanoi sen hullun viikingin nimen. Se kuulosti vähän kummalliselta, mutta tunsin että se oli tärkeää.” V: ”Ei auta meitä kovin paljon.” V näyttää huolestuneelta. M: ”Meillä olisi paremmat mahdollisuudet löytää hänet, jos voisimme käyttää kutsuriittiä, mutta ilmeisesti hän on liian kaukana aavikolla.” L: ”Se Jaromirin ääliökään ei halunnu auttaa meitä tässä.” M: ”No sitten en näe oikein muuta vaihtoehtoa kuin etsiä häntä täältä. Liberty, etkö sanonut että hän löysi jotain raunioista?” L: ”Joo, mutten nähny mitä. Se jäi tutkimaan vielä, kun mä lähdin.” M: ”Muistatko, missä se oli?” L: ”Noup.” M: ”Jos meillä ei ole parempaa käsitystä kuin tämä, niin alamme sitten var --” L: ”Hirveää ajan tuhlausta! Meillä olisi parempaakin tekemistä. Sun (puhuu V:lle) pitäis tehdä jotain tälle asialle!” V aikoo turhautuneena vastata, mutta jääkin tuijottamaan vuoren alle. ”...värit eivät enää imeydy pois pyhäköstä.” L: ”Onks se normaalia? Tuliko sen maha täyteen? Onks tää hyvä vai huono? Veikkaa jotain!” V: ”En tiedä! Ei sen pitäisi tehdä noin. Emmekä vieläkään tiedä, mistä etsiä Asbornia – tuo aavikko on käytännössä loputon.”

THUD, Asborn laskeutuu pihalle ja puistelee hiekkaa vaatteistaan. Hän näyttää olevan kunnossa lukuunottamatta vasenta kättään, josta värit ovat kadonneet ja joka näyttää aavistuksen läpinäkyvältä. A: ”Helvetti, olen käynyt varmaan puoli aavikkoa läpi etsien teitä.”

Alkumusiikki.

Kohtaus 2: Asbornia kuulustellaan ja juonelliset seikat selviävät.

Temppelin pihalla edelleen. L: ”Missä vitussa sä oot ollu?” M (kumartaen): ”Päätit siis palata luoksemme.” Vidyara ihmettelee uusia epätodennäköisyysvoimiaan.
Asborn näyttää väsyneeltä, ja hänen vasen kätensä on väritön, rujo, ja näyttää välillä hieman läpikuultavalta.
A: ”Ovatko kaikki kunnossa? Mikä tilanne täällä on?” L: ”No V hankki meille jotain ulkopuolisia syömään herran sielun palaisen ja sä oot vaan jossain aavikolla.” A: ”Olen pahoillani, että jouduin lähtemään yllättäen, mutta asia oli hoidettava siis siinä ja silloin.” L: ”Mikä asia?” A: ”No se värejä syövä hirviö. Tuhosin sen. Tapasin vanhoja ystäviä ja heidän ja Nabrassal II:n avustuksella tuhosin olennon – mikä on huomattavasti enemmän kuin sinä olet saanut aikaan, Vidyara! Nyt saat kyllä selittää!” V: ”Kerro ensin miten oikein teit sen! Minä en keksinyt mitään...” A kertoo flashbackien lomittamana, kuinka löysi Silvian aavikolta ja teki hänestä raa'asti ankkurinsa ja taisteli hänen ruumiinsa välityksellä sen tuhoon saakka. Asbornin ilme on vihaisen oloinen kun kertoo ankkuroinnista.

V: ”...Käytit ankkuria jotta valtiattaremme pääsi tuhoamaan sen sisältä! Sehän on nerokasta!” M (katsoo toisesta toiseen): ”Entäpä ne kaksi, jotka toivat olennon tänne.” V: ”Ainakin olemme paremmissa neuvotteluasemissa.” A: ”Mistä nyt neuvotellaan?” L: ”Se aikoo myydä herran sielun!” V: ”Enkä!” A (julmistuu): ”Minä määrään nyt, mistä neuvotellaan.” V: ”Tämä on vanha sopimus – ja haluan painottaa, että sinänsä ihan asiallinen sopimus – ja minun täytyy antaa heille jotain, ennen kuin he keksivät uuden painostuskeinon.” A on vihainen: ”No, meillä on aikaa siihen saakka kunnes he palaavat. Mutta kerrohan, onko sinulla muita velkojia perässäsi, toisia nälkäisiä hirviöitä tulossa syömään imperaattorimme sielun.” V: ”Ei. Kuten varmaan ymmärrät, olen ulkopuolen tutkija ja minulla on paljon sosiaalisia yhteyksiä näihin olentoihin, mutta... se on monimutkaista. (Jatkaa nopeasti muiden paheksuvien katseiden johdosta:) Mutta voin luvata, ettei mitään tällaista enää tule tapahtumaan.” A: ”Kai ymmärrät, että jos tapahtuu, et selviä ilman seuraamuksia.” V (käännähtää poispäin): ”Hyvä on, hyvä on.” A nappaa V:n leuan vasempaan kouraansa ja kääntää päätä: ”Mitä?” V (vittuuntuneen näköisenä): ”Asborn, en tarkoittanut tätä tapahtuvaksi. Itsekin olet ollut pimeyden kätyrinä – en tarkoittanut tätä yhtään sen enempää kuin sinäkään. Kaikki teemme virheitä.” A: ”Kyllä, kaikki tekevät virheitä, mutta et ole enää yksityinen tutkimusmatkailija vaan osa familiaa. Ja tätä laivaa johdan minä! Älä unohda sitä.” V: ”...hyvä on, Asborn. Katson, ettei jatkossa tule enää tapahtuman tällaista.” A (päästää irti): ”Parempi niin.”

Kohtaus 3: Matsuaki on tyytymätön

Zoomaus leijuvan temppelin paluuseen pyhäkön pinnalle. Muut lähtevät, A ja M jäävät keskustelemaan.

A: ”Matsuaki, matkallani aavikolla, kuten sanoin, kohtasin tosiaan vanhan työtoverini Silvian – josta en halua puhua enempää – mutta hän sanoi, että hän oli ollut savipatsas mutta pieni tyttö, kaunis kuin nukke, animoi hänet ja pakotti hänet mukaansa pyhäkön laidalle avaamaan tietä pois pyhäköstä. Sitten hän pakeni. Tiedätkö tästä enempää?” M (mietteliään näköisenä): ”Se tarkoittaa ainakin, että Sava selvisi. Hän on itsenäinen nukkejen valta, jonka tarkoitus Savikuninkaan viimeisinä päivinä oli lausua Sana, jotta saisimme rituaalin päätökseen.” A: ”....yymmärrän. Hän siis jäi tänne kun pyhäkkö irtosi Rheinstadista.” M: ”Mitä ilmeisimmin.” A: ”Voisiko täällä sitten olla muitakin vieraita, joista emme tiedä mitään?” M: ”Ei varmaan kovin montaa.” A: ”Siitä huolimatta haluan, että tutkimme koko pyhäkön, kaiken. Haluan, että hoidat asian.” M: ”Mitä, et koekaan pakottavaa tarvetta lähteä itse yksin hoitamaan asiaa?” A: ”...ymmärrän, että olet vihainen. Mutta minulla ei ollut aikaa muuhun.” M (hetken tauon jälkeen): ”Tiedän, että kirjoitusvälineet on pyhäköstämme helpompi löytää kuin kukat. MuttA: Teen kuten haluat.” M kumartaa, A nyökkää: ”Vielä yksi juttu. Kun pääsin paikkaan, josta Sava oli poistunut, näin rikkinäisen tien. Sylvia oli siis tientekijä, ja hän kertoi väkivalloin repineensä tien auki jonnekin. Mutta minne hän pakeni? Minne tie johtaa?” M: ”Jokin paikka siellä täytyy olla, mutta Vidyara osaa varmaan ottaa asiaan kantaa paremmin.” A: ”Menen sitten puhumaan hänen kanssaan. Mutta haluaisin kuulla tilannetiedotuksen siitä, mitä täällä tapahtui poissaollessani.” M: ”Ei juuri muuta kuin tämä koko asia tämän väriensyöjän kanssa. Era huomasi sen ensin ja Vidyara onnistui lopulta ankkurini Ulkopuolelle tekemän kävelyn avulla selvittämään, mistä on kyse.” A (merkitsevästi): ”Vai niin. Kuulostaa siltä, että olet tilanteeseen nähden tehnyt kaiken voitavan.”

Kohtaus 3: Vidyara ja Liberty teehuoneessa linnassa. V nauttii teetä englantilaisesta posliinikupista, Lllä on I-Hate-Mondays mukillinen kahvia. Era katselee huomaamattomana varjoista.
V ja L juovat juomiaan ja tuijottavat pöytää synkkinä. Pitkän hiljaisuuden jälkeen:
V: Se oli kyllä perin epäkohteliasta häneltä
L: Todellakin, en ymmärrä miten se kehtaa.
V: Kävi fyysisesti käsiksi
L: En tajua mitä sillä liikkuu päässä
V: Kuvittelisi, että hän ymmärtää tällaisten asioiden välillä sattuvan
L: Toddellakin, kuvittelisi hänen tajuavan kenelle huutaa ja ketä tukea
V: Todellakin
L: Kaikki on Asbornin syytä. Se vie... Pirulainen, valheita saamari.
V: Ehkä voi toivoa hänen rauhoittuvan ja ymmärtävän familian dynamiikkaa paremmin jatkossa.
L: Toivoa sopii. Jos näin ei käy, niin kohta revimme tämän familian kappaleiksi. Miksi hän Asbornista tykkää, eikö hän tiedä millainen A on?
V: Kenestä sinä nyt oikein puhut?
L: Nabrassalista
V ja L tuijottavat toisiaan hetken.

Kohtaus 4: Asborn ja Vidyara keskustelevat Vn luolassa. Kamera näyttää Vn luolaa, joka on sekaisin. V järjestelee papereita pöydällä, jonka pintaa An sormet naputtavat.
A: Tästä kaikesta voidaan päätellä, että Sava on mennyt jonnekin tuolla. Mitä kaikkea tuolla oikein on?
V laskee paperin käsistään, katsoo Ata ja kävelee tämän ohi Aquilan peilille.
V: Millä puolella pyhättöä sanoit polun olleen?
A: Minne suuntaan pyhättömme nokka osoittaa?
V: Yksinkertaistaen, tuonne.
A: Siinä tapauksessä olin neljä piirua paapuuriin
V: Olit oikeassa, sinne päin kulkee metafyysinen yhteys pyhäköstämme.
A: Onko yhteys vielä olemassa?
V: Hyvin mahdollista. Itseasiassa, saattaisin pystyä avaamaan yhteyden. Ainakin jos pyhäkkö liikkuu vielä lähemmäksi, niin voin selvittää mitä yhteyden toisessa päässä on.
A: Voitko siirtää pyhäkköä lähemmäksi?
V: NII haluaa meidän menevän nykyiseen suuntaansa, mikä ei ole yhdenmukainen tämän yhteyden kanssa.
A: Voimmeko tehdä pienen koukkauksen?
V: Käytännössä kyllä, mutta NII ei varmastikaan arvostaisi moista.
A: Tästä pitänee puhua sitten NIIn kanssa. Oletko nähnyt Libertyä?
V: En, hän oli hyvin kiihtynyt kun viimeksi tapasimme ja hän juoksi jonnekin.
A: Ehkä minä ite käyn sitten puhumassa hänen kanssaan.
V nyökkäilee.
V: Minun edelleen pitäisi saattaa päätökseen sopimukseni näiden... kanssa.
A: Heillä ei enää ole kykyä kiristää sielun kappaletta itselleen, mikä muu voisi kelvata heille?
V: Tarkkaan ottaen sopimus oli, että annan heille jotain mikä kattaa koko elämäni. Sen pitää oilla jotain sellaista johon minulla on oikeus. Minulla on yksi ehdotus, mutta en tiedä tuletko pitämään siitäkään.
A: Kerro.

Kohtaus 5: Asborn koputtaa Jaromirin aamukasteesta kiiltävää ovea. Kukaan ei tule avaamaan. A yrittää katsoa ikkunasta sisälle, mutta erottaa vain huonekalujen epämääräisiä hahmoja. Puutarhan pusikosta kuuluu rasahdus. A kääntyy katsomaan ja näkee Jn tulevan pusikosta vetäen paitaa päälleen. J kävelee An luokse hiukset kastepisaroista hivenen kihartaen. Jn puuttuva silmä näyttää rujolta.
J: Huomenta
A: Huomenta, anteeksi että häiritsen rauhaasi. Minulla olisi vähän kysyttävää. (pieni tauko) Näen, että hoidat itse omaa puutarhaasi.
J katsoo Ata mietteliäänä.
J: Olen keksinyt siihen helpompiakin keinoja kuin manuaalisen työnteon, mutta tapansa kullakin.
A: Tiedän, minä rakensin itse oman taloni.
J: Kerro lisää.
A: Tuota, ajattelin vain että sinullakin taitaa olla tuommoinen arvostus omin käsin tehtyä rehtiä työtä kohtaan
J: Ei oikeastaan. Miksi tehdä nmitään itse, jos voin saada jonkun muun tekemään sen.
A: Laivan kapteenina ymmärrän kyllä. Mutta asiaan. Tulin tänne kysymään sinulta tiedätkö mitään tästä Savasta, josta Matsuaki mainitsi?
J: Tiedän että hänellä ja Matsuakilla oli hyvin läheinen suhde. Hän oli viehättävä pieni tyttö, mutta siihen tietoni loppuivatkin. Matsuaki varmasti mainitsi, että Sava on herransa hylännut luopio, joka käytti itsenäistyäkseen samaa rituaalia, jota Matsuaki ja Suunnittelija halusivat käyttää Savikuninkaan herättämiseen.
A (mietteliäänä): On käynyt ilmi, että Sava on avannut tien jonnekin lähellä.
J: Miksi tämä kiinnostaa meitä?
J ottaa ilmasta puukolpakon simaa ja antaa sen Alle. Itselleen vetää tyhjästä viinilasillisen.
A: Kiitos. Minulla on syytä epäillä, että siellä mihin Sava pakeni on ihmisiä.
J: Logiikkasi on korkealentoisempaa kuin minun, en nyt pysy perässä.
A: Käsittääkseni seuraamme Valon koodia ja tehtävämme on pelastaa ihmiskunta.
J: Todellakin, ihmisten poistaminen luonnollisesta ympäristöstään tänne, missä suuri osa heistä voi kuolla pyhäkön uudelleenjärjestelyssä, on todellakin suuri palvelus.
A: Mitä?
J: Tehtävämme on pelastaa ihmiskunta, niin kauan kuin yksikin ihminen on lasipurkissa säilöttynä turvassa tavoite säilyy. Savikuningas oli minun syntyessäni lähinnä kuolonkorahduksia päästävä ruumis, jota ei varmasti kiinnostanut tekojensa moraali.
A: Ja nyt hän on syntynyt uudelloeen NIInä. Tiedätkö yhtään mitä hän aikoo?
J: Toivon, että hänen aikomuksenaan on palauttaa meidän maailmanpuuhun, ennen kuin tämä pseudojapanilaiseksi suunniteltu puutarha kyllästyttää minut kuoliaaksi.
A: Luultavasti kyllä. Kuitenkin, Maailmanpuusta irrallaan leijaileva saareke ihmisiä, joiden seassa on itsenäinen valta ei ole hyhväksi ihmiskunnan pelastumiselle.
J: Ulkopuolisten korruptoimat ihmiset eivät varmasti ole sitä mitä kaipasimme.
A: Emme voi tietää mitä he ovat ennen kuin käymme katsomassa.
J: Aiotko siis käskeä pyhäkkömme menemään sinne?
A: Kyllä, mutta sanansi ovat saaneet minut miettimään hyväksyykö NII ajatusta.
J: Niin. Mutta tulit tänne varmasti syystä, Mitä halusitkaan?
A: Onko mahdollista avata reittiä uudelleen, jotta vomme itse kulkea siitä?
J: Theresa osaisi. (tauko) Ehkä sinun pitäisi kysyä Libertyltä, jos hän on perinyt muutakin edeltäjältään.
A: Ehkä vain menen itse puhumaan NIIlle. Joka tapauksessa kiitoksia avustasi.
J: On mukavaa, että mielipidettäni arvostetaan niin paljon, että jopa muutaman viikon välein joku tulee tänne kysymään sitä.
A: Uskon, että se johtuu ennemmin ihanasta luonteestasi.
Väkinäistä naurua.

Kohtaus 6: Era on hämmentynyt Matsuakille

Matsuaki yrittää tehdä kalligrafiaa, kun Era tulee keskeyttämään. Matsuakin pensseli heilahtaa kun Era koputtaa, paperiin tulee tahra
M (asettaa rauhassa pensselin pidikkeelleen ja katsoo ovelle): Sisään
Era tulee sisään
E: onko hetki aikaa
M: toki, mitä kaipaat
E: kun olet familian vanhin jäsen, voisitko auttaa minua mietityttävän ongelman kanssa. Vidyara ja jossain määrin Liberty, Valtiattaremme muutoksen jälkeen jotenkin heidän keskeiset luonteenpiirteensä ovat muuttuneet. Ei tietenkään koske sinua tai Jaromiria. Ikään kuin ei riittäisi että ulkopuolinen on tuotu johtamaan. Heissä on vaan jotain uutta.
M: En nyt ymmärrä; uusi Valta toimii toki erilailla.
E: Mutta kuoren persoonallisuus peittyy sielunpalasen voiman alle. Imperaattorimme on aikaisemmin valinnut kovin huolellisesti.
M: Imperaattorimmekin on muuttunut.
E: Voi olla. Uusi Imperaattorimme on vielä niin nuori eikä välttämättä ymmärrä mitä tekee. Olen huomannut muutoksia itsessänikin.
M: Tästä voisi puhua suoraan Imperaattorille, jos et halua puhua Libertyn kautta.
E: Liberty on kyllä alkuvaikeuksien jälkeen vaikuttanut ihan lupaavalta.
E: En siis toki halua epäillä imperaattoriamme, eikä ole asemani puhua hänelle tästä. Ajattelin vain että tästä olisi syytä puhua sinulle, kun olet familian vanhin jäsen. Jos valtiattaremme on tosiaan muuttunut, ehkä sitten meidänkin on muututtava.
M: Niin ehkä tässä on kyse siitä, ketä tottelemme, jos imperaattorimme on muuttunut. Mutta on tämä parannus vanhoihin aikoihin verrattuna.
E: Siitä ajasta minulla ei ole kokemusta. Kas, mitä sinä muuten kirjoitat.
M selittää jotain kalligrafiasta. M: Olen ajatellut lapsuuttani ja ajattelin etsiä jotain tuttua.
Era näyttää yhtäkkiä hämmentyneeltä, jopa järkyttyneeltä. E: Jaa. Vai niin. Anteeksi että häiritsin sinua, ehkä tämä ei sitten ole iso asia, menenkin tästä...

Kohtaus 7: Asborn ja Vidyara Vn luolassa.
A: Tee niin kuin on sovittu.
A lähtee luolasta ja vetää verhon luolan suun eteen vasemmalla kädellään. Ensimmäiellä kerralla aineeton käsi menee kuitenkin läpi verhosta, mutta toisella yrittämällä A onnistuu.
V kutsuu Shariputran uudelleen.
S: Tervehdys iloinen Vidyara. Olemme saapuneet hieman karheasti, mutta toivomme silti että sopimuksemme pitää.
V: Näyttää siltä, että neuvottelutilanteemme on hieman muuttunut.
S: Emme aivan virtaa mitä yrität sanoa.
V: Tarkoitan vain, ettette ota tällä hetkellä korkoa sopimuksestamme.
S: Tämä on sangen punaista, mutta joudumme tunnustamaan asian tilan. Vaatimuksemme ovat kuitenkin samat.
V: Luonnollisesti. Kuitenkin ehdottamanne maksu aiheuttaisi minulle kohtuuttomia ongelmia, joten keksin erään vaihtoehdon jonka voin antaa teille. Sekin täyttää alkuperäisen sopimuksen.
S: OIemme hieman violetteja asiasta, mutta puhu.
V: Saatte pyhäkön taivaan.
S (venkoilee): Totta, sopimuksemme täyttyy sillä.
V: Silloin tämä lienee aikapitkälti tässä
S: Ehdotuksenne täytttää meidät purppuralla. Ehdotatteko että hyväksymme pehmeän karman sijasta jotain paljon vähemmän arvokasta. Olemme tulleet hyvin syvältä tämän takia emmekä usko, että vaihtomme tulevaisuus hyötyy tällaisesta punaisesta ehdotuksesta.
V: Täysin mahdollista, mutta tämä täyttää kuitenkin sopimuksen kirjaimen.
S: Olemme violettenja, mutta joudumme olemaan samaa mieltä. Hyvä on, meillä ei taida olla muita sohvia kuin hyväksyä tämä. Ymmärä kuitenkin, että tästä eteenpäin sopimuksemme eivät tule olemaan yhtä ympyräisiä.
V: Tämä saa minut purpp... se on minusta ikävää, mutta ymmärrän kyllä.
S: Täyttäkäämme siis sopimus.
(hetken tauko)
S: Sopimus on täytetty.
S poistuu ja kone sammuu. A ja Era ja Matsuaki odottavat ovella. V tulee ulos.
A: Mikä tässä oikein kestää?
V: Se on nyt tehty.
A: Mikä? Joko se loppui? Eivätkö ne halunneet mitään? Mehään sovimme, että he vievät taivaan.
V: Tällä voi olla jotain kiusallisia metafyysisiä vaikutuksia. Yritäpä miettiä miltä taivas näyttää?
A tuijottelee ylöspäin (kamera pysyy alhaalla niin, että näyttää vain taustalla hiekkamyrskyn): En ymmärä, eikö se ole aina ollut tällainen?
E: Ulkopuoliset ovat hyvin vaarallisia.
A: Matsuaki, ymmärrätkö sinä?
M: En.
E: Se on menossa kauemmaksi, minun on vaikeampi kääntää mieltäni koko käsitteen ympärille. Mutta eikä pyhäkkömme nyt ole altis hyökkäyksille ylhäältä?
M: Linnan yläpuolella ei voi olla mitään, se on luotu niin. En näe syytä miksi se olisi muuttunut.
E: Ystäväsi eivät ole enää tulossa takaisin?
V: Sopimukseni on nyt on täytetty.