7. peli, Milla

Lyhyesti

• Kävelyllä Seven kanssa. Vaihdettiin kuulumisia: Sevellä on salainen hoidokki. Se menee kyselemään Niilo Mustajoelta = Yön Niilolta shakkilaudasta. Ja vahtimaan peikkoja Nuuksioon, kun niiltä on jäänyt metsänväen uhrit välistä.
• Juttelut Virvan kanssa: Millan tuliminä on niin ahnas, koska se on niin nuori. Puhuttiin harjoituksista ja kontrolloimisesta... Vaaralliset tahot eivät ole toimineet. Milla sanoi, ettei halua vaarantaa elämäänsä muistomerkkiprojektin takia.
• Aanun tilitykset: Aanu oli tullessaan ahdistunut peikkojen tilanteesta, siitä, ettei siellä puhuta suoraan. Kertoi Katan tulleen juttelemaan Jadolle, Karralle ja Kuusysille ja että Jado ja Karra olivat sen jälkeen ottaneet yhteen.
• Metsänväki: Virva varmisti polun laidassa, että jos poiketaan polulta, päästään takaisin. Löydettiin Emilia juhlapöydästä, kummasteltiin runsasta metsänväkeä ja yritettiin pitää ne irti itsestä. Milla tenttasi vaivalloisesti Emilialta tämän nimen ja että sillä on kauppa ja että se tuntee Bluusin. E ei suostunut jättämään juhlia. Lopulta Milla lauloi väelle uhriksi, väki oli mielissään ja poistui.
• Siwan paketti: Hengailun jälkeen Tilda soitti, että he ovat menossa Emilian autolla hakemaan jotain Hannekseen liittyvää pakettia Siwasta ja haluavat Millan mukaan. What the... Paketti olikin haettu. Selviteltiin. Virva ja Milla olivat yhtä mieltä siitä, että tälle posselle ei sanaakaan tulen väestä ja Milla lupasi valehdella Virvan puolesta, jos pakko. Selvisi nimettömät kartat ja pakettilähetykset. Milla ihmetteli, miten kevyesti tyypit näyttivät lähtevän nimettömien juttujen perään.
• Loppujutteluja mm. wannabe-peikoista ja Evestä, joka on Katan seurakunnassa töissä.

Tulevat

• Milla välittää Emilialle Seven numeron, koska Seve tietää niin paljon Hanneksesta.
• Milla kertoo Sevelle Emiliasta ja paketista ja spekuloi, voisiko siinä olla shakkilauta. Ja kyselee, miten Nuuksiossa meni.
• Katan kanssa pitää myös jutella monesta: Nuuksiosta, peikoista, piispajutuista, Millan kuulumisista.
• Milla alkaa tosissaan harjoitella tuliminänsä hallintaa ja on aktiivisesti yhteydessä Virvaan asiasta.
• Milla varmaan kyselee Numenin porukoiden kuulumisia, mutta sitä myös vähän ottaa päähän, että toiset ne säätää huolettomasti näiden asioiden kanssa, kun Millalla itsellään on mörkötahot perässä ja toinen puoli tulta. Eli Milla on mielellään hyvissä väleissä Numeniin ja kyselee, missä mennään, muttei halua ruveta leikkimään samoja leikkejä.
• Ja sit idea Katalle: En tiedä, mitä Katan piispakuvioiden aikataulusta on mietitty, mutta mitä jos järjestettäis seuraavassa pelissä joku tenttitilaisuus, jossa se olisi vastaehdokkaansa (tai ehdokkaidensa) kanssa vastaamassa kiperiin kysymyksiin? Voisin moottoroida tätä.

Palautetta

Ihana metsänjuhlaelämys! Upeaa kaikki se äänimaisema ja töykkiminen ja möhkiminen ja tarttuminen ja oksilla huiskiminen! Ja myös se, että siellä metsän keskellä oikeasti oli juhlapöytä, ja miten käteen työnnettiin kakkusia, viinirypäleitä, pikareita... Että sellaisen saa kokea omissa nahoissaan eikä vain kuvitella, että ”tosi, tässä on nyt juhlapöytä”, se on fantastista! Kiitos! Jos Milla ei olisi ollut niin pelokkaan kunnioituksen vallassa, olisi pitänyt tunnustella ne otukset läpi.

Pohdiskelua

Virva sanoi, että Haltialan metsänväki oli pääosin aika nuorta. Jälkeenpäin Milla pystyi hyvin tunnistamaan yhtäläisyyden metsänväen ja oman tuliminänsä välillä: samanlainen innokkuus ja ahnaus ja halu kurkotella ja vallata. Aivan erilaista kuin Virvan tyyneys ja toteavuus ja pitkäjänteinen työ tasapainon eteen.

Tämä perspektiivi väen erilaisuudesta on muuttanut aika paljon Millan asennetta väkeen ja omaan tuliminäänsä. Sen halu polttaa ja ahmia kaikki on tökkinyt Millaa ja jos tämä on koko tulen väen halu, niin ei kiitos. Mutta Virva, joka on vanhempaa väkeä tuntuu olevan tietoinen siitä, että tuli on osa kokonaisuutta ja hyvä niin. Hänen tehtävänsä on huolehtia siitä, että tuli saa osansa, mutta ettei se ahmi liikaa ja horjuta tasapainoa. Se tuntuu olevan ihan luonnollista ja oikein ja niinhän kaikkien elementtien pitäisi tehdä. Millan tuliminä on siis kuin koiranpentu, joka innostuu rajattomasti päästessään vapaaksi eikä osaa vielä hallita puruvoimaansa. Tosin pelottavan iso ja vahva koiranpentu.

Millan pitää siis ruveta koirankouluttajaksi, tulilapsensa vanhemmaksi. Ihmisenä hänellä on ymmärrystä, jota väki saavuttaa vanhetessaan ja nyt vaan pitää harjoittaa tulilapsi ottamaan iisisti.

Milla on mietiskellyt, että ehkä kaikella sittenkin on korkeampi tarkoitus. Kristianin herääminen puhutteli Millaa ja muistutti, että asioita on vaikea leimata kokonaan hyviksi tai pahoiksi. Ja entä katkeruus siitä, ettei Panua ole kiinnostanut pätkääkään, että hänellä on puoliväkinen tytär? Panu on mitä ilmeisimmin epätasapainoinen hullu, joten mitä olisi seurannut, jos hän olisi kouluttanut Millaa? Nyt Milla on aika iloinen, että hänellä on tasapainoinen Virva kouluttajana. Ja voiko hän leimata oman olemassaolonsa epäsikiöiseksi virheeksi, kun tätä elämän peliä ei vielä ole pelattu loppuun?

Milla on alkanut koota skvr:stä tulensyntysanoja ja muita tulisäkeitä itselleen. Hän on vertaillut ja yhdistellytmonista versioista itselleen sopivimpia sanoja. Teksti vilisee panua, koska käytännössä se on ollut toinen nimitys tulelle. Se on ollut ristiriitaista, koska jo näiden tulisäkeiden lausuminen tuntuu tulipuolesta tyydyttävältä, mutta ihmispuolessa Panu herättää inhoa. Milla ei voi välttyä liittämästä panuun tunnetta, että se on linkki siihen yhteiseen, omaan johonkin. Esim.

Hiki hirmuinen tulisi Tulisehen turkkihini, Panuisehen paitahani, Että luontoni lujempi, Panu paijoissa parempi, Teräsvöissä tehtosampi!

Lyhyttä, kotoisaa, voimakasta, kohdallaan – ja täynnä panua. Hämmentävää, vaikka järki sanoo, että henkilö ja tulen sana ovat eri asioita.

Olen siis oikeasti käynyt siellä penkomassa. Yritän koota tulen ja muuhun väkeen liittyviä säkeitä: Millahan ei ole samaani, mutta yritän propata sitä, että se on opiskellut Akatemian kansanmusaosastolla ja lauluvarasto on sitä kautta melkoinen. Äänen ja laulun kautta mä voin ja haluan antaa vahvoja kokemuksia kanssapelaajille. Se on niitä mun keinoja luoda hetkiä, joissa kenenkään ei tarvitse sanoa, että ”tosi” vaikuttavaa.