Klikkaa isommaksi

Talingarde on saaristo joka koostuu useammasta kuin sadasta saaresta. Tämä saaristo voidaan jakaa kuuteen seutuun, joista jokainen erottuu selvästi toisistaan. Seudut ovat Cambrian Satamat, Sydänmaa, Rajamaat, Caer Bryr, Raaka Pohjola, ja Yutakien Maat.

Cambrian Satamat

Tämä on Talingarden valtion keskusta ja sen kulttuurin ja voiman keskittymä. Tätä seutua määrittää kolme suurta metropolia - pääkaupunki Matharyn, pohjoinen Ghastenhallin kaupunki ja läntinen satamakaupunki Daveryn.

Sydänmaat

Täällä elää ja työskentelee suurinosa Talingarden valtion kansalaisista. Näennäisesti Sydänmaa koostuu vanhanaikaisista pienistä kylistä, mutta maa on täynnä loputonta viljelysmaata jota katkaisee pienet pätkät hyvin hoidettua metsää. He jotka todella ymmärtävät valtiota ymmärtävät että Sydänmaa on Talingarden tärkein osa. Kaupungit saattavat luoda sen rikkauden ja kulttuurin, mutta ilman voimakasta talonpoikaisuutta, maaseudun ritarillisuutta ja peltojen ahkeria työmiehiä Talingarde olisi vain unta.

Rajamaat

Sydämaan ja Raa'an Pohjolan välissä sijaitsevat rajamaat osoittavat Talireanin vallan päättymisen rajat. Kun pohjoisen valloittaminen ei onnistunut vuosisatojen valloitusyrittämisien ja väkivaltaisten taisteluiden jälkeen, Barcan Kuningas Accurius IV, lisänimeltään Arkkitehti, rakensi ensimmäisen version Vartiomuurista. Koulutetuimmissa piireissä sitä kutsutaan yhä Accurianin rajana. Accarius rakensi yhdeksän linnaa vahtimaan rajaa. Myöhemmin Markadian I, Voittaja, lisäisi kolme linnaa muuriin. Se joka hallitsee näitä linnoja pystyy tehokkaasti estämään kulun Sydänmaalle pohjoisesta. Vartiomuurin tarkoitus oli pitää pohjoisen hirviöt ja villit hallinnassa jotta loppupeleissä koko saari voitaisiin valloittaa ja rauhoittaa. Sen ei pitänyt missään vaiheessa olla pysyvä ratkaisu, miksi se on nyt muodostunut.

Vartiomuurin menestys on lisännyt itsetyytyväisyyttä. Miksi valloittaa pohjoista kun etelä on niin rikas? Vartiomuuri pitää hyvin huolta barbaarien hyökkäysten torjunnasta. Siksi tänäpäivänä, Vartiomuuria ei pidetä sen suurempana armeijan huolenaiheena. Sen kaksitoista linnaa ovat täynnä sotilaita ja hyvin ylläpidettyjä, mutta sen enempää Raa'an pohjolan valloittamiseksi ei tehdä.

Caer Bryr

Saaren läntisellä raja-aluetta hallitsee massiivinen metsä jonka antaa tälle seudulle nimensä. Useita pieniä talireanisia rajakaupunkeja on etelässä vähemmän metsäisellä alueella, mutta pohjoinen on maa täynnä usvaa ja taruja. Caer Bryrin sanotaan kummittelevan ja olevan täynnä hirviöitä. Tarinoiden mukaan metsästä löytyy lohikäärmeitä ja ikivanhoja pahuuksia. Ainoa kansa joka voi astua metsään turvallisesti ovat barbaariset iraenit. Iraenit ovat primitiivinen ihmisheimo, jotka palvovat metsän henkiä.

Iraenit eivät ihaile Mitraa tai kunnioita kuningasta , vaan pitäytyvät omassa karkeassa eläimellisessä uskossa ja barbaarisista heimopäälliköistään. Jos iraenit kokevat huonoja aikoja, he saattavat nopeasti siirtyä rosvoamaan Talingarden kyliä. Tämän vuoksi heidän suhteet Talingarden kanssa ovat parhaimmillaankin jännittyneitä. Vaikka iraenit tekevät satunnaisia ryöstöretkiä tai hyökkäyksiä, koskaan ei ole ollut suurta sotaa Iraenien ja Talingardelaisten kanssa.

Raaka Pohjola

Vartiomuurin takana on Raaka Pohjola. Useasti sanotaan että tämä maa on vain joutomaata täynnä jäätä ja hirviöitä. Tämä on pelkkää fiktiota. Pohjoinen on täynnä metsiä ja tasankoja täynnä elämää. Täällä elää kolme kansaa, joita on pitkään demonisoitu tai vältelty etelän sivistyneen väen toimesta - väkivaltaiset burabarit (nimi, joilla mörköpeikot kutsuvat itseään), naatanukit (älykkäät jääkarhut) ja mysteeriset jäähaltijat.

Vaikka pohjoisesta tiedetään vain vähän, on varmaa että se on saaren suurin alue jota ei ole tutkittu. Monet Talingarden kuninkaista ovat haaveilleet valloittavansa Pohjolan. Tähän mennessä nämä haaveet ovat jääneet toteuttamatta.

Yutakien maat

Tätä saarien ketjua asuttaa yutakit, lyhyt tumma mustatukkainen kansa. Nämä saaret ovat kylmiä, asumiskelvottomia maita, jotka ovat kelvottomia maanviljelykselle tai laidunnalle, joten taliraanit (!) ovat jättäneet yutakit rauhaan. Missä etelän väki näkee joutomaata, yutakit näkevät valtameriä täynnä kalaa ja hylkeitä. Heidän yhden miehen kajaakeissaan tai isommissa umiakeissa he matkustavat avoimilla merillä metsästäen turkiksia ja traania. Välillä pienet metsästysporukat yhdistyvät valaanmetsästystä varten.

Harvoin voi nähdä umiakin tulevan usvasta täynnä norsunluuta ja turkiksia. Nämä yutakien umiaakit seilaavat läntisille satamoille (muutama on matkustanut niinkin etelään kuin Daveryniin), hoitavat asiansa ja katoavat jälleen kerran. Yutakit eivät koskaan tee vaihtokauppaa kultaa vasten vaan arvostavat terästä, nahkaa ja vahvoja juomia. Viisaat kauppiat pitävät mukana teräksisiä harppuunanpäitä siltä varalta että törmäävät yutakeihin. Yutakit vaihtavat paljon norsunluuta hienosti tehtyihin harppuunoihin.

Vain harva taliraani puhuu oudon musikaalista yutakin kieltä ja vain harva yutakilainen ymmärtää yleiskieltä. Yutakeilla, kuten villeillä iraeneilla,on omat jumalansa ja omat tavat elää. Tosin, kun iraenit ovat salaisia ja muukalaispelkoisia, yutakit ovat anteliasta kansaa. Läntisellä puolella matkustelevat kertovat tarinoita yutakeista jotka ilman kutsua liittyvät taliraanien seuraan leirinuotiolle. Yutakit jakavat heidän hylkeenlihaansa ja laulavat outoja mutta kauniita lauluja muukalaisten kanssa joilla ei ole yhteistä kieltä heidän kanssaan. Sanotaan että jos olet kohtelias ja jaat ruokaasi, yutakit saattavat jättää lahjan heidän vierailustaan.