Vampir: Miami - Abigail, osa 11

Marja Lappalainen

Matka Memphisiin Legaatti Morrisin kanssa oli hirvittävä! En ole koskaan (eli siis näiden viimeisten kuukausien aikana) joutunut niin usein pedon valtaan. Olisin jäänyt kotiin heti ensimmäisen pelkohurmani jälkeen, ellen olisi tiedostanut niin hyvin, että pelastaisin teoillani Marcin. Vain Marcilla oli merkitystä. Matkan aikana tosin ajattelin, että myös sillä on merkitystä, että palaisin itse hengissä takaisin.

Cuervo oli senesalkki Ashfordin meille lähettämä opas. Tai ainakin hän väitti niin. Tai oikeastaan en ole siitäkään varma, sillä hän puhui vain espanjaa. Cuervo kuitenkin liittyi seurueeseemme. Cuervo oli jännittävä. Mustassa stetsonissaan ja pitkässä nahkatakissaan hän näytti naiselta, joka oli matkustellut paljon. Hänen tummissa silmissään oli tuima ilme, ja olettaisin, että hänessä oli intiaaniverta.Jousuin suunnattomaan paniikkiin, kun näin Cuervon ensi kertaa ja juoksin karkuun minkä jaloistani pääsin. Vasta myöhemmin onnistuin tottumaan hänen läsnäoloonsa, joka herätti minussa pelonsekaisen kunnioituksen tunteita.

En ole kovin hyvä pidättelemään petoani, kun tapaan minulle tuntemattoman kirotun. Pelästyn aina kuoliaaksi ja olen juossut useita kertoja silmittömän kauhun vallassa karkuun. Ehkä se on luonnollista, sillä minä olen niin nuori ja he ovat kaikki niin ikivanhoja. Tai ainakin voimakkaita. Tai voimakkaampia. Siitähän koko touhussa on kysymys. Minun pitäisi vain yrittää keskittää omat voimani ja olla tasapainoisempi. Kyllähän minä pärjään jos minun on pakko. Ehkä Marc suostuisi palkkaamaan minulle Karate -opettajan. Niissä itämaisissa taistelulajeissahan harjoitetaan ruumiin lisäksi myös mieltä. Ehkä se olisi Marcin mielestä sopivaa nuorelle naiselle.

Niin Marc. Marc ei vihaakaan minua! Soitin Marcille kesken erään hirvittävän tapahtuman, jossa hullu legaatti Morris teurasti kirkossa paikallisen Ruhtinaan ja poliiseja (käsittääkseni legaatti oli tällöin nälkähurmassa, mutta kuitenkin...) kysyäkseni saako legaatti todellakin suorittaa Amaranthin. Marcini vain naureskeli ja oli selkeästi ilahtunut kuullessani minusta. Olisin mielelläni keskustellut hänen kanssaan hieman pidempään, mutta Legaatti oli todellakin suorittamassa Amaranthia ja Marc sanoi, ettei edes Legaatti saa moista suorittaa. Jouduin siis lopettamaan puhelun lyhyeen, mutta soitan Marcille mitä pikimmin. Marc rakastaakin minua vielä!

Niin. Tarkoitukseni oli todellakin surmata legaatti, sillä hänen toimintansa oli riistäytynyt täysin käsistä. legaatti oli hullu ja verenhimoinen peto, joka tuhosi kaiken eteensä sattuvan. Ymmärrän kyllä Lancean opetukset siitä, että ihmiset ovat alempiarvoisia ja meidän täytyy Jumalan nimeen toimia heidän pahimpina pelkoinaan. Tai, en oikeastaan tiedä; en minä varsinaisesti haluaisi tappaa, sillä esimerkiksi legaatti olisi saattanut aivan yhtä lailla tappaa vaikka veljeni Aaronin. Eikä Aaronin kuuluisi kuolla vain jonkun typerän legaatin mielihalun vuoksi.

Voi tietysti olla, että legaatti meni hieman sekaisin siitä, että hänen jälkeläisensä yritti tappaa hänet polttamalla. Se on varmasti traumaattinen kokemus. Minustakin oli hirvittävän pelottavaa joutua sen moottoripyöräjengin hyökkäyksen kohteeksi, jolloin legaattikin paloi. Ja minäkin jouduin tappamaan siellä, mutta se ei ollut minun syyni vaan niiden! Mitäs hyökkäsivät minun kimppuuni, en minä voi sille mitään että silloin alkaa kuohumaan ja tapan vahingossa. Ehkä karate auttaisi tähänkin.

Toisaalta, esimerkiksi Cuervo, josta minä nykyään pidän vaikka häntä aluksi pelkäsinkin, taisi suorittaa siellä Amaranthin. Hän nimittäin joi veret yhdestä moottoripyöräjengiläisestä ja olen melkein varma, että moottoripyörämiehellä oli kulmahampaat ja että se tuhkaantui. Ajattelin olla tästä ihan hiljaa ja ehkä jutella siitä joskus Cuervon kanssa kun osaan paremmin espanjaa (Cuervo puhuu vain espanjaa ja siksi on ollut hieman vaikeaa ymmärtää mitä hän haluaa). On paljon muutakin mitä haluaisin tietää Cuervosta, niin kuin esimerkiksi sen, miksi hän oikeastaan tuli mukaamme? Tai kuka hän on? Ja miksi hän on pelastunut meidän henkemme monta kertaa?

Mutta olen päättänyt luottaa Cuervoon, koska hän on pelastanut meidän henkemme eikä ole tappanut Ryania, niin kuin ensin luulin. Ryan on nimittäin jossain kateissa, eikä edes Dulcinea tiedä missä hän on. Ja koska Cuervolla oli Ryanin kaulakoru, luulin tietenkin että hän oli tappanut Ryanin kun oli kerran tehnyt Amaranthin ja kaikkea. Onneksi asia ei kuitenkaan ollut niin. Minua kuitenkin hieman pelottaa, sillä emme edelleenkään tiedä missä Ryan on. on tietysti mahdollista, että hän vain unohtanut itsensä jonnekin, mutta luulisi että hän olisi tähän mennessä ilmoittanut edes jotain.

Cuervo tuntuu ymmärtävän miksi minusta tuntuu niin pahalta nähdä kun ihmiset kuolevat. Tai luulen ainakin niin, sillä hän ei suostunut tulemaan kirkkoon (jossa legaatti meni pahaksi), koska se on hänen mielestään Jumalan talo. Ehkä Cuervo pitää itseään todella kirottuna. Minä en oikein enää tiedä mitä minun pitäisi itsestäni ajatella. Haluaisin vain pian kotiin Marcin luokse. Marc osaa varmasti auttaa minua.

Ja Marc on nyt vapaa, sillä saimme Kenin kanssa todellakin vietyä legaatin Memphisiin! Minä en siis saanut tapettua legaattia, koska kun olin saanut siihen luvan, oli legaatti kadonnut kirkosta. Oletimme (ja toivoimme!) Kenin kanssa, että legaatti olisi kuollut kirkkoon, mutta juuri kun olimme päässeet kirkolta nipin napin pois, törmäsimme häneen uudelleen. Olisin voinut itkeä kiukusta kun räsyinen legaatti apulaisineen juoksi meidän luoksemme emmekä voineetkaan kääntyä kotiin (tai esimerkiksi) vaan jouduimme jatkamaan matkaa sen hullun kanssa. Sitä paitsi, nyt legaatti jatkaa hirmutöitään maailmalla. Onkohan meistä montakin samanlaista kuin legaatti? Minä en ainakaan halua tulla samanlaiseksi.

Mutta nyt meidän pitää vain soittaa herra Ashfordille ja sanoa, että tehtävä on suoritettu. Marc on vapaa, ja tämä kaikki oli sen arvoista. Tai niin minun pitää ajatella. En tosin taida kertoa Marcille kuinka monta ihmistä kuoli hänen takiaan. Niin, ja pitää päästä kotiin Miamiin. Memphis on kamala kaupunki. En ymmärrä miten se joskus oli mielestäni hienointa mitä on.