Peliraportti

Verikosto - 31.01.2007 peliraportit

(:num:)

Ciardan

Oli kylmää ja märkää. Ruoka oli pahaa. Lethania ja Luthia odotettiin palaavaksi tarvikkeidenhakureissultaan, mikä olikin ainoa toivonkipinä mistään paremmasta. Yövartijoina Ciardan, Murrogh ja Nalor.

Yövartiovuoron aikana Lethan palasi leiriin ilman veljeään Luthia, vaikka ovat normaalisti erottamattomat. Tämä oli riittävän kummallista herättääkseen epäilyjä, ja niinpä Lethania ryhdyttiin tarkkailemaan. Hiukan leiriinsaapumisen jälkeen tämä jätti kipinävartion ja palasi tuloreittiään leirin ulkopuolelle noutamaan Karnathilaisia, jotka lähtivätkin hetimiten etenemään leiriä kohti, kalmot etuvartiona.

Ciardanin onnistui kuitenkin seurata Lethania huomaamatta tämän poistuessa leiristä, ja niinpä Karnathilaisten hyökkäyksestä saatiin varoitus. Fiannathit ottivat asemat ja valmistautuivat taisteluun. Kalmojen ensimmäinen aalto saatiinkin nopeasti tuhottua, mutta etujoukko oli vain pieni osa hyökkääjän kokonaisvahvuudesta, joten Fiannathit perääntyivät ja hajaantuivat takaa-ajon vaikeuttamiseksi.

Ciardan, Murrogh ja Nalor lähtivät yhtenä ryhmänä matkaamaan metsäisiä reittejä pitkin, Ciardanin vakuutettua muut siitä, etteivät ratsut saavuttaisi heitä tiheässä metsässä ja kalmot jäisivät jälkeen kävelynopeudesta muutenkin. Murroghin kuormamuulikin pysyisi kolmen sotaratsun vauhdissa.

Nalorin hevonen oli kuitenkin vammautunut pakomatkan aikana, ja Nalor oli vilustunut. Aamunkoitteessa, pienen tauon jälkeen, matkaa taas jatkettiin, ja päädyttiin erään pienen mökin läheisyyteen. Mökki oli pienen joen toisella puolella, ja niinpä Ciardan kävi ensiksi tarkistamassa mökin. Sisältä löytyi vanhan naisen ilmeisesti luonnolisiin syihin kuollut ruumis, jonka pään Ciardan toki varmuudenvuoksi irroitti. Koska mökki oli kohtuullisen kuiva ja asuinkelpoinen ja koska sen ruokavarasto oli huomattava, päätettiin joukolla ylittää joki ja yöpyä mökissä.

Joen yli päästiin hevosten kera pienen ränsistyneen sillan yli ilman haavereita, ja niinpä seurue majoittui mökkiin. Mökki kuitenkin alkoi Murrogin ja Nalorin tutkimuksissa vaikuttaa epäilyttävältä, ja nämä tulivatkin tulokseen, että mökin entinen asukas oli jonkin sorttinen noita. Koska yö oli lähellä ja sää oli mitä kostein, päätettiin jäädä yöksi mökkiin, enteistä huolimatta. Mikään Murrogin ja Nalorin tutkimuksissa ilmennyt ei kuitenkaan valmistanut seuruetta siihen, mitä yöllä tapahtuisi...

Kaikki mökissä yöpyneet nukkuivat huonosti ja näkivät painajaisia, ja jonkin ajan kuluttua auringonlaskusta kummallisia ääniä ja jälkiä havaittiin ympäristöstä. Pienten jalkojen jättämiä jälkiä löytyi ympäristöstä ja hevoset olivat hermostuneita. Ruvettiin pohtimaan lähdön mahdollisuutta ja varmistumaan hevosten turvallisuudesta, sankan sumun noustessa.

Mitään konkreettista ei kuitenkaan ehditty tekemään ennenkuin jokin henki hyökkäsi hevosten kimppuun, surmaten niistä yhden ja ajaen pakoon muut kaksi sekä muulin. Kun hyökkääjä ei heti ollut näkyvissä, näki Ciardan parhaaksi lähteä paenneiden, mahdollisesti varastettujen hevosten perään.

Ciardan kuitenkin joutui kääntymään hetken juostuaan takaisin, sillä mökiltä kuului taistelun ääntä. Jonkinlainen wraith-henki oli paljastanut itsensä Murroghille ja Nalorille, ja yrittikin imeä näiden elinvoimaa itselleen. Niinpä Ciardan palasi, kirottu tikari kädessään, auttamaan tovereitaan taistelussa. Nalorin loitsuista vain Murrogin terän lumonnut loitsu osoittautui tehokkaaksi, ja aseistakin vain kyseisestä lumotusta terästä sekä Ciardanin tikarista oli hyötyä.

Henki osoittautui hyvin voimakkaaksi vastustajaksi, eikä sitä saatu kukistettua ennen kuin se oli surmannut Murroghin. Ciardanin onnistui vain vaivoin surmata henki, eikä ollut kaukana etteikö hänkin olisi jäänyt sen uhriksi.

Pelikerta päättyi noidan mökin etuoven eteen, taistelunjälkeiseen tilanteeseen jossa lähes kaikki tehokkaat loitsunsa ehdyttänyt Nalor ja osan elinvoimastaan menettänyt Ciardan pohtivat jatkoa Murroghin elottoman ruumiin äärellä, vesisateessa.

Nal'or

Yksikään suunnitelma ei kestä ensimmäistä kohtaamista vihollisen kanssa. Fenn oli opettanut sen meille. Sama Fenn, joka petti meidät. Ja nyt siitä oli apua, kun meidät petettiin jälleen. Tällä kertaa Lethanin tai Ludhin toimesta. En tiedä kumman, enkä jaksanut välittää.

Makasin märässä sammaleessa, kuusen lehvien suojassa, ja katselin kuinka kalmojen armeija vyöryi leirimme kimppuun. Kalmot ovat pirullisia vihollisia yöllä. Niitä ei näe, ne eivät pidä ääntä eivätkä ne väsy. Mutta niiden vahvuus on myös niiden heikkous. En ehkä nähnyt vihollisiamme kammottavine aseineen, mutta heitä ylläpitävä taikuus hohkasi metsän täyteen pieniä majakoita, joita väistellä. Perääntyminen antaa mahdollisuuden taistella huomennakin. Fenn oli opettanut myös sen.

Join kuumaa vettä, johon Muirrogh oli sotkenut yrttejä. Olin pahasti vilustunut, ja satoi yhä. Kun Ciardan löysi meille hylätyn talon, olin ensimmäisenä jäämässä aloilleni. Tarvitsimme suojaa, Fionn oli luvannut etsiä meidät, ja jos en pian saisi kuivaa ylleni, meitä olisi yksi vähemmän. En haistanut kuumeessani mökistä kumpuavaa kalmaa. Näin vain pystyyn kuolleen noidan, huonosti hoidetun yrttitarhan ja sadetta pitävän katon.

Tunsin kuinka kuolema kulki lävitseni. Heräsin huutaen ja näin merkkejä aaveista kaikkialla ympärillämme. Olimme ansassa emmekä voineet kuin taistella. Saimme mökkiä riivaavan hengen pakotettua takaisin manan majoille, mutta emme ilman menetyksiä. Aseveljemme Muirroghin ruumis makasi hengettömänä, sateessa. Aave oli repinyt hänen sieluaan kiinni pitävät hopeiset langat ja vienyt sielun mukanaan Manalaan.

Puhuin Muirroghin muistotilaisuudessa. Se oli lyhyt ja koruton, kuten hänen elonsakin. Vieraita oli kaksi eikä kumpikaan itkenyt. Tiesimmme, että elimme sotaa. Vai sodasta?

(:nonum:)