Cheliax oli vielä vuosisata sitten maailman suurin valtiomahti. Aurinko ei ikinä laskeutunut Cheliaxin keisarikunnassa, niin pitkälle ulottui sen valta. Mutta kun jumala Aroden kuoli, ajautui Cheliax muun maailman mukana kaaokseen. Sisällissota raivosi vuosikymmenen, kunnes lopulta yksi suuri suku päätyi voittajaksi. Thrunen Huone, yhdessä sen helvetillisten liittolaisten kanssa, toi järjestyksen Cheliaxiin. Viimeiset 80 vuotta on Cheliax ollut rauhassa, mutta on maksanut tästä rauhasta sitomalla sopimuksen infernaalisten voimien kanssa.

Cheliax on nykyään hyvinvoiva ja rikas valtio, ja vaikka se menetti ison osan siirtokunnistaan, on se yhä huomattava valtiomahti. Mutta tämä rauha on saavutettu raskaalla hinnalla. Thrunen huoneen valta on vankkumaton, Asmodeuksen kirkko on vahva ja ankarat lait eivät anna armoa kenellekkään. Vastapuhe Thrunea vastaan on maanpetturuutta, muiden jumalien paitsi Asmodeuksen tai tiettyjen valittujen lainkuuliaisten jumalien palvonta on harhaoppia ja orjakauppa rehottaa keisarikunnassa.

Hänen Infernaalinen Majesteettinsa Abrogail II, Cheliaxin monarkki, Isgerin keisarinna, Sargavan käskynhaltija ja Nidalin protektori.

Thrunen huoneen nykyinen pää on Hänen Infernaalinen Majesteettinsa Abrogail II, nuori ja vahvatahtoinen nainen joka on tiukentanut otettaan valtakunnastaan. Suvun jäseniä on niin merivoimissa, armeijassa, inkvisitiossa kuin velhojen akatemiassa, tuoden Thrunen huoneen silmät kaikkialle. Kuningattaren Palatsi sijaitsee Egorianissa, nykyisessä pääkaupungissa ja suvun kotikaupungissa.

Elämä Cheliaxissa

Cheliaxin kansa on hyvinvoiva, vaikka luokkaeroja riittää. Aatelisto nauttii elämästä, ja heistä harvalla on "oikeita töitä"- ne jotka osallistuvat jotenkin yhteiskuntaan ovat joko armeijassa tai laivastossa kuten Kenraali Vourne Länsikruunussa tai ryhtymällä tutkijoiksi ja mesenaateiksi, kuten kreivi Varian Jeggare Egorianista. Papisto toimii myös byrokraatteina ja virkamiehinä, ja Asmodeuksen kirkon työ ei lopu ikinä. Uskonrikkurien ja harhaoppisten pettureiden metsästäminen kuuluu Inkvisitiolle. Rikkaat kauppiaat käyvät kauppaa kankailla, puutavaralla, viineillä ja jalokivillä, ja varsinkin hopea ja musta marmori ovat myyviä tuotteita. Työläiset ahertavat kaivoksilla, tukkimetsällä, kalastuslaivoilla tai palvelijoina. Orjat muodostavat ison pohjakerroksen yhteiskunnalle, ja he ovat lähes yksinomaan rikkaan aateliston tai Asmodeuksen kirkon palveluksessa. Orjista merkittävä osa on puolituisia ja pirunsiittämiä. Ketä tahansa ei voi napata orjaksi- kansalaisilla on oikeus vapauteen, ja vain valtio voi tuomita orjuuteen.

Vaikka Asmodeuksen kirkko hallitseekin suvereenisti maassa, eivät läheskään kaikki palvo Pimeyden Prinssiä, paitsi suullaan. Tapauskovaisuus on yleistä niin aatelisten kuin orjienkin parissa. Tämä on jotain jonka kirkko tietää hyvin eikä välitä- heistä pelkkä valheellinenkin lupaus Asmodeukselle on virallinen. Asmodeuksen lisäksi Iomedae, Sarenrae ja Abadar pitävät kappeleita auki Cheliaxissa, mutta nämä ovat pieniä, vaatimattomia ja usein vahvasti verotettuja. Iomedaen kirkko on alkanut leviämään laajemmin maassa, sillä Perijättären uskovaiset uskovat tämän olevan Arodenin luvattu seuraaja, ja Cheliaxin olevan tälle luvattu maa.

Egorian, okaiden kaupunki.

Cheliax on kylmässä sodassa usean valtion kanssa. Naapurimaa Andoran oli ennen osa Cheliaxia, mutta on nyt demokraattinen valtio joka koittaa kaataa diktaattoreita ympäri Sisämeren aluetta. Yhteinen raja on tiukasti valvottu ja satunnaisia kahakoita riittää. Etelässä Sargavan siirtokunta erosi Cheliaxista Thrunen noustua valtaan, mutta Thrunet eivät ole päässeet valloittamaan pientä maata. Heidän edessään on Kahleet, merirosvoruhtinaiden saaristo joka suojelee Sargavaa oivaa korvausta vastaan.

Cheliaxilainen taide on usein synkkää, makabeeria ja häpeilemätöntä. Eeppiset oopperat maan sankareista oat todella suosittuja, kuten myös on baletti, glaadiaattoritaistelut ja sonetit. Jokaisen taiteilijan pyrkimys on luoda entistä rajumpi ja skandaalimaisempi taideteos.